Saint Nicolas

Terve vaan kaikille ja hyvää synttäriä Suomi! (: Täällä kirjoittelen pitkästä aikaa sairaspedin ääreltä. Jos jonkun asian saan huonojen puolien listaani laittaa, niin se on kaiken maailman pöpöjen ja bakteerien tehokas leviäminen täällä. Maanantai-aamuna tervehdin kaveriani tuttuun tapaan poskipusuilla, ja kyselin sen jälkeen kuulumisia. "No mä olin viikonloppuna kipeenä ja tulin kouluun vaan tekemään enkun testin". Hyvä etten läimässy poikaparkaa poskille, hyvä kuitenkin että heti jälkeenpäin tuli asia ilmi!



Eilen käytiin hommaamassa mulle siis lääkettä oikeen roppakaupalla, tänä viikonloppuna kun olis luvassa niin kivaa tekemistä ettei sais kipeenä oikeen olla! Mitään vakavaa mulla ei kuitenkaan oo, ääni kuullostaa siltä kun olisin ketjupolttanu viisvuotiaasta asti ja kurkku on kipee, mutta eiköhän tästä pian jo nousta! Veikkaan myös tolla apteekista löytyneellä salmiakilla (!!❤)  olevan vaikutusta paranemisvauhtiin!

Itteeni viihdyttääkseni päätin tulla kertomaan teille Saint Nicolaksesta. Mun hostäidin mukaan kyseinen juhla (jota muuten vietetään 6.12 eli virallisesti vasta tänään haha) on pelkästään Luxemburgissa, Belgiassa ja täällä Lorrainen alueella Ranskassa. Kahdessa ensimmäiseksi mainitussa paikassa kyseinen pyhimys on jopa tärkeempi kuin Joulupukki!
Eräänä talvisena iltana kolme nuorta poikaa koputtivat erään lihakauppian oveen ja pyysivät yösijaa. Lihakauppias avasi ovensa, päästi pojat sisään ja ampui heidät. Hän pilkkoi poikien lihat siististi ja pisti ne pataan ja padan uuniin. Ei mennyt aikaakaan kun ovelta kuului jälleen koputus. Lihakauppias meni avaamaan, ja löysi oven takaa kaapuihin pukeutuneen muukalaisen. Muukalainen pyysi lihaa syödäkseen, ja lihakauppias päätti tarjota hänelle pataansa. Annoksen eteensä saatuaan muukalainen loihtii pojat jälleen eläviksi, ja lihakauppias kohtaa ikävän lopun.



Tiistai-iltana ennen rotarykokoukseen lähtöä kuulin ovikellon soivan, ja pian Lucien kiljuvan "SAINT NICOLAS KÄVI TÄÄLLÄ!!! AINO JA SARAH ÄKKIÄ TÄNNE!!" Kipitettiin sitten Sarahin kaa pikapikaa ovelle, ja nähtiin kolme lautasta maassa. Normaalisti Saint Nicolas tulee kylään vasta kuudes päivä, mutta koska tiistai-ilta oli ainut ilta koko viikolta kun oltiin koko perheen kanssa yhdessä kotona, se tuli meille jo aikasemmin.




Saint Nicolaksena on tapana, että perheen lapset saa pienet lahjat. Tänä vuonna sain Jeff de Brugesin suklaisen Saint Nicolaksen (belgialaista suklaata nam!), appelsiinin, pain de epicen (ihan suomalaisilta joulupipareilta tuoksuvan leivonnaisen), Carambareja (ranskalaisia karkkeja, kaikkien lasten suosikki!) ja kolme pientä reseptikirjaa! ❤❤ Etenkin noista reseptikirjoista tykkäsin ihan hirveesti, löytyy kaikki perus ranskalaiset leivonnaiset, ja lisäks tää mun hostperhe lupas lähettää mulle sitten tulevaisuudessa Carambareja suomeen jos tarve iskee haha :D



Pitihän noita reseptejä sitten jo kokeilla, ja niin meikäläinen leipas keskiviikko-illan piristeeks koko perheelle Carambar-muffinsit. Oli tosi hyvää, ens kerralla vois yrittää tehdä crème brûrléen tai mille feuille au nutella:n ;)

Että sellanen Saint Nicolas tuli täällä vietettyä, viikonloppuna mennään vaihtareiden kanssa juhlistamaan sitä vielä komeammin mutta siitä lisää myöhemmin!

