Miittiä

Tulipas tylsä otsikko.. nojaa. Eilen oli ihan superawesome päivä! Päätettiin ranskattarien (=ranskaan suuntaavat tytöt) kanssa jo aikaa sitten pitää miittiä lähempänä lähtöä, ja eilen vihdoin tuli sen aika! Oma päiväni alko herätyksellä klo 6.00. Vaivalloisesti kampesin itseni ylös sängynpohjalta ja iskin jo ripsarit naamaan, ennen kuin tajusin heränneeni tunnin liian aikasin.. :D Saipahan rauhassa laittautua ja valmistautua.
Klo 8.13 istuin jo junassa kiitäen kohti Tamperetta, ja olinkin eka meistä paikanpäällä. Vähän jännitti siinä ja pyörinkin paikallani ympyrää :D Yritin bongailla muita tytsyjä aseman aulassa, onneks Amanda tuli pian paikalle ja sen jälkeen loputkin tytöt.



Siitä suunnattiin "ranskalaiseen" kahvilaan La Famille, ja hörpättiin aamusmoothiet/latet. Juttua riitti kyllä ihan kokoajan, kertaakaan ei tullu awkwardhiljasuutta! Kierreltiin kaupoissa ja kaupungilla, käytiin maailmanpyörässä (saatiin oikeen Suomen värinen vaunu, sinivalkonen) ja pidettiin vaan hauskaa :D Oli ihanaa päästä kerranki kunnolla jauhamaan vaihtojuttuja koko päiväks! Kyllä mä tästä paljon muutenkin puhun, mutta yritän hillitä vähän itteeni, koska ei kaikkia kavereita kiinnosta. Nyt kiinnosti!


Onneks Heidillä oli meidät muut mukana, muute olis voinu jäädä maailmanpyörä kokematta ;)



Nelli oli myös ihan saanu superin idean! Meistä jokaisesta kuvattiin pieni videonpätkä, jossa meidän piti sanoa oma nimi, ikä, kotipaikka ja paikkakunta jonne on menossa RANSKAKSI. Pientä takeltelua oli ainakin mun kohalla haha :D Sitten kun vuoden päästä jälleen kotosuomessa miittaillaan, otetaan video uusiksi ja verrataan aikaisempaan. Lopputuloksena joko naurunremakka taitojen kartuttua, tai jäätävä itku jos puhuu edelleen yhtä "hyvin". :D Onneks meistä kukaan ei puhu tota patonkikieltä hirveen sujuvasti niin ei ollu paineita...



Pinssit ja käyntikortit tietty vaihettiin myös, ja nyt mun bleiserin oikee hiha on Suomi-teemanen :D Todennäkösesti siirrän nää pinssit vielä kyllä jonnekki muualle, en vaa osaa tätä juttua viel.. Seuraavan kerran miittaillaan Helsingissä kaks viikkoo ennen lähtöä, ja se onkin sitten mun ja Amandan osalta vika kerta kun näitä tytsyjä nähään Suomen puolella, me lennetään nimittäin muita muutama tunti myöhemmin Luxemburgii. Ranskassa sitte!



Merci beaucoup Karo, Kaisa, Amanda, Nelli (myös kuvista!), Essi, Johanna ja Heidi! ❤

25 aamua!

**
So yesterday we had a meeting with the girls who are going to France next year from Finland. I woke up one hour too early, got in a train and went to Tampere. There we met and started our awesome day!
It was so nice to just talk about all exchange-stuff all day long. I don't wanna bore my friends with that talk so this was unique thing to happen. We talked whole day long, ate and did a little shopping. Of course we gave each other our pins and business cards. We also shot small video clips of each of us saying the basic stuff (name, age, where from and where going) in French! I hope it's gonna be fun to watch those videos next year :D 

Next  time I will see these girls in Helsinki in less than two weeks, and it will be the last time I will see them in Finland, me and Amanda have different flights than the others. 

25 mornings!

UN MOIS

1 kuukausi, 30 päivää, 720 tuntia, 43 200 minuuttia, 2 592 000 sekuntia. Mun suurin unelma ikinä, asia josta mä oon ihan  pikkunatiaisesta asti unelmoinu, on käymässä ihan pian toteen. Mitä ihmettä tapahtu? :D Tuntuu iha eiliseltä kun juhlistin jäljellä olevia sataa päivää, ja nyt on jäljellä enää vajaa kolmasosa siitä!



