TON COEUR A EU DES NOUVELLES COULEURS

Terve taas! Jostain syystä en saanu viime yönä hirveen hyvin nukuttua ja heräsinkin jo 8 aikaan aamulla. Tästä suunniteltua aikasemmasta herätyksestä johtuen (normistihan heräilen siinä 11 pintaan..) pääsin postaamaan jotain pientä teille. Yritän vielä yhden postauksen kirjoittaa huomiselle ja sen jälkeen joskus vikoja kuulumisia Suomesta. Tarkotuksena ei oo ainakaan nyt jatkaa blogin kirjottamista sitten Suomessa enää, en usko että mun elämä siellä ketään niin paljoo kiinnostaa :D 

Viime perjantai-iltana pidettiin mun vika illallinen kaikkien mun hostperheitten + tutorin kanssa, ja rakas veljeni Thomas alko sitten vihjailemaan, että karjalanpiirakoita olis kiva syödä. Eihän siinä, iskin kaulimen Thomasin kauniiseen käteen ja käskin hommiin. Jos piirakat ei ulkonäöllisesti ehkä silmiä hivellyt, oli ne ainakin makunsa puolesta ihan napakymppi!

Edellisenä viikonloppuna pystytetty teltta sai taas käyttöä, illaksi oli luvattu rankkasateita ja tällä kertaa säätiedotus piti paikkansa, vettä tuli nimittäin kuin saavista kaatamalla.. 

> Tutor Marc, 2. hostisä Bernard ja 2. hostäiti Ann-Marie sekä Marcin vaimo Anne 

Yhdellä Thionvillen rotaryclubeista (ei omallani) oli saman viikonlopun aikana käynnissä yhteisprojekti parin muun Euroopan klubin kanssa. Ihan täysin kartalla en hommasta oo, mutta ilmeisesti rotaryt olivat valinneet eri Euroopan maista 50 nuorta, joiden kanssa he kiersivät EU-maita. Alkuperäisen suunnitelman mukaan meille piti tulla erään suomalaisen tytön täksi viikonlopuksi, mutta hän ei ikinä vastannut sähköposteihin eikä näinollen päässyt paikalle (jos nyt luet siellä näytön toisella puolella niin HAHA et tiedä mitä missasit), mutta sensijaan mun toiseen perheeseen majoittui viikonlopun ajaksi kaksi poikaa, toinen Ruotsista ja toinen Liettuasta. Ja koska meillä sattui olemaan mun illallinen samaan aikaan kun poikia piti hakea ravintolasta majoittumiskoteihin, tulivat he poikkeamaan mun pippaloissa. Ihan innoissani yritin jopa alottaa ruotsiks keskustelua toisen pojista kanssa, mutta tää yritys sitten päätty siihen kun kyseinen herrasmies alkoi nauraa vedet silmissä mun taidoille :D Osa illasta menikin sitten näiden kahden sinipaitaisen kanssa jutellessa, kumpikaan kun ei puhunut sanaakaan ranskaa eikä mun hostit oo tunnettuja englannintaidoistaan.. :D

Jossain vaiheessa ihan yllättäen mun hostäiti tuli telttaan laulaen ja kantaen kakkua. Kakun oli leiponut Thomasin serkku, ja olin ihan vain kakun nähdessäni jo tosi otettu ja yllättyny. Mutta sitten kun leikattiin tuo alareuna irti niin kyllä loksahti meikäläisellä leuka lattiaan ja saattoi sieltä suusta päästä putain. Kakun ideahan oli siinä, että ulospäin mä olen ja tulen aina olemaan suomalainen tyttö, mutta että sisältäpäin mun sydän on saanu uudet värit.. ❤

Sain mä kakun lisäksi parit läksiäislahjat. Pieni kirja on täynnä Lorrainen alueen reseptejä, iso musta "raamattu" on omistettu ranskalaisille leivonnaisille, ja tämän kirjan tosi moni singeerasi. Säästöpossu onkin sitä varten että pääsen ens kesänä takaisin, pari euroa tuolta sisältä jo löytyykin! :D

Kaiken kaikkiaan ilta oli tosi mukava, mulla ainakin oli hauskaa. Hyvästit jouduin jättämään mun toiselle perheelle joka lähtee tänään Japaniin moikkaamaan mun hostveljen Charlesin tuttuja. About puoli kahden aikaan vieraat lähtivät koteihinsa ja me mentiin nukkumaan. Kolmen aikaan aamuyöstä tuli Thomas kuitenkin koputtamaan mun ovea ja ilmoittamaan, että nyt mennään yöuinnille ja niinhän me mentiin! Bikinit päälle ja altaaseen ja sen jälkeen vielä trampoliinille pomppimaan, mistä näitä hulluja ideoita oikeen tulee..

Maanantaina 14. heinäkuuta juhlistettiinkin sitten Ranskan kansallisuuspäivää. Päivän mittaan se ei täällä näkynyt mitenkään ihmeellisesti, mitä nyt aamulla katsottiin telkkarista Champs-Élyséellä kulkevaa paraatia. En tiedä mutta veikkaan että jossain keskemmällä Ranskaa tää kansallisuuspäivä olis ollu isompikin juttu, täällä se ei oikeen siltä tuntunu kun reippaasti yli puolet väestöstä oli töissä tai shoppailemassa Saksan- tai Luxembourgin puolella. Sitä tää rajalla asuminen teettää...

Illalla lähdettiin kuitenkin hostvanhempien kanssa kattomaan ilotulituksia Tervilleen järven rannalle. Thionvillen omat ilotulitukset oli jo 12. päivä futiksen mm-kisojen takia ja ite missasin ne ihan täysin kaverin synttäreitten takia. Mentiin siis Tervilleen joka on tälläinen pienempi kunta ihan Thionvillen välittömässä läheisyydessä ja jossa ite tällä hetkellä tosiaan asustelen. Paikan päällä oli vaikka mitä kojua, sai ostaa piirasta, makkaraa, kaljaa ja karkkia ja lavalla esiintyi jokin