Vielä tähän loppuun on ihan pakko mainita yhtestä saavutuksesta, josta oon aika ylpee! Mun luokalla oli tiistai-iltana conseil de classe, eli vähän vanhempain-illan tyylinen juttu, jossa koko luokka kokoontui illalla yhteen koululle opettajien kanssa. Vaihtarina mun ei ite tarttenu sinne osallistua, vaan menin sen sijasta rotarykokoukseen. Kun tuli kokouksessa mun puheenvuoron aika (sain siis esitellä itteni vielä kerran ja kertoo vähän kuulumisia), nousi eräs mun hostclubin jäsenistä seisomaan. Kyseinen jäsen on mun lukion rehtori, ja hän ilmoitti mun saaneeni sen illan conseil de classessa felicitationit eli onnittelut näin suomeksi käännettynä. En oo koskaan varmaan saanu niin kovia aplodeja kuin silloin, kaikki nousi seisomaan ja taputti mulle!! "Uskomatonta, aivan uskomaton saavutus!" "On meillä esimerkillinen vaihto-oppilas täällä!" "Loistavaa työtä Eino!" Nätisti kiitin kaikkia, vaikkei mulla ollut mitään käryä mitä tapahtui :D Kotiin saavuttua kysyin mun hostisältä mitä koko juttu tarkoitti, ja hän selitti mun saaneen kunniamaininnan hyvistä arvosanoista, positiivisesta opiskeluasenteesta ja hyvän luokkahengen luomisesta! Meidän luokalta oli mun lisäksi yksi oppilas saanut kyseisen maininnan, eikä hän ollut toinen luokkamme vaihtari Nuria. Kieltämättä aika hienolta tuntuu!

GRENOBLE

Moi!

En tiiä ootteko jo ruudun siellä puolella huomannu, mutta mun hostperhe tykkää matkustella paljon. On tullu käytyä niin Pariisit kun Munsteritkin, Luxembourgista ja Saksan rajalla pomppimisesta puhumattakaan. Mulle tää tietty passaa paremmin kun hyvin, pääsen näkemään paljon eri paikkoja tästä toisesta kotimaastani ja vielä parhaimmassa seurassa!




Joku voikin jo tästä johdattelusta arvata, että viimeviikonloppuna tuli taas reissattua, eikä tällä kertaa ihan missä sattuu. Lauantai-aamuna pakattiin ittemme autoon, ja varttia yli seitsemän oltiin jo tien päällä kohti kaakkois-Ranskaa ja Grenoblea. Yövyttiin Grenoblessa mun hostäidin veljen luona ja ai että rakastuin siihen taloon! Ikkunasta näky vuoret, kaikkialla soi musiikki ja hei, niillä oli violetti lattia!! ❤



Perheeseen kuuluu myös pieni 4-vuotias vintiö nimeltään Eliot. Vauhtia sillä kyllä riitti! Reilun viiden tunnin matkustamisen jälkeen saavuttiin perille noin kahden maissa, ja päivä menikin aika lailla sohvalla makoillen ja leffaa kattoen...



... kunnes tuli aika pistää vaatetta niskaan ja suunnata kohti mun elämän ensimmäistä rugby-peliä! Ulkona oli ehkä +3 astetta ja mulla oli päällä kollaripaita, neule, fleecehuppari ja talvitakki, hyvä etten tukehtunu!
Peli oli Grenoble vastaan Toulouse, ja niin vaan loppujen lopuksi sinipaitainen kotijoukkue vei voiton. Sarah kannustaa henkeen ja vereen Toulousea, sen fiilikset pelin jälkeen olikin sitten vähän sen mukaiset.. :D



Minä ja Thibault ja meidän yhteensopivat kaulaliinat! Tosiaan Thibault oli meidän mukana tällä reissulla. En muista oonko aikasemmin kertonu, mutta hän on siis tän perheen pojan Gaultierin (joka on tällä hetkellä Meksikossa vaihdossa) paras kaveri ja tälle mun hostperheelle kuin oma poika. Se tulee aina silloin tällöin iltasin meille syömään, ja nää viittaa keskenäänkin siihen kuin omaan lapseen ("Lucie, käy herättää veljes! Alain, sun poikas pisti viestin että se tulis tänä iltana syömään!). Ollaan käyty kannustamassa Thibaultia kun sen joukkueella on ollu rugby-peli, soiteltu sille kun se viikkoisin opiskelee Starbourgissa ja käyty niilläkin kylässä (välimatkaa ehkä se 500m nipinnapin). Eli periaatteessa mulla on tässä ekassakin perheessä hostveli! :D



