Laiska vaihtari täällä moi.. Mulla ei vaan jotenkin oo riittäny yhtään motivaatio alkaa käymään läpitte kuvia, muokkailemaan ja lataamaan niitä ja sitten vielä kirjoittaa kunnon tekstit kylkeen. Eli toisin sanoen pitääkseni tän blogin hengissä, istuin kameran edessä reilut viis minuuttia ja kuvasin teille videon mun viimeaikaisista kuulumisista (: Ainakin edellisellä kerralla videosta tykättin, miten on tällä kertaa?
Ps. Jos jollain on jokin vippaskonsti millä saan youtuben lataamaan mun videot vähän nopeammin kun reilun kymmenen tunnin latausajalla, ottaisin niitä mielelläni vastaan....
Ja laadun saa paremmaksi tuolta alareunasta!
Pps. Eikö oo söpö toi alotuskuva? ;)
18. joulukuuta 2013
10. joulukuuta 2013
Saint Nicolas II
Terve! Viime tiistain lisäksi pääsin viikonloppuna juhlistamaan Saint Nicolasta, nyt jo siis toistamiseen. Kyseessä oli rotareiden järjestämä orientointumis-viikonloppu ja oli kyllä tosi mukava nähä näitäkin natiaisia pitkästä aikaa! Itteni sain lääkkeitten voimalla kammettua ylös sängystä ja mukaan, ääni tosin loppu kesken viikonlopun eikä maanantaina ollut mitään asiaa kouluun, mutta oli se sen arvoista!
Museon jälkeen meillä koitti tunnin mittainen vapaa-aika, joka käytettiin tehokkaasti vessaa metsästämällä ja noita naisia väistelemällä. Kolme korkealta ja kovaa laulavaa naista, jotka kiersivät Place Stanislasta ympäri herätti kyllä niin pelkoa kuin ärsyyntymistäkin.
Illan pimetessä koitti koko lauantain odotetuin hetki: Saint Nicolaksen juhla Place Stanislaksella. Aukiolla oli väkeä kuin meren mutaa ja kaikki me vaihtarit oltiin vaan yhessä kasassa, yrittäen pitää toisiamme lämpiminä :D Oltiin oltu lähes koko päivä siis ulkona, eli pikkuhiljaa alko vilu tulla tällekkin suomalaiselle.. Mutta oli kyllä kaiken sen odottelun arvosta! Koko aukio pimennettiin ja seinille heijastettiin animaatio Saint Nicolasin tarinasta (joka löytyy edellisestä postauksesta). Välillä tarina kuitenkin pysähtyi, ja silloin alkoivat aivan mahtavat ilotulitukset! En oo rehellisesti sanoen nähny koskaan aikasemmin noin hienoja ilotulituksia. Taustalla soi musiikki ja ympärillä hihku 23 vaihtaria ja kaks rotexia.
Spektaakkelin jälkeen hypättiin bussiin ja suunnattiin kohti Pyhän Nikolauksen kirkkoa (tää tuntuu olevan aika iso juttu näille...). Bussimatkalla yritettiin selittää Saran kanssa yhdysvaltalaiselle Maxwellille (? miten nimi Maxwell taipuu apua) suomen kielen kiemuroita, ja saatiinkin loppujen lopuksi poikaparka aivan sekaisin. Kirkolle päästyämme meille annettiin kynttilät käteen ja käsky lähteä väkijoukon perään kirkkoa kiertämään. Kaikki kirkossa olleet ihmiset laulo, ja valehtelematta se laulu oli sama koko sen kahden tunnin ajan mikä me tuolla kirkossa vietettiin. Kertosäkeen kohdalla kynttilät nostettiin ilmaan ja laulu raikas kovempaa, ja kyllä mekin ne sanat sitte loppujen lopuksi opittiin! Tes vieux amis, les enfants des Lorrains!
