Kielikylvyssä

Moi!

Vaihtovuoden yks tärkeimpiä juttuja on kohdemaassa puhuttavan kielen oppiminen (tai ainakin mun kohdalla). Ite muistan stressanneeni ranskan oppimista ihan kunnolla ennen lähtöä. Tiedossa oli, ettei toinen perhe puhu sanaakaan ranskaa eikä tämä ensimmäinenkään ollu englannintaidoillaan häikäissy. Mulla on taustalla kaksi vuotta ranskaa peruskoulussa ja sen lisäksi neljä kurssia lukiossa (joista yksi itsenäisenä), mutta onhan se nyt ihan eri asia päntätä kielioppia ja sanastoja kirjasta kun oikeesti jutella paikallisten kanssa face-to-face.

Jos siellä ruudun takana istuu joku tuleva vaihtari/kielen opiskelija niin kannattaa pysyä mukana kyydissä! Tässä tulee siis omia vinkkejäni kielen oppimiseen. Samat vinkit ei välttämättä toimi jokaisella, mutta ite oon ainakin oppinu ihan hirveesti näitten avulla!



Sinänsä ironista, yläasteella ranskaa lukiessani mun motivaatio oli miinuksen puolella: "Missä mä muka ikinä tuun ranskaa tarttemaan?". Lukioon siirryttäessä mä otin ranskan jo vähän vakavemmin, mutten hirveesti nähny vaivaa sen opiskeluun. Ylipäätään Ranska pääty mun maavalinnaks vain sen takia, kun piti joku ei-englanninkielinen maa valita. Sitten kun sähköpostiin kilahti se kauan odotettu viesti, mutta Jenkkilandian sijasta mut toivotettiin tervetulleeksi keski-Euroopan patonkimaahan, tais mulla nousta pieni kylmä hiki otsalle. Miksi oi miksi olin niin idiootti enkä opiskellu yläasteella yhtään???? Asenne muuttu kertaheitolla, panostin, pänttäsin ja luin, opiskelin kaiken ulkoa ja ahmin kokoajan lisää tietoa kieliopin kiemuroista.

Lukiossa opiskeltujen kurssien lisäksi päätin tehdä kesän aikana neljännen kurssin itsenäisenä. Tiesin tuhannen varmasti unohtavani ihan kaiken opitun, jos ei mulla olis mitään mikä pakottais harjottamaan kielitaitoa. Tyylilleni uskollisena tein kurssin aika laiskasti läpitte, mutta ysin mä siitä repäsin!



Ihan alusta asti oon puhunut vaan ranskaa mun hostperheen kanssa. En tosin ees haluu tietää millasta kapulakieltä oon silloin eikoina päivinä puhunut.. :D Olin niin ylpee itestäni kun pärjäsin ranskalla, mutta nyt vaan pyörittelen silmiäni sen ajan tasolle hahah! Mutta olihan se shokki, en ollu koskaan aikasemmin joutunu oikeesti puhumaan ranskaa luokkahuoneen ulkopuolella, eli aikaa tarvittiin aivojen oikeeseen asentoon kytkemiseen.
Alussa olin vähän ujompi enkä niin helposti puhunu yhtään mitään vieraiden ihmisten seurassa. Luokkalaisten kanssa se pääkieli oli englanti, ja jos ei se toinen englantia puhunu niin ei me sitten oikeen juteltu. Nyt kuitenkin oon rohkaistunu ja pajatan taas ihan entiseen malliin! Kahden mun kaverin kanssa puhun englantia heidän toiveestaan, mutta kaikkien muiden kanssa pelkästään ranskaa. Enkä yksinkertaisesti tiedä parempaa tunnetta kun sen, kun mun kaverit kehuu päivä päivältä enemmän miten oon kehittyny! En todellakaan oo sujuva (haha kiitos google) vielä, teen kokoajan virheitä. Jos saan oikeen aikamuodon niin sitten on vähintään sanajärjestys väärin, mutta en ota siitä ressiä. Kokoajan kehityn kuitenkin ja se on kaikkein tärkeintä!