Itse peli meni multa vähän ohi. Ei siinä, meillä oli hyvät paikat katsomossa ja kyllä siellä vajaan 20 000 ihmisen keskellä tunnelma oli pakostakin korkeella, mutta jotenkin se vähän häiritti etten osaa noita rugbyn sääntöjä juuri yhtään :D Sen sijaan keskityin valokuvaamaan (Zoomiputki olis kyllä ollu tosi kiva mutta enpä sellaista omista..) ja nauramaan Thibaultille, kun se innoissaan huus ja kannusti Grenoblea. Tosi kiva peli oli kuitenkin, ehkä vähän turhan väkivaltanen laji mulle mutta muuten ihan jees!
Pelin jälkeen suunnattiin ensin syömään ja sen jälkeen vähän viihteelle Sarahin ja Thibaultin kanssa, hostisän valvovan silmän alla tietty :D

Sunnuntaista mulla ei oo kuvia, mutta eipä silloin juuri mitään erikoista autossa istumista lukuunottamatta tapahtunu. Alkuperäsen suunnitelman mukaan meillä oli herätys yhdeksältä ja lähtö takaisin Illangeen viimeistään kymmeneltä, mutta oikeasti me kaikki kömmittiin ylös sängyistämme vasta vähän kymmenen jälkeen. Aamupala nassuun ja tien päälle, ja vihdoin viimein reilun viiden tunnin jälkeen kotiovella. Tykästyin kyllä tosi paljon tohon kaupunkiin, eikä yhtään haittaa että ollaan lähdössä sinne reilun kolmen viikon päästä uudelleen.. ;)

Ps. Arvatkaa kenellä on paras hostäiti! Terveisin Aino 17v.

Kielikylvyssä

Moi!

Vaihtovuoden yks tärkeimpiä juttuja on kohdemaassa puhuttavan kielen oppiminen (tai ainakin mun kohdalla). Ite muistan stressanneeni ranskan oppimista ihan kunnolla ennen lähtöä. Tiedossa oli, ettei toinen perhe puhu sanaakaan ranskaa eikä tämä ensimmäinenkään ollu englannintaidoillaan häikäissy. Mulla on taustalla kaksi vuotta ranskaa peruskoulussa ja sen lisäksi neljä kurssia lukiossa (joista yksi itsenäisenä), mutta onhan se nyt ihan eri asia päntätä kielioppia ja sanastoja kirjasta kun oikeesti jutella paikallisten kanssa face-to-face.

Jos siellä ruudun takana istuu joku tuleva vaihtari/kielen opiskelija niin kannattaa pysyä mukana kyydissä! Tässä tulee siis omia vinkkejäni kielen oppimiseen. Samat vinkit ei välttämättä toimi jokaisella, mutta ite oon ainakin oppinu ihan hirveesti näitten avulla!



Sinänsä ironista, yläasteella ranskaa lukiessani mun motivaatio oli miinuksen puolella: "Missä mä muka ikinä tuun ranskaa tarttemaan?". Lukioon siirryttäessä mä otin ranskan jo vähän vakavemmin, mutten hirveesti nähny vaivaa sen opiskeluun. Ylipäätään Ranska pääty mun maavalinnaks vain sen takia, kun piti joku ei-englanninkielinen maa valita. Sitten kun sähköpostiin kilahti se kauan odotettu viesti, mutta Jenkkilandian sijasta mut toivotettiin tervetulleeksi keski-Euroopan patonkimaahan, tais mulla nousta pieni kylmä hiki otsalle. Miksi oi miksi olin niin idiootti enkä opiskellu yläasteella yhtään???? Asenne muuttu kertaheitolla, panostin, pänttäsin ja luin, opiskelin kaiken ulkoa ja ahmin kokoajan lisää tietoa kieliopin kiemuroista.