Kirkosta ulos selvittyä ja paperit (vahingossa) poltettua oli aika majottautua. Ite menin australialaisen Maran nuorisovaihtoasiamiehen luo, Maran ja kanadalaisen Olivian kanssa. Nukuttiin yö suhtkoht rauhassa ja lähdettiin seuraavana aamuna klo 11 brunssille. Ranskalainen brunssi aijaij mitä herkkuja sielä olikaan.. ❤
Brunssin jälkeen suunnattiin läheiseen puistoon ottamaan yhteiskuvia bleisereiden ja lippujen kanssa, ja kuvaamaan muutamia videoita mm. piirin 1790 outboundeille ja rotaryclubeille. Ite en saanu niitä kuvia vielä käsiini tähän hätään.. Kuvailusession jälkeen suunnattiin jälleen museoon, tällä kertaa Lorrainen alueen omaan museoon. Opin jälleen uutta, tää Lorrainen alue on kuulemma joskus muinoin ollut oma valtionsa!
... Saint Nicolaksen paraati! Kaikki Nancyn kaupungin eri osat ja pikkukylät sen ympäriltä olivat valmistaneet paraativaunun kuvastamaan kylänsä erikoisuutta. Nähtiin teollisuutta, leivonnaisia ja vaikka mitä! Paraatin jälkeen suunnattiin laumalla juna-asemalla, jossa koitti koko viikonlopun kurjin ja ikävin hetki.
Mä olin itkeny yhden kerran sen jälkeen kun kotoa elokuussa lähdin, ja siitä kerrasta voi lukea lisää täältä, mutta sunnuntai-iltana itkin. Onhan vaihtarikamujen hyvästeleminen aina vähän ikävää, mutta tällä kertaa hommasta teki tosi ikävän Isabellan ja Maran hyvästely. Brasiliasta ja Australiasta kotoisin olevat tytöt näin siis viimeistä kertaa piitkiin pitkiin aikoihin, eikä itkusta vaan meinannu tulla loppua. Mutta se kuuluu elämään, se kuuluu vaihtovuoteen. On niin suuri rikkaus tuntea ihmisiä eri puolilta maailmaa, ja sen suuri hinta on ikävä. Mutta mä tiedän, että me tullaan vielä tapaamaan!❤
Kaiken kaikkiaan viikonloppu oli ihan mahtava, mitä nyt en voinut sunnuntaina enää paljon mitään puhua äänen kadottua, mutta mitäs me pienistä kun ei pienetkään meistä!
Launantai-aamuna hilasin siis itteni kaikkine kamoineni Thionvillen (tai tutusti T-townin) juna-asemalle ja hyppäsin paikallisjunaan kohti läheistä isompaa kaupunkia Nancya. Tunnin matkaamisen jälkeen treffattiin juna-asemalla ja lähdettiin kohti Place Stanislasta ja sen laitamilla olevaa museota. En todellakaan ymmärrä miks meidät roudataan joka ikinen kerta eri museoihin..
> Sandra (Meksiko), Leonardo (Chile), Jennifer (Taiwan), Amanda (Suomi!!), Camille (USA), Finn (Saksa), minä ja Sara
Minä ja Axel
Tosiaan kun lauantaina itse paikanpäälle saavuin, alko mun ympärillä ihme kuhina. "Aino, täällä on toinen suomalainen! Aino, äkkiä tänne!" En tajunnu yhtään mistä oli kyse, sillä kyllähän mä tiesin Amandan, meidän piirin toisen suomivaihtarin paikalle tulevan. Selvis kuitenkin, että kyse oli aivan toisesta suomalaisesta. Vuonna 2009-2010 Nancyssa ollut suomivaihtari Sara oli vaihtanut Lappeenrannan maisemat Nancyyn , ja toimi näin rotexina meidän lauman mukana! Ite jäädyin kyllä täysin siihen paikaan kun piti suomee alkaa puhumaan haha :D Mutta oli tosi kiva tavata!
Toinen yllärivieras oli myös rotex, vuosi sitten Australiassa majaillut Axel. Tosi mukava heppu tämäkin!
> Mara (Australia), Finn, minä ja Olivia (Kanada)
Me pohjoisen asukit eli minä sekä Olivia ja Niklas Kanadasta!
Museon jälkeen meillä koitti tunnin mittainen vapaa-aika, joka käytettiin tehokkaasti vessaa metsästämällä ja noita naisia väistelemällä. Kolme korkealta ja kovaa laulavaa naista, jotka kiersivät Place Stanislasta ympäri herätti kyllä niin pelkoa kuin ärsyyntymistäkin.
Illan pimetessä koitti koko lauantain odotetuin hetki: Saint Nicolaksen juhla Place Stanislaksella. Aukiolla oli väkeä kuin meren mutaa ja kaikki me vaihtarit oltiin vaan yhessä kasassa, yrittäen pitää toisiamme lämpiminä :D Oltiin oltu lähes koko päivä siis ulkona, eli pikkuhiljaa alko vilu tulla tällekkin suomalaiselle.. Mutta oli kyllä kaiken sen odottelun arvosta! Koko aukio pimennettiin ja seinille heijastettiin animaatio Saint Nicolasin tarinasta (joka löytyy edellisestä postauksesta). Välillä tarina kuitenkin pysähtyi, ja silloin alkoivat aivan mahtavat ilotulitukset! En oo rehellisesti sanoen nähny koskaan aikasemmin noin hienoja ilotulituksia. Taustalla soi musiikki ja ympärillä hihku 23 vaihtaria ja kaks rotexia.
Spektaakkelin jälkeen hypättiin bussiin ja suunnattiin kohti Pyhän Nikolauksen kirkkoa (tää tuntuu olevan aika iso juttu näille...). Bussimatkalla yritettiin selittää Saran kanssa yhdysvaltalaiselle Maxwellille (? miten nimi Maxwell taipuu apua) suomen kielen kiemuroita, ja saatiinkin loppujen lopuksi poikaparka aivan sekaisin. Kirkolle päästyämme meille annettiin kynttilät käteen ja käsky lähteä väkijoukon perään kirkkoa kiertämään. Kaikki kirkossa olleet ihmiset laulo, ja valehtelematta se laulu oli sama koko sen kahden tunnin ajan mikä me tuolla kirkossa vietettiin. Kertosäkeen kohdalla kynttilät nostettiin ilmaan ja laulu raikas kovempaa, ja kyllä mekin ne sanat sitte loppujen lopuksi opittiin! Tes vieux amis, les enfants des Lorrains!
Kirkosta ulos selvittyä ja paperit (vahingossa) poltettua oli aika majottautua. Ite menin australialaisen Maran nuorisovaihtoasiamiehen luo, Maran ja kanadalaisen Olivian kanssa. Nukuttiin yö suhtkoht rauhassa ja lähdettiin seuraavana aamuna klo 11 brunssille. Ranskalainen brunssi aijaij mitä herkkuja sielä olikaan.. ❤
Sara!
Brunssin jälkeen suunnattiin läheiseen puistoon ottamaan yhteiskuvia bleisereiden ja lippujen kanssa, ja kuvaamaan muutamia videoita mm. piirin 1790 outboundeille ja rotaryclubeille. Ite en saanu niitä kuvia vielä käsiini tähän hätään.. Kuvailusession jälkeen suunnattiin jälleen museoon, tällä kertaa Lorrainen alueen omaan museoon. Opin jälleen uutta, tää Lorrainen alue on kuulemma joskus muinoin ollut oma valtionsa!
>Olivia, Maxwell (USA), Finn, Kate (USA), meiksi, Niklas, Amanda, Jennifer, Sandra
Museon jälkeen suunnattiin kiertelemään jollekkin vanhalle torille, joka muistutti mua vähäsen Pariisin Champs-Élyséestä! Pompittiin kojusta kojuun, naurettiin ja pidettiin vaan hauskaa. Aika juoksikin, ja pian oli meidän vuoro juosta erääseen kahvilaan. Kuumat kaakaot ja leivonnaiset naamariin, Lorrainen herkkujen reseptivihkonen takataskuun ja takaisin kadulle. Alkamaisillaan kun oli...
... Saint Nicolaksen paraati! Kaikki Nancyn kaupungin eri osat ja pikkukylät sen ympäriltä olivat valmistaneet paraativaunun kuvastamaan kylänsä erikoisuutta. Nähtiin teollisuutta, leivonnaisia ja vaikka mitä! Paraatin jälkeen suunnattiin laumalla juna-asemalla, jossa koitti koko viikonlopun kurjin ja ikävin hetki.