Mun perheet oottaa mua Ranskassa kuulemma ihan innoissaan, valmiina ottamaan mut heidän tyttärekseen ja tehdäkseen mun vuodesta unohtumattoman, parhaan vuoden mun elämässä! Mä oon niin innoissani, onnellinen, mä oon niin onnekas. Just minä, kaikista mun ikäsistä nuorista, pääsen vaihtariks ja saan tavata niin paljon uusia, ihania ihmisiä. Mä en oo varmaan vieläkään tätä tajunnu, toivottavasti viimestään lentokentällä sitten :D

Koko viimeviikko oli yhtä juoksua, ja tällä viikolla sama meno jatkuu. Töitä painan hautausmaalla seitsemästä puoli neljään, jonka jälkeen on tässä nyt lähes päivittäin ollut jos jonkinlaista kissanristiäistä ja viidettoista konfirmaatiojuhlat. En kuitenkaan valita, kaikki meno ja kiire tähän mennessä on johtunut vain kavereista, ja niiden kanssa mä haluankin nyt viettää paljon aikaa! Nytkin pitäis jo olla menossa keskustaan kahville kavereitten kanssa kun tätä kirjoittelen... hups :D



Tottakai on myös haikeeta jättää kaikki tänne Suomeen, perhe, ystävät, kaverit, rakkaat ihmiset. Asteikolla 1-10, haikeus on tasolla 3 ja innostuneisuus +5000. Toisaalta ihanaa, että on niin vähän aikaa, mutta toisaalta ihan kamalaa :D Kuten oon aikasemminkin sanonu, mulla on vielä ihan hirveesti tekemistä ja niiiiiiiiiiiiiiiiiiin vähän aikaa. Pakko saada jossain välissä kaikki pakolliset hommat tehtyä, ei paljoo muu auta.



Mä en jaksa odottaa, mä haluun jo mennä ja elää ja kokee ton vuoden! Haluun jo kävellä pitkin Thionvillen katuja ja vaan nauttia elämästä, jutella mun hostsisarusten ja -vanhempien kanssa, opiskella ranskaa ja ottaa paljon valokuvia, skypettää Suomeen ja tehdä kaikki kateudesta vihreiksi, haluun tavata muita vaihtareita ja kerätä bleiserin täytee pinssejä, haluun kuulla ranskaa mun ympärillä ja saada uusia ystäviä. Ihanaa, en jaksa oottaa!

**

1 month, 30 days, 720 hours, 43 200 minutes, 2 592 000 seconds. So little time before my biggest dream EVER will come true! What the heck happened, it was just a while ago when I was happy to have only 100 days? :D
My families are all waiting for me anxious, and I can't wait to meet them either! I'm so happy, I'm so lucky to be an exchange student. I will meet so much new, awesome people and have so good time. I haven't even yet realized that this is really happening!

I've been very busy lately, but I blame my friends from it. It's okay, I will miss them anyway next year so it's good to spend some time with them as long as I can. I have so little time here and so much to do haha, I just have to survive :D

Jauhopeukalo

Heinäkuun 19. päivä, ulkona on about 13 astetta lämmintä ja sataa ihan hirveesti. HIEMAN kateellisena täällä luen kaikkien aussi- ja uusi-seelantilaisvaihtareiden blogeja, kun ne vietättää päiviään joko ihan kohteessa tai matkalla Singaporessa. MÄKI HALUAN! Mutta ihan kohta Aino, enää 34 aamua mun omaan reissuun!

Mun tee-ennen-lähtöä -listalla on jo pitkään majaillu kaikenlaisten suomalaisten ruokien opettelu, ja nyt päätin vihdoin ottaa itteeni niskasta kii. Äitin kanssa alettiin sitten eilen illalla karjalanpiirakoiden askarteluun, kumpikin meistä ensikertalaisena.





Riisipuuroon ja kuoritaikinaan asti kaikki meni ihan ohjekirjan mukaan, mutta KUKA meni keksimään, että sen ruiskuoren pitää olla pyöreä?? Siis ihan oikeesti, ei normikaulimella voi tehdä mitään pyöreetä läpyskää : D Tälläset ei-minkään-muotosethan olis paljon persoonallisimpia?



Pikkuhiljaa alko munkin kuoret sitten pyöristymään, onneks tehtiin kolmenkymmenen kappaleen iso satsi niin oli harjoitusvaraa :D Kymmenen pistettä ja papukaijamerkki sille, joka ensimmäisenä arvaa kumpi ylläolevista karjalanpiirakoista oli äitin tekemä ja kumpi mun....