Lukiossa opiskeltujen kurssien lisäksi päätin tehdä kesän aikana neljännen kurssin itsenäisenä. Tiesin tuhannen varmasti unohtavani ihan kaiken opitun, jos ei mulla olis mitään mikä pakottais harjottamaan kielitaitoa. Tyylilleni uskollisena tein kurssin aika laiskasti läpitte, mutta ysin mä siitä repäsin!



Ihan alusta asti oon puhunut vaan ranskaa mun hostperheen kanssa. En tosin ees haluu tietää millasta kapulakieltä oon silloin eikoina päivinä puhunut.. :D Olin niin ylpee itestäni kun pärjäsin ranskalla, mutta nyt vaan pyörittelen silmiäni sen ajan tasolle hahah! Mutta olihan se shokki, en ollu koskaan aikasemmin joutunu oikeesti puhumaan ranskaa luokkahuoneen ulkopuolella, eli aikaa tarvittiin aivojen oikeeseen asentoon kytkemiseen.
Alussa olin vähän ujompi enkä niin helposti puhunu yhtään mitään vieraiden ihmisten seurassa. Luokkalaisten kanssa se pääkieli oli englanti, ja jos ei se toinen englantia puhunu niin ei me sitten oikeen juteltu. Nyt kuitenkin oon rohkaistunu ja pajatan taas ihan entiseen malliin! Kahden mun kaverin kanssa puhun englantia heidän toiveestaan, mutta kaikkien muiden kanssa pelkästään ranskaa. Enkä yksinkertaisesti tiedä parempaa tunnetta kun sen, kun mun kaverit kehuu päivä päivältä enemmän miten oon kehittyny! En todellakaan oo sujuva (haha kiitos google) vielä, teen kokoajan virheitä. Jos saan oikeen aikamuodon niin sitten on vähintään sanajärjestys väärin, mutta en ota siitä ressiä. Kokoajan kehityn kuitenkin ja se on kaikkein tärkeintä!



Ennen lähtöä hommasin Suomesta suomi-ranska sanakirjan ja se on jo nyt hiirenkorville selattu. Kotona katotaan ennemmin vieraat sanat tai ilmaisut google kääntäjästä tai nettisanakirjoista, mutta koulussa tää mun keltanen raamattu on ollu kovassa käytössä. Lähes yhtä lujaa oon pahoinpidellyt mun pientä A6-kokoista punakantista vihkoa. Tonne vihkoon kirjoitan pitkin päivää kääntämiäni/kuulemiani sanoja ja ilmaisuja ja yritän opetella niitä. Tää kaksikko kulkee mun mukana lähes joka paikkaan



Vihdoin viimein kahden kuukauden odottelun jälkeen sain koululta kirjat käyttöön. Tai no, "käyttöön", en oo noita kaikkia raahannu mukanani vielä kertaakaan kouluun :D Eniveis kuvan idea oli se, että kirjoista voi hyvin kattoo mitä opiskellaan ja napata jotain satunnaisia sanoja. Myös ihan vain kuuntelemalla oppii! Tällä taloustiede-ekonomia-mikälie  -linjalla mulla menee suurin osa opetuksesta ihan yli hilseen, mutta jotain pieniä ilmaisuja ja sanontoja oon opettajienkin puheesta oppinu!
Kaksi viikkoa sitten mulla alkoi ranskankurssi meidän lukiolla. Tää kurssi tähtää loppuvuodesta vastassa oleviin DELF-kokeisiin, ja painotus on kieliopissa. Kuvassa voittekin nähdä mun kotiläksyn tälle kerralle, ja ylpeenä voin vielä kertoo tehneeni ton ilman yhtäkään virhettä!❤ Oon tosi innoissani tästä kurssista, luvassa ei nimittäin oo nenä kiinni kirjassa pänttäämistä, vaan oikeesti kaupungille menemistä ja ihmisten kanssa puhumista! Meidän ranskanopettajakaan ei puhu sanaakaan englantia, eli nyt jos en kehity ja opi niin en koskaan.



Tylsän hetken iskiessä oon aika monesti joko kattonu jonkun leffan ranskaksi dupattuna ja englannin kielisillä teksteillä, lukenu sarjiksia ranskaksi tai sitten ihan Elleä. Kaikki yksinkertaiset henkilöhaastattelut on mun lemppareita, niistä ymmärrän jo lähes poikkeuksetta kaiken ja oppii uutta sanastoa. Mutta en mä nyt aina nenä kiinni lehdessä oo, tätä tapahtuu ehkä kerran kahdessa viikossa jos silloinkaan :D Etenkin tota leffakikkaa suosittelen, animaatioissa ainakin toimii.