Mä olin itkeny yhden kerran sen jälkeen kun kotoa elokuussa lähdin, ja siitä kerrasta voi lukea lisää täältä, mutta sunnuntai-iltana itkin. Onhan vaihtarikamujen hyvästeleminen aina vähän ikävää, mutta tällä kertaa hommasta teki tosi ikävän Isabellan ja Maran hyvästely. Brasiliasta ja Australiasta kotoisin olevat tytöt näin siis viimeistä kertaa piitkiin pitkiin aikoihin, eikä itkusta vaan meinannu tulla loppua. Mutta se kuuluu elämään, se kuuluu vaihtovuoteen. On niin suuri rikkaus tuntea ihmisiä eri puolilta maailmaa, ja sen suuri hinta on ikävä. Mutta mä tiedän, että me tullaan vielä tapaamaan!❤
Kaiken kaikkiaan viikonloppu oli ihan mahtava, mitä nyt en voinut sunnuntaina enää paljon mitään puhua äänen kadottua, mutta mitäs me pienistä kun ei pienetkään meistä!
6. joulukuuta 2013
Saint Nicolas
Terve vaan kaikille ja hyvää synttäriä Suomi! (: Täällä kirjoittelen pitkästä aikaa sairaspedin ääreltä. Jos jonkun asian saan huonojen puolien listaani laittaa, niin se on kaiken maailman pöpöjen ja bakteerien tehokas leviäminen täällä. Maanantai-aamuna tervehdin kaveriani tuttuun tapaan poskipusuilla, ja kyselin sen jälkeen kuulumisia. "No mä olin viikonloppuna kipeenä ja tulin kouluun vaan tekemään enkun testin". Hyvä etten läimässy poikaparkaa poskille, hyvä kuitenkin että heti jälkeenpäin tuli asia ilmi!
Eilen käytiin hommaamassa mulle siis lääkettä oikeen roppakaupalla, tänä viikonloppuna kun olis luvassa niin kivaa tekemistä ettei sais kipeenä oikeen olla! Mitään vakavaa mulla ei kuitenkaan oo, ääni kuullostaa siltä kun olisin ketjupolttanu viisvuotiaasta asti ja kurkku on kipee, mutta eiköhän tästä pian jo nousta! Veikkaan myös tolla apteekista löytyneellä salmiakilla (!!❤) olevan vaikutusta paranemisvauhtiin!
Itteeni viihdyttääkseni päätin tulla kertomaan teille Saint Nicolaksesta. Mun hostäidin mukaan kyseinen juhla (jota muuten vietetään 6.12 eli virallisesti vasta tänään haha) on pelkästään Luxemburgissa, Belgiassa ja täällä Lorrainen alueella Ranskassa. Kahdessa ensimmäiseksi mainitussa paikassa kyseinen pyhimys on jopa tärkeempi kuin Joulupukki!
Eräänä talvisena iltana kolme nuorta poikaa koputtivat erään lihakauppian oveen ja pyysivät yösijaa. Lihakauppias avasi ovensa, päästi pojat sisään ja ampui heidät. Hän pilkkoi poikien lihat siististi ja pisti ne pataan ja padan uuniin. Ei mennyt aikaakaan kun ovelta kuului jälleen koputus. Lihakauppias meni avaamaan, ja löysi oven takaa kaapuihin pukeutuneen muukalaisen. Muukalainen pyysi lihaa syödäkseen, ja lihakauppias päätti tarjota hänelle pataansa. Annoksen eteensä saatuaan muukalainen loihtii pojat jälleen eläviksi, ja lihakauppias kohtaa ikävän lopun.
Tiistai-iltana ennen rotarykokoukseen lähtöä kuulin ovikellon soivan, ja pian Lucien kiljuvan "SAINT NICOLAS KÄVI TÄÄLLÄ!!! AINO JA SARAH ÄKKIÄ TÄNNE!!" Kipitettiin sitten Sarahin kaa pikapikaa ovelle, ja nähtiin kolme lautasta maassa. Normaalisti Saint Nicolas tulee kylään vasta kuudes päivä, mutta koska tiistai-ilta oli ainut ilta koko viikolta kun oltiin koko perheen kanssa yhdessä kotona, se tuli meille jo aikasemmin.