Harjoitus tekee metsurin, meikäläinenkin oppi piirakoihe ummistamise! Olin niin ylpee itestäni, kunnes...



...näin tapahtu. Note to self, vähemmän riisipuuroa enskerralla. Miksei missään reseptissä lue varoitusta "hei uuno, tää mössö turpoo uunissa, älä lapikoi liikaa!"



Eivaan, kaikki loput (vikat 10) karjalanpiirakat onnistu yli odotusten ja oon superylpee itestäni nyt! Noitten seuraks äiti teki munavoin, ja ihan hyvin tuntu meidän laumaan nuo uppoovan. Kaks karjalanpiirakkaa jäi mulle ruokatauolle evääks :D Voin jo kuvitella itteni rypyttämässä näitä mun toisen host-isän kanssa... Ehkä vaan tilaan valmiit piirakat postilla Suomesta?



Ja sitten vähän asian viereen. Jatkoin ahkerana tyttönä ranskan kielitaidon parantamista... :D Isi ja äiti oli löytäny isin kotitalon uumenista pienen ranskan kielen matkailuoppaan vuodelta 1957. Tän avulla selviän tilanteesta kuin tilanteesta, eikä tartte enää stressata kampaajallakäyntiäkään siellä päin maailmaa: "Raccourcissez les le plus possible sur les tempes, s'il vous plaît!" , eli leikatkaa mahdollisimman paljon ohimoilta kiitos! ;)


**

I am so jealous right now for every exchange student who is going to Australia or New-Zealand. Here it's cold and raining, I want to go too! 34 mornings left.
Yesterday I FINALLY decided to make something very traditional and Finnish: a small salty thing called karjalanpiirakka. As you can see from the pictures, it was not the easiest thing, but I survived, and they became very delicious! <3

My mom and dad also found me a small book called "French for effortless travel". The book is written in 1957 so... :D It's pretty fun to read!

Naks naks niks

Että sellanen viikko! :D

Isostelu on mun mielestä ehkä parasta työtä, mitä on ikinä keksitty. Olin nyt toista kertaa isosena, ja kuten mun kaks edellistäkin leiriä, oli tääkin aivan mahtava. Totta puhuen lähdin matkaan vähän epäluuloisena ja jännittäen, en tuntenut kunnolla yhtäkään leiriläistä enkä isosta (mikä on tosi outoa näinkin pienellä paikkakunnalla), mutta kyllä me aika nopiaan ryhmäydyttiin.

Mun ennakkoluulot sai taas kunnolla huutia, kun tutustuin näihin ihaniin pikkusiin ja isoihin! Miten niin erilaisista ihmisistä koostuva porukka voikaan toimia näin hyvin :D Vitsien laatu laski tasasesti viikon edetessä, ja eilen illalla se olikin jo aika kaameeta välillä, terveisin leirin yleinen vitsi :'D

38 aamua lähtöön, aika tuntuu loppuvan käsiin, mulla on vielä ihan liikaa tekemistä! Ei sillä, haluun kyllä jo mennä ja alottaa mun suuren seikkailun. Mun päässä pyörii hurrikaani, enkä tiiä mitä ajatella. Mä tarviin unta..

Palataan myöhemmi asiaan paremmalla tekstillä :D Hengissä ollaan!


**

What a week! :D Last monday I went to a confirmation camp as an "oldie", and I can say that it's the best job ever invented! This was my second time as an oldie, and our camp was awesome! I really didn't know anyone from the camp before going, but now I really do! Love you all!

38 mornings left, what the hell happened?!? :D I'm so afraid that I won't have enough time, but I already wanna go... There's a hurricane spinning in my head right now, I don't know what to think. I guess I should just go to get some sleep...

Laiskan naisen pinssituto

Bleiseri hommattu mutta pinssit puuttuvat? Ei hätää, niin multakin! Pari päivää sitten päätin vihdoin ottaa itteäni niskasta kiinni ja väsätä muutaman (50) pinssiä, ja kuvailla teille samalla tuton mun übervaikeiden pinssien tekemisestä :D Enjoy!

1. VAIHE: Ahdistele jokaista kaveriasi, tuttuasi, kaimaasi ja sukulaistasi seuraavalla kysymyksellä: "Mitä sinulle tulee ekana mieleen sanasta Suomi?" Tadaa, sait juuri kuva-aiheet pinsseihisi! Etsi sopivat kuvat googlen avulla ja kiroa koneen edessä kaksi tuntia muokkaamassa kuvista sopivia. Pitkän ja piinallisen taistelun jälkeen yritä tulla tulostimen kanssa toimeen, ja printtaa kuvasi ulos. Omat kuvani ovat n. 3cm x 3cm, ja aiheena revontulet, Muurame ja salmiakki.



2. VAIHE: Marssi läheiseen askartelukauppaan, ja osta valkoista kartonkia. Mikäli olet laiska (krhm), etsi kotoa jotain vastaavaa, vähän tavallista kopiopaperia paksumpaa paperia. Leikkaa kuvat irti toisistaan, liimaa ne kartongille ja leikkaa jälleen irti. Laiska pinssiartisti länttää liimalla koko A4-arkin kartongille ja leikkaa vasta sitten pinssit irti toisistaan. Koskaan ei pidä mennä siitä mistä aita on matalin, vaan odottaa että se mokoma lahoaa kokonaan.



3. VAIHE: Pidä hyvin ansaittu tauko, ja tsekkaa sosiaaliset mediasi. Käytä aikaa n. puoli tuntia kauemmin kuin olit suunnitellut (Candy crush saga krhm), tarvitset pian paljon hermoja ja sorminäppäryyttä!



4. VAIHE: Tutustu kylmälaminointikoneesi käyttöohjeisiin ja laminointikalvoihin. Laminoi pinssisi, joko muutaman kappaleen tai isomman määrän satseissa, kalvoistasi riippuen. Muista jättää hyvin tilaa pinssien väleihin, ja tarkista monta kertaa ettet vahingossakaan laminoi pinssejä päällekkäin....



5. VAIHE: Leikkaa pinssisi irti. Jätä pieni kaistale laminointimuovia pinssisi kehykseksi jottei se ala niin helposti repsottamaan. Ihaile aikaansaannostasi...



6. VAIHE: ....ja palaa sosiaalisen median pariin! Jokuhan on voinut jo kaivata sinua laminoinnin aikana.



7. VAIHE: Työnnä kuumaliimapistoolin pistoke seinään ja leiki oman elämäsi James Bondia. Ammu liima joko suoraan pinssiin tai pinssipohjalle, mutta ole nopea: liima tuppaa kuivumaan vähän liiankin nopeasti. Liimaa kannattaa laittaa myös pinssipohjan sivuille kiinnipysymisen maksimoimiseksi. Jos kaipaat lisäjännitystä liimaamiseesi, jätä pinssin takaosa kiinni pinssipohjaan liimaamisen ajaksi. Nössöt irroittavat takaosan pinssin paremman toimivuuden turvaamiseksi.



8. VAIHE: Tajua unohtaneesi kirjoittaa nimesi puoleen pinsseistäsi. Tarkista pinssipohjien pysyvyys, ja laita takaosa kiinni pinssiin. Jos et omista pinssipohjia (saa netistä), käytä hakaneuloja, ne ajavat saman asian.



9. VAIHE: Taputa itseäsi olalle ja ole ylpeä! Teit juuri suuren työn valmistaessasi pinssejä muiden bleisereitä koristamaan! Tajua pinssiesi ulkonäön olevan hyvin kotikutoinen, ja tyydy hurmaamaan kohdemaasi vaihto-oppilaat suosiolla persoonallasi pinssien sijaan.

Toivottavasti teille oli apua mun tutoriaalista haha :D Ei kannata sitten joka kohtaa ottaa niin tosissaan.. Oon oikeesti ihan tyytyväinen noihin pinsseihin ja teenkin niitä varmaan vielä toisen samanlaisen satsin. Noitten lisäks mulla on niitä virallisia rotary-pinssejä ja hakaneulalla bleiseriin tökättäviä suomenlippuja. En tiiä yhtään montako vaihtaria mun districtille tulee, mutta aattelin olla varautunu joka tapauksessa :D Meillä on kuitenkin edelleen maaliskuussa tulossa se kaikkien vaihtareiden miitti niin olis kiva sieläkin jotain pinssejä jaella (:

Nyt tää ahkera lähtee viikoks isostelemaan Virroille, hyvää heinäkuuta vaan kaikille! (:

Ps. 50 aamua jäljellä!!!

**

So yeah, I decided to make some pins! As a lazy person who I am, I decided to make them the easy way. Maybe I should just try to impress everyone with my personality and not with my pins :D I still have a lot of pins to do...

50 mornings!!