Muistan ekan viikon jälkeen ekalla viikonloppuleirillä kauhistelleeni, kun yhden Brasilialaisen tytön (joka oli tullut tänne jo tammikuussa) puhelin oli ranskankielinen. "I could never change my phone in French, it's too hard!" Kolme viikkoa sen tapaamisen jälkeen mulla on ranskankielinen puhelin, facebook ja instagram. Tietokoneen kieltä en uskalla vaihtaa, mutta muuten oon pyrkiny pistämään ihan kaiken ranskaks. (Bongatkaa muuten toi McDo France sovellus! Ton avulla pystyy tilaamaan mäkkiannoksen lähimpään mäkkäriin ja maksamaan sen, ja sitten vaan paikan päälle saapuessaan näyttää saamansa koodin niin ne tekee sen annoksen sulle, eikä tartte tuhlata aikaa jonottamalla! ) 

Tässä on suurinpiirtein kaikki mitä oon täällä tähän mennessä tehny kielitaitoni edistämiseks, ja edistyyhän se! Sanon tähän loppuun vielä kuitenkin oman mielipiteeni aiheesta, joka on kiertäny nyt aika monessa vaihtariblogissa viime aikoina. Mä juttelen suomeks mun porukoitten kanssa kerran pari viikossa, tekstailen Suomi-kavereille muutaman kerran viikossa, popitan suomen- ja englanninkielistä musaa, luen suomenkielisiä blogeja ja oon muutenkin suomen kielen kanssa tekemisissä päivittäin. Ja se ei hidasta mun oppimista yhtään. Mun kohdalla suomen kielen käyttäminen tarkottaa vaan lepoa aivoille. Turha siis säikähtää ettette ite tuu ikinä oppimaan sitä kieltä, vaikka pistäisittekin muutaman tekstarin kamuille päivässä suomeks. Kokonaisuus on se, joka ratkasee. 

Viikko 47

Ja niin sujuvasti vierähti viikko ilman yhtäkään postausta. Oho. Jotenkin olin vaan tosi kiireinen koko viikon ajan enkä sitten saanu revittyä aikaa tulla bloggailemaan. Mutta nyt oon täällä taas juhuu!

Tähän samaan postaukseen pistän nyt kuvia viikon varrelta ja kaks viikkoa takaperin ottamiani kuvia Thionvillestä (: En ookkaan sitä teillle vielä yhtään esitelly, kiinnostaisko sellanen ns. "turistiopas?"



Maanantai alko tuttuun tapaan klo 6.20 herätyksellä ja TPE:n tunnilla. Noilla tunneilla muut oppilaat valmistelevat jotain puheita pidettäviksi ensi maaliskuulle, eli toisin sanoen minä ja Nuria ollaa facebookissa ja tehdään omia esitelmiämme kotimaistamme. Mä aion pitää kanssa puheen samassa rytäkässä muiden kanssa ja mun aiheena on Suomen ja Ranskan erot. Oon jo vähän alotellu tota tekemään mutta on mulla tässä vielä paljon aikaa eli en oo ottanu mitään stressiä siitä.
Ruokatunnilla mentiin Nurian, canadalaisen Olivian, australialaisen Finleyn ja Thomasin kaa mäkkäriin syömään. Naurettiin ja tehtiin toisillemme pikku jäyniä (mm. Finleyn mennessä vessaan otettiin äkkiä kaikki tavarat mukaan, mentiin Thomasin autoon ja ajettiin se eri parkkiruutuun :D) Koulussa istuin vielä matikan ja englannin tunnit ja lähdin kotiin. Illalla mun toinen hostperhe soitti ja kutsu meidät sunnuntai-iltana syömään niiden luokse, ja mun kolmaskin perhe oli kutsuttu.. Jännitti!

Vanha vankila. Ja tsekatkaa noi kukkaistutukset, ton näkösiä vielä marraskuun puolivälissä!

Tiistaina vietin hyppytunnin mun luokkalaisten kanssa ranskaa puhuen ja ymmärsin ihan kaiken!! Tosi monet tuli juttelemaan mun kaa tiistiana ranskaks, ihanaa huomata ite miten on kehittyny (: Liikkatunnilla voitettiin taas kaikki muut joukkueet, ja kun opettaja pyys yhtä poikaa meidän joukkueesta siirtymään toiselle puolelle, se vastas että "En mä voi lähteä, meidän joukkue on perhe eikä ketään oteta siitä pois!" :D
Juttelin illalla Thomasin kanssa facebookissa, ja se lupas auttaa mua sunnuntain illallisella, onko mulla paras hostveli ikinä tai mitään ❤ "Dont worry sista, I'm always here for you!". Selasin paikallislehden ja bongasin itteni sieltä, tai no maininnan nuoresta suomalaisesta tytöstä jee!
Illalla mun hostisä katto Ranskan futismatsin ja voi luoja sitä huudon määrää.. Vaikka se katto sitä peliä talon alimmassa kerroksessa ja mä nukuin täällä ylimmässä, en saanu unta enne ku se peli oli ohitte :D

Mosellen rantaa, joen toisella puolella pilkisää rautatieasema.

Keskiviikkona koulussa oli tosi tosi tylsää, vaikka olikin vaan neljän tunnin päivä (kiitos sille ihmiselle joka joskus keksi pitää keskiviikot lyhyinä koulupäivinä!!). Kotimatkalla mun bussista hajos rengas ja niin mulla meni kotimatkaan kevyt 40min, autolla toi väli on jotain viiden minuutin luokkaa :D 

Käytiin Luxembourgissa shoppailemassa (ite en kyllä löytäny mitää) ja sen jälkeen kurvattiin läheiseen pikkukylään Yutziin hakemaan mun paketti! Porukat oli pistäny Suomesta tulemaan mun talvitakin ja joululahjoja hosteille, kiitos ❤ Illalla menin karatereeneihin ja tällä kertaa olin sitten ainut tyttö siellä. Tehtiin jotain harjoituksia kiertoharjotteluna, ja oli kyllä kieltämättä vähän jännä puolustautua ruskee- ja mustavöisiä vastaan! Makeet mustelmat ainakin sain. 

Torstaina (taino oikeestaan jo keskiviikon ja torstain välisenä yönä) tuli ensilumi tänne pohjoisranskaan! Snapchat täytty luokkakavereitten kuvista "huomenna ei oo koulua jee!!" mutta olihan sitä silti, ei se lumi maassa pysyny. Koulu tosin alko rennosti vasta yhdeltätoista kun ranskan tunti oli peruttu.
Mulla ja Nurialla alko torstaina meille kahdelle tarkoitettu ranskankurssi, joka tähtää loppuvuodesta oleviin DELF-kokeisiin. Nuria ei tullu torstaina kouluun (sen kotikylässä oli lunta ihan kunnolla) niin sain sitten yksin mennä sinne kurssille. Hyvin suju ja hyvältä kuullostaa, ollaan kuulemma joinakin kertoina menossa Thionvilleen asioimaan ja puhumaan ranskaa, sen sijaan että istuttaisiin nenä kiinni kirjassa ja opiskeltaisiin. Juhuu!
Koulun jälkeen tulin kotiin ja värjäsin vihdoin viimein mun juurikasvun pois. Oli jo vissiin aikakin kun luokan pojat alko siitä jo vihjailemaan.. Illallispöydässä mun hostisä uhkas alkaa pitää mulle saneluita ääk :s

Keskustan pieni ostoskeskus

Perjantaina raahauduin kouluun kahdeks tunniks (8-10), kuten joka perjantai. Historian ja maantiedon tunnilla puhuttiin lumesta, Nuria selitti silmät loistaen miten se oli heitelly lumipalloja ja kieriny lumessa ja meiksi vaan naureskeli vieressä :D Koulun jälkeen otin bussin keskustaan ja menin Olivian ja Finleyn kanssa syömään, kuten lähes joka perjantai. Meillä on jo vaikio pastapaikka ja vakio baari, jonne saa tuoda omat ruoat kunhan ostaa juotavansa sieltä. Ruoan jälkeen tytöt lähtivät jatkamaan koulupäiviään ja meiksi paineli kotiin, siivosin huoneen ja googlailin hostäidin kanssa perinteisiä Suomalaisia ruokia. Ihmeeksemme löydettiinkin ranskankielinen sivusto, jolla oli reseptit tosi moneen perinneruokaan! Tässä vielä linkki jos joku tuntee sellasta tarvittevansa (: 

Illalla menin taas harkkoihin. Tällä kertaa en tiiä mikä oli, olinko liian väsyny vai mitä mutta ei vaan sujunu yhtään. En ymmärtäny sensein puheesta mitään ja unohdin esimerkin jälkeen välittömästi mitä piti tehdä. Kroppa ei liikkunu tarpeeks sulavasti ja tien ihan typeriä virheitä. Ärsytti ihan hirveesti kun tulin kotiin, mutta iltaa piristi sitten perheen kanssa katottu leffa ja edelliseen postaukseen tullu ihana kommentti! 

> Camille (USA) ja Jennifer (Taiwan)

> Jennifer, Kate (USA), meiksi, Finley (Australia) ja Camille

> Rei (Japani) ja Niklas (Kanada)

MOVEMBER 2013

> Sylvain, Thomas, Kate, minä & Finley

Lauantaina riitti sitten hulinaa. Aamulla nappasin bussin Thionvillen (tai tuttavallisemmin T-townin) keskustaan ja menin morjestamaan vaihtarityyppejä! Ihanaa kun ne kerrankin raahautu tänne eikä mun tarttenu lähtee minnekkään :D Vietettiin siis hauska päivä vaihtareitten kaa, syötiin ja istuttiin ja naurettiin ja juteltiin. Kate hukkas puhelimensa junaan, mutta se ilmeisesti löydettiin Luxembourgista (joo, paikallisjunalla pääsee Luxembourgiin asti haha ). Iltapäivällä mukaan liitty myös Thomas ja Sylvain, joka on Thomasin poikaystävä. Oli tosi hauska päivä ja sain vielä kyydin kotiovelle asti ai että! Näitä kavereita näkee ihan liian harvoin.
Kotiin tultuani vaihdoin äkkiä vaatteet ja korjasin meikin, ja jo me suunnattiin kohti Beyren-les-Sierckiä. Käytiin siis mun nykyisen perheen, näiden isovanhempien ja hostisän siskon ja sen aviomiehen kanssa mun tulevan perheen äidin ravintolassa syömässä. Toinen hostäiti vaikutti tosi sympaattiselta ja mukavalta, tuun ihan satavarmasti viihtymään niidenkin perheessä! ❤ Ruoka oli tyypillistä Lorrainen alueen ruokaa ja oli kyllä tosi hyvää!



Sunnuntaina oli meikäläisen vuoro ottaa vastuu lounaasta, ja niin mä väsäsin koko perheelle makaronilaatikon ja jälkkäriks vielä mokkapaloja! Tuli tosi hyvää, etenkin tohon makaronilaatikkoon olin tosi tyytyväinen!
Iltapäivästä käytiin nopeesti kiertämässä jotkin myyjäiset, skypetin porukoitten kanssa ja jo sain juosta kylppäriin pistämään nassua edustuskuntoon. Suuntana oli siis se pelätty perhetapaaminen! Ilta meni loppujen lopuksi tosi hyvin! Vähän säikähin eka kun taloon asteltuani tuleva hostisäni ilmotti, ettei näiden seinien sisällä englantia puhuta. Pidin sitä jo aikamoisena tiukkiksena mutta illan mittaan sain huomata onneksi olleeni väärässä :D Koko mun tuleva perhe vaikutti tosi mukavalta, tuun ihan varmasti viihtymään niiden kanssa! Ja hei niillä on kaks kissaa.. ❤ Ilta meni rennosti jutellen ja lähinnä Charlesin (toisen perheen veli), Thomasin, Hugon ja Léan (kolmannen perheen sisaruslauma) kanssa naureskellen. Illan paras hetki taisi olla Hugon reatkio sen kuullessa mun osaavan puhua ruotsia ja harrastavan karatee :D Kotia tultiin pikkasen ennen puoltäyötä ja tänään oli taas herätyskello pirisemässä klo 6.30. Väsyttää :D

Sellanen viikko tuli vietettyä, perus arkea ja muutama highlight! Kiinnostaisko teitä muuten päivä kanssani-postaus? (: