Saint Nicolas II

Terve! Viime tiistain lisäksi pääsin viikonloppuna juhlistamaan Saint Nicolasta, nyt jo siis toistamiseen. Kyseessä oli rotareiden järjestämä orientointumis-viikonloppu ja oli kyllä tosi mukava nähä näitäkin natiaisia pitkästä aikaa! Itteni sain lääkkeitten voimalla kammettua ylös sängystä ja mukaan, ääni tosin loppu kesken viikonlopun eikä maanantaina ollut mitään asiaa kouluun, mutta oli se sen arvoista!

Launantai-aamuna hilasin siis itteni kaikkine kamoineni Thionvillen (tai tutusti T-townin) juna-asemalle ja hyppäsin paikallisjunaan kohti läheistä isompaa kaupunkia Nancya. Tunnin matkaamisen jälkeen treffattiin juna-asemalla ja lähdettiin kohti Place Stanislasta ja sen laitamilla olevaa museota. En todellakaan ymmärrä miks meidät roudataan joka ikinen kerta eri museoihin.. 

> Sandra (Meksiko), Leonardo (Chile), Jennifer (Taiwan), Amanda (Suomi!!), Camille (USA), Finn (Saksa), minä ja Sara

Minä ja Axel

Tosiaan kun lauantaina itse paikanpäälle saavuin, alko mun ympärillä ihme kuhina. "Aino, täällä on toinen suomalainen! Aino, äkkiä tänne!" En tajunnu yhtään mistä oli kyse, sillä kyllähän mä tiesin Amandan, meidän piirin toisen suomivaihtarin paikalle tulevan. Selvis kuitenkin, että kyse oli aivan toisesta suomalaisesta. Vuonna 2009-2010 Nancyssa ollut suomivaihtari Sara oli vaihtanut Lappeenrannan maisemat Nancyyn , ja toimi näin rotexina meidän lauman mukana! Ite jäädyin kyllä täysin siihen paikaan kun piti suomee alkaa puhumaan haha :D Mutta oli tosi kiva tavata!

Toinen yllärivieras oli myös rotex, vuosi sitten Australiassa majaillut Axel. Tosi mukava heppu tämäkin!

> Mara (Australia), Finn, minä ja Olivia (Kanada)

Me pohjoisen asukit eli minä sekä Olivia ja Niklas Kanadasta!

Museon jälkeen meillä koitti tunnin mittainen vapaa-aika, joka käytettiin tehokkaasti vessaa metsästämällä ja noita naisia väistelemällä. Kolme korkealta ja kovaa laulavaa naista, jotka kiersivät Place Stanislasta ympäri herätti kyllä niin pelkoa kuin ärsyyntymistäkin.










Illan pimetessä koitti koko lauantain odotetuin hetki: Saint Nicolaksen juhla Place Stanislaksella. Aukiolla oli väkeä kuin meren mutaa ja kaikki me vaihtarit oltiin vaan yhessä kasassa, yrittäen pitää toisiamme lämpiminä :D Oltiin oltu lähes koko päivä siis ulkona, eli pikkuhiljaa alko vilu tulla tällekkin suomalaiselle.. Mutta oli kyllä kaiken sen odottelun arvosta! Koko aukio pimennettiin ja seinille heijastettiin animaatio Saint Nicolasin tarinasta (joka löytyy edellisestä postauksesta). Välillä tarina kuitenkin pysähtyi, ja silloin alkoivat aivan mahtavat ilotulitukset! En oo rehellisesti sanoen nähny koskaan aikasemmin noin hienoja ilotulituksia. Taustalla soi musiikki ja ympärillä hihku 23 vaihtaria ja kaks rotexia.