Saint Nicolaksena on tapana, että perheen lapset saa pienet lahjat. Tänä vuonna sain Jeff de Brugesin suklaisen Saint Nicolaksen (belgialaista suklaata nam!), appelsiinin, pain de epicen (ihan suomalaisilta joulupipareilta tuoksuvan leivonnaisen), Carambareja (ranskalaisia karkkeja, kaikkien lasten suosikki!) ja kolme pientä reseptikirjaa! ❤❤ Etenkin noista reseptikirjoista tykkäsin ihan hirveesti, löytyy kaikki perus ranskalaiset leivonnaiset, ja lisäks tää mun hostperhe lupas lähettää mulle sitten tulevaisuudessa Carambareja suomeen jos tarve iskee haha :D
Pitihän noita reseptejä sitten jo kokeilla, ja niin meikäläinen leipas keskiviikko-illan piristeeks koko perheelle Carambar-muffinsit. Oli tosi hyvää, ens kerralla vois yrittää tehdä crème brûrléen tai mille feuille au nutella:n ;)
Että sellanen Saint Nicolas tuli täällä vietettyä, viikonloppuna mennään vaihtareiden kanssa juhlistamaan sitä vielä komeammin mutta siitä lisää myöhemmin!
Vielä tähän loppuun on ihan pakko mainita yhtestä saavutuksesta, josta oon aika ylpee! Mun luokalla oli tiistai-iltana conseil de classe, eli vähän vanhempain-illan tyylinen juttu, jossa koko luokka kokoontui illalla yhteen koululle opettajien kanssa. Vaihtarina mun ei ite tarttenu sinne osallistua, vaan menin sen sijasta rotarykokoukseen. Kun tuli kokouksessa mun puheenvuoron aika (sain siis esitellä itteni vielä kerran ja kertoo vähän kuulumisia), nousi eräs mun hostclubin jäsenistä seisomaan. Kyseinen jäsen on mun lukion rehtori, ja hän ilmoitti mun saaneeni sen illan conseil de classessa felicitationit eli onnittelut näin suomeksi käännettynä. En oo koskaan varmaan saanu niin kovia aplodeja kuin silloin, kaikki nousi seisomaan ja taputti mulle!! "Uskomatonta, aivan uskomaton saavutus!" "On meillä esimerkillinen vaihto-oppilas täällä!" "Loistavaa työtä Eino!" Nätisti kiitin kaikkia, vaikkei mulla ollut mitään käryä mitä tapahtui :D Kotiin saavuttua kysyin mun hostisältä mitä koko juttu tarkoitti, ja hän selitti mun saaneen kunniamaininnan hyvistä arvosanoista, positiivisesta opiskeluasenteesta ja hyvän luokkahengen luomisesta! Meidän luokalta oli mun lisäksi yksi oppilas saanut kyseisen maininnan, eikä hän ollut toinen luokkamme vaihtari Nuria. Kieltämättä aika hienolta tuntuu!
Eilen käytiin hommaamassa mulle siis lääkettä oikeen roppakaupalla, tänä viikonloppuna kun olis luvassa niin kivaa tekemistä ettei sais kipeenä oikeen olla! Mitään vakavaa mulla ei kuitenkaan oo, ääni kuullostaa siltä kun olisin ketjupolttanu viisvuotiaasta asti ja kurkku on kipee, mutta eiköhän tästä pian jo nousta! Veikkaan myös tolla apteekista löytyneellä salmiakilla (!!❤) olevan vaikutusta paranemisvauhtiin!
Itteeni viihdyttääkseni päätin tulla kertomaan teille Saint Nicolaksesta. Mun hostäidin mukaan kyseinen juhla (jota muuten vietetään 6.12 eli virallisesti vasta tänään haha) on pelkästään Luxemburgissa, Belgiassa ja täällä Lorrainen alueella Ranskassa. Kahdessa ensimmäiseksi mainitussa paikassa kyseinen pyhimys on jopa tärkeempi kuin Joulupukki!
Eräänä talvisena iltana kolme nuorta poikaa koputtivat erään lihakauppian oveen ja pyysivät yösijaa. Lihakauppias avasi ovensa, päästi pojat sisään ja ampui heidät. Hän pilkkoi poikien lihat siististi ja pisti ne pataan ja padan uuniin. Ei mennyt aikaakaan kun ovelta kuului jälleen koputus. Lihakauppias meni avaamaan, ja löysi oven takaa kaapuihin pukeutuneen muukalaisen. Muukalainen pyysi lihaa syödäkseen, ja lihakauppias päätti tarjota hänelle pataansa. Annoksen eteensä saatuaan muukalainen loihtii pojat jälleen eläviksi, ja lihakauppias kohtaa ikävän lopun.
Tiistai-iltana ennen rotarykokoukseen lähtöä kuulin ovikellon soivan, ja pian Lucien kiljuvan "SAINT NICOLAS KÄVI TÄÄLLÄ!!! AINO JA SARAH ÄKKIÄ TÄNNE!!" Kipitettiin sitten Sarahin kaa pikapikaa ovelle, ja nähtiin kolme lautasta maassa. Normaalisti Saint Nicolas tulee kylään vasta kuudes päivä, mutta koska tiistai-ilta oli ainut ilta koko viikolta kun oltiin koko perheen kanssa yhdessä kotona, se tuli meille jo aikasemmin.
Saint Nicolaksena on tapana, että perheen lapset saa pienet lahjat. Tänä vuonna sain Jeff de Brugesin suklaisen Saint Nicolaksen (belgialaista suklaata nam!), appelsiinin, pain de epicen (ihan suomalaisilta joulupipareilta tuoksuvan leivonnaisen), Carambareja (ranskalaisia karkkeja, kaikkien lasten suosikki!) ja kolme pientä reseptikirjaa! ❤❤ Etenkin noista reseptikirjoista tykkäsin ihan hirveesti, löytyy kaikki perus ranskalaiset leivonnaiset, ja lisäks tää mun hostperhe lupas lähettää mulle sitten tulevaisuudessa Carambareja suomeen jos tarve iskee haha :D
Pitihän noita reseptejä sitten jo kokeilla, ja niin meikäläinen leipas keskiviikko-illan piristeeks koko perheelle Carambar-muffinsit. Oli tosi hyvää, ens kerralla vois yrittää tehdä crème brûrléen tai mille feuille au nutella:n ;)
Että sellanen Saint Nicolas tuli täällä vietettyä, viikonloppuna mennään vaihtareiden kanssa juhlistamaan sitä vielä komeammin mutta siitä lisää myöhemmin!
Vielä tähän loppuun on ihan pakko mainita yhtestä saavutuksesta, josta oon aika ylpee! Mun luokalla oli tiistai-iltana conseil de classe, eli vähän vanhempain-illan tyylinen juttu, jossa koko luokka kokoontui illalla yhteen koululle opettajien kanssa. Vaihtarina mun ei ite tarttenu sinne osallistua, vaan menin sen sijasta rotarykokoukseen. Kun tuli kokouksessa mun puheenvuoron aika (sain siis esitellä itteni vielä kerran ja kertoo vähän kuulumisia), nousi eräs mun hostclubin jäsenistä seisomaan. Kyseinen jäsen on mun lukion rehtori, ja hän ilmoitti mun saaneeni sen illan conseil de classessa felicitationit eli onnittelut näin suomeksi käännettynä. En oo koskaan varmaan saanu niin kovia aplodeja kuin silloin, kaikki nousi seisomaan ja taputti mulle!! "Uskomatonta, aivan uskomaton saavutus!" "On meillä esimerkillinen vaihto-oppilas täällä!" "Loistavaa työtä Eino!" Nätisti kiitin kaikkia, vaikkei mulla ollut mitään käryä mitä tapahtui :D Kotiin saavuttua kysyin mun hostisältä mitä koko juttu tarkoitti, ja hän selitti mun saaneen kunniamaininnan hyvistä arvosanoista, positiivisesta opiskeluasenteesta ja hyvän luokkahengen luomisesta! Meidän luokalta oli mun lisäksi yksi oppilas saanut kyseisen maininnan, eikä hän ollut toinen luokkamme vaihtari Nuria. Kieltämättä aika hienolta tuntuu!
2. joulukuuta 2013
GRENOBLE
Moi!
En tiiä ootteko jo ruudun siellä puolella huomannu, mutta mun hostperhe tykkää matkustella paljon. On tullu käytyä niin Pariisit kun Munsteritkin, Luxembourgista ja Saksan rajalla pomppimisesta puhumattakaan. Mulle tää tietty passaa paremmin kun hyvin, pääsen näkemään paljon eri paikkoja tästä toisesta kotimaastani ja vielä parhaimmassa seurassa!
Joku voikin jo tästä johdattelusta arvata, että viimeviikonloppuna tuli taas reissattua, eikä tällä kertaa ihan missä sattuu. Lauantai-aamuna pakattiin ittemme autoon, ja varttia yli seitsemän oltiin jo tien päällä kohti kaakkois-Ranskaa ja Grenoblea. Yövyttiin Grenoblessa mun hostäidin veljen luona ja ai että rakastuin siihen taloon! Ikkunasta näky vuoret, kaikkialla soi musiikki ja hei, niillä oli violetti lattia!! ❤
Perheeseen kuuluu myös pieni 4-vuotias vintiö nimeltään Eliot. Vauhtia sillä kyllä riitti! Reilun viiden tunnin matkustamisen jälkeen saavuttiin perille noin kahden maissa, ja päivä menikin aika lailla sohvalla makoillen ja leffaa kattoen...
... kunnes tuli aika pistää vaatetta niskaan ja suunnata kohti mun elämän ensimmäistä rugby-peliä! Ulkona oli ehkä +3 astetta ja mulla oli päällä kollaripaita, neule, fleecehuppari ja talvitakki, hyvä etten tukehtunu!
Peli oli Grenoble vastaan Toulouse, ja niin vaan loppujen lopuksi sinipaitainen kotijoukkue vei voiton. Sarah kannustaa henkeen ja vereen Toulousea, sen fiilikset pelin jälkeen olikin sitten vähän sen mukaiset.. :D
Minä ja Thibault ja meidän yhteensopivat kaulaliinat! Tosiaan Thibault oli meidän mukana tällä reissulla. En muista oonko aikasemmin kertonu, mutta hän on siis tän perheen pojan Gaultierin (joka on tällä hetkellä Meksikossa vaihdossa) paras kaveri ja tälle mun hostperheelle kuin oma poika. Se tulee aina silloin tällöin iltasin meille syömään, ja nää viittaa keskenäänkin siihen kuin omaan lapseen ("Lucie, käy herättää veljes! Alain, sun poikas pisti viestin että se tulis tänä iltana syömään!). Ollaan käyty kannustamassa Thibaultia kun sen joukkueella on ollu rugby-peli, soiteltu sille kun se viikkoisin opiskelee Starbourgissa ja käyty niilläkin kylässä (välimatkaa ehkä se 500m nipinnapin). Eli periaatteessa mulla on tässä ekassakin perheessä hostveli! :D
Itse peli meni multa vähän ohi. Ei siinä, meillä oli hyvät paikat katsomossa ja kyllä siellä vajaan 20 000 ihmisen keskellä tunnelma oli pakostakin korkeella, mutta jotenkin se vähän häiritti etten osaa noita rugbyn sääntöjä juuri yhtään :D Sen sijaan keskityin valokuvaamaan (Zoomiputki olis kyllä ollu tosi kiva mutta enpä sellaista omista..) ja nauramaan Thibaultille, kun se innoissaan huus ja kannusti Grenoblea. Tosi kiva peli oli kuitenkin, ehkä vähän turhan väkivaltanen laji mulle mutta muuten ihan jees!
Pelin jälkeen suunnattiin ensin syömään ja sen jälkeen vähän viihteelle Sarahin ja Thibaultin kanssa, hostisän valvovan silmän alla tietty :D
Sunnuntaista mulla ei oo kuvia, mutta eipä silloin juuri mitään erikoista autossa istumista lukuunottamatta tapahtunu. Alkuperäsen suunnitelman mukaan meillä oli herätys yhdeksältä ja lähtö takaisin Illangeen viimeistään kymmeneltä, mutta oikeasti me kaikki kömmittiin ylös sängyistämme vasta vähän kymmenen jälkeen. Aamupala nassuun ja tien päälle, ja vihdoin viimein reilun viiden tunnin jälkeen kotiovella. Tykästyin kyllä tosi paljon tohon kaupunkiin, eikä yhtään haittaa että ollaan lähdössä sinne reilun kolmen viikon päästä uudelleen.. ;)
Ps. Arvatkaa kenellä on paras hostäiti! Terveisin Aino 17v.
En tiiä ootteko jo ruudun siellä puolella huomannu, mutta mun hostperhe tykkää matkustella paljon. On tullu käytyä niin Pariisit kun Munsteritkin, Luxembourgista ja Saksan rajalla pomppimisesta puhumattakaan. Mulle tää tietty passaa paremmin kun hyvin, pääsen näkemään paljon eri paikkoja tästä toisesta kotimaastani ja vielä parhaimmassa seurassa!
Joku voikin jo tästä johdattelusta arvata, että viimeviikonloppuna tuli taas reissattua, eikä tällä kertaa ihan missä sattuu. Lauantai-aamuna pakattiin ittemme autoon, ja varttia yli seitsemän oltiin jo tien päällä kohti kaakkois-Ranskaa ja Grenoblea. Yövyttiin Grenoblessa mun hostäidin veljen luona ja ai että rakastuin siihen taloon! Ikkunasta näky vuoret, kaikkialla soi musiikki ja hei, niillä oli violetti lattia!! ❤
Perheeseen kuuluu myös pieni 4-vuotias vintiö nimeltään Eliot. Vauhtia sillä kyllä riitti! Reilun viiden tunnin matkustamisen jälkeen saavuttiin perille noin kahden maissa, ja päivä menikin aika lailla sohvalla makoillen ja leffaa kattoen...
... kunnes tuli aika pistää vaatetta niskaan ja suunnata kohti mun elämän ensimmäistä rugby-peliä! Ulkona oli ehkä +3 astetta ja mulla oli päällä kollaripaita, neule, fleecehuppari ja talvitakki, hyvä etten tukehtunu!
Peli oli Grenoble vastaan Toulouse, ja niin vaan loppujen lopuksi sinipaitainen kotijoukkue vei voiton. Sarah kannustaa henkeen ja vereen Toulousea, sen fiilikset pelin jälkeen olikin sitten vähän sen mukaiset.. :D
Minä ja Thibault ja meidän yhteensopivat kaulaliinat! Tosiaan Thibault oli meidän mukana tällä reissulla. En muista oonko aikasemmin kertonu, mutta hän on siis tän perheen pojan Gaultierin (joka on tällä hetkellä Meksikossa vaihdossa) paras kaveri ja tälle mun hostperheelle kuin oma poika. Se tulee aina silloin tällöin iltasin meille syömään, ja nää viittaa keskenäänkin siihen kuin omaan lapseen ("Lucie, käy herättää veljes! Alain, sun poikas pisti viestin että se tulis tänä iltana syömään!). Ollaan käyty kannustamassa Thibaultia kun sen joukkueella on ollu rugby-peli, soiteltu sille kun se viikkoisin opiskelee Starbourgissa ja käyty niilläkin kylässä (välimatkaa ehkä se 500m nipinnapin). Eli periaatteessa mulla on tässä ekassakin perheessä hostveli! :D
Itse peli meni multa vähän ohi. Ei siinä, meillä oli hyvät paikat katsomossa ja kyllä siellä vajaan 20 000 ihmisen keskellä tunnelma oli pakostakin korkeella, mutta jotenkin se vähän häiritti etten osaa noita rugbyn sääntöjä juuri yhtään :D Sen sijaan keskityin valokuvaamaan (Zoomiputki olis kyllä ollu tosi kiva mutta enpä sellaista omista..) ja nauramaan Thibaultille, kun se innoissaan huus ja kannusti Grenoblea. Tosi kiva peli oli kuitenkin, ehkä vähän turhan väkivaltanen laji mulle mutta muuten ihan jees!
Pelin jälkeen suunnattiin ensin syömään ja sen jälkeen vähän viihteelle Sarahin ja Thibaultin kanssa, hostisän valvovan silmän alla tietty :D
Sunnuntaista mulla ei oo kuvia, mutta eipä silloin juuri mitään erikoista autossa istumista lukuunottamatta tapahtunu. Alkuperäsen suunnitelman mukaan meillä oli herätys yhdeksältä ja lähtö takaisin Illangeen viimeistään kymmeneltä, mutta oikeasti me kaikki kömmittiin ylös sängyistämme vasta vähän kymmenen jälkeen. Aamupala nassuun ja tien päälle, ja vihdoin viimein reilun viiden tunnin jälkeen kotiovella. Tykästyin kyllä tosi paljon tohon kaupunkiin, eikä yhtään haittaa että ollaan lähdössä sinne reilun kolmen viikon päästä uudelleen.. ;)
Ps. Arvatkaa kenellä on paras hostäiti! Terveisin Aino 17v.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)