Ennen lähtöä hommasin Suomesta suomi-ranska sanakirjan ja se on jo nyt hiirenkorville selattu. Kotona katotaan ennemmin vieraat sanat tai ilmaisut google kääntäjästä tai nettisanakirjoista, mutta koulussa tää mun keltanen raamattu on ollu kovassa käytössä. Lähes yhtä lujaa oon pahoinpidellyt mun pientä A6-kokoista punakantista vihkoa. Tonne vihkoon kirjoitan pitkin päivää kääntämiäni/kuulemiani sanoja ja ilmaisuja ja yritän opetella niitä. Tää kaksikko kulkee mun mukana lähes joka paikkaan



Vihdoin viimein kahden kuukauden odottelun jälkeen sain koululta kirjat käyttöön. Tai no, "käyttöön", en oo noita kaikkia raahannu mukanani vielä kertaakaan kouluun :D Eniveis kuvan idea oli se, että kirjoista voi hyvin kattoo mitä opiskellaan ja napata jotain satunnaisia sanoja. Myös ihan vain kuuntelemalla oppii! Tällä taloustiede-ekonomia-mikälie  -linjalla mulla menee suurin osa opetuksesta ihan yli hilseen, mutta jotain pieniä ilmaisuja ja sanontoja oon opettajienkin puheesta oppinu!
Kaksi viikkoa sitten mulla alkoi ranskankurssi meidän lukiolla. Tää kurssi tähtää loppuvuodesta vastassa oleviin DELF-kokeisiin, ja painotus on kieliopissa. Kuvassa voittekin nähdä mun kotiläksyn tälle kerralle, ja ylpeenä voin vielä kertoo tehneeni ton ilman yhtäkään virhettä!❤ Oon tosi innoissani tästä kurssista, luvassa ei nimittäin oo nenä kiinni kirjassa pänttäämistä, vaan oikeesti kaupungille menemistä ja ihmisten kanssa puhumista! Meidän ranskanopettajakaan ei puhu sanaakaan englantia, eli nyt jos en kehity ja opi niin en koskaan.



Tylsän hetken iskiessä oon aika monesti joko kattonu jonkun leffan ranskaksi dupattuna ja englannin kielisillä teksteillä, lukenu sarjiksia ranskaksi tai sitten ihan Elleä. Kaikki yksinkertaiset henkilöhaastattelut on mun lemppareita, niistä ymmärrän jo lähes poikkeuksetta kaiken ja oppii uutta sanastoa. Mutta en mä nyt aina nenä kiinni lehdessä oo, tätä tapahtuu ehkä kerran kahdessa viikossa jos silloinkaan :D Etenkin tota leffakikkaa suosittelen, animaatioissa ainakin toimii.



Muistan ekan viikon jälkeen ekalla viikonloppuleirillä kauhistelleeni, kun yhden Brasilialaisen tytön (joka oli tullut tänne jo tammikuussa) puhelin oli ranskankielinen. "I could never change my phone in French, it's too hard!" Kolme viikkoa sen tapaamisen jälkeen mulla on ranskankielinen puhelin, facebook ja instagram. Tietokoneen kieltä en uskalla vaihtaa, mutta muuten oon pyrkiny pistämään ihan kaiken ranskaks. (Bongatkaa muuten toi McDo France sovellus! Ton avulla pystyy tilaamaan mäkkiannoksen lähimpään mäkkäriin ja maksamaan sen, ja sitten vaan paikan päälle saapuessaan näyttää saamansa koodin niin ne tekee sen annoksen sulle, eikä tartte tuhlata aikaa jonottamalla! ) 

Tässä on suurinpiirtein kaikki mitä oon täällä tähän mennessä tehny kielitaitoni edistämiseks, ja edistyyhän se! Sanon tähän loppuun vielä kuitenkin oman mielipiteeni aiheesta, joka on kiertäny nyt aika monessa vaihtariblogissa viime aikoina. Mä juttelen suomeks mun porukoitten kanssa kerran pari viikossa, tekstailen Suomi-kavereille muutaman kerran viikossa, popitan suomen- ja englanninkielistä musaa, luen suomenkielisiä blogeja ja oon muutenkin suomen kielen kanssa tekemisissä päivittäin. Ja se ei hidasta mun oppimista yhtään. Mun kohdalla suomen kielen käyttäminen tarkottaa vaan lepoa aivoille. Turha siis säikähtää ettette ite tuu ikinä oppimaan sitä kieltä, vaikka pistäisittekin muutaman tekstarin kamuille päivässä suomeks. Kokonaisuus on se, joka ratkasee.