Spektaakkelin jälkeen hypättiin bussiin ja suunnattiin kohti Pyhän Nikolauksen kirkkoa (tää tuntuu olevan aika iso juttu näille...). Bussimatkalla yritettiin selittää Saran kanssa yhdysvaltalaiselle Maxwellille (? miten nimi Maxwell taipuu apua) suomen kielen kiemuroita, ja saatiinkin loppujen lopuksi poikaparka aivan sekaisin. Kirkolle päästyämme meille annettiin kynttilät käteen ja käsky lähteä väkijoukon perään kirkkoa kiertämään. Kaikki kirkossa olleet ihmiset laulo, ja valehtelematta se laulu oli sama koko sen kahden tunnin ajan mikä me tuolla kirkossa vietettiin. Kertosäkeen kohdalla kynttilät nostettiin ilmaan ja laulu raikas kovempaa, ja kyllä mekin ne sanat sitte loppujen lopuksi opittiin! Tes vieux amis, les enfants des Lorrains!

Kirkosta ulos selvittyä ja paperit (vahingossa) poltettua oli aika majottautua. Ite menin australialaisen Maran nuorisovaihtoasiamiehen luo, Maran ja kanadalaisen Olivian kanssa. Nukuttiin yö suhtkoht rauhassa ja lähdettiin seuraavana aamuna klo 11 brunssille. Ranskalainen brunssi aijaij mitä herkkuja sielä olikaan.. ❤

Sara!

Brunssin jälkeen suunnattiin läheiseen puistoon ottamaan yhteiskuvia bleisereiden ja lippujen kanssa, ja kuvaamaan muutamia videoita mm. piirin 1790 outboundeille ja rotaryclubeille. Ite en saanu niitä kuvia vielä käsiini tähän hätään.. Kuvailusession jälkeen suunnattiin jälleen museoon, tällä kertaa Lorrainen alueen omaan museoon. Opin jälleen uutta, tää Lorrainen alue on kuulemma joskus muinoin ollut oma valtionsa!

>Olivia, Maxwell (USA), Finn, Kate (USA), meiksi, Niklas, Amanda, Jennifer, Sandra

Museon jälkeen suunnattiin kiertelemään jollekkin vanhalle torille, joka muistutti mua vähäsen Pariisin Champs-Élyséestä! Pompittiin kojusta kojuun, naurettiin ja pidettiin vaan hauskaa. Aika juoksikin, ja pian oli meidän vuoro juosta erääseen kahvilaan. Kuumat kaakaot ja leivonnaiset naamariin, Lorrainen herkkujen reseptivihkonen takataskuun ja takaisin kadulle. Alkamaisillaan kun oli...

... Saint Nicolaksen paraati! Kaikki Nancyn kaupungin eri osat ja pikkukylät sen ympäriltä olivat valmistaneet paraativaunun kuvastamaan kylänsä erikoisuutta. Nähtiin teollisuutta, leivonnaisia ja vaikka mitä! Paraatin jälkeen suunnattiin laumalla juna-asemalla, jossa koitti koko viikonlopun kurjin ja ikävin hetki.

Mä olin itkeny yhden kerran sen jälkeen kun kotoa elokuussa lähdin, ja siitä kerrasta voi lukea lisää täältä, mutta sunnuntai-iltana itkin. Onhan vaihtarikamujen hyvästeleminen aina vähän ikävää, mutta tällä kertaa hommasta teki tosi ikävän Isabellan ja Maran hyvästely. Brasiliasta ja Australiasta kotoisin olevat tytöt näin siis viimeistä kertaa piitkiin pitkiin aikoihin, eikä itkusta vaan meinannu tulla loppua. Mutta se kuuluu elämään, se kuuluu vaihtovuoteen. On niin suuri rikkaus tuntea ihmisiä eri puolilta maailmaa, ja sen suuri hinta on ikävä. Mutta mä tiedän, että me tullaan vielä tapaamaan!❤

Kaiken kaikkiaan viikonloppu oli ihan mahtava, mitä nyt en voinut sunnuntaina enää paljon mitään puhua äänen kadottua, mutta mitäs me pienistä kun ei pienetkään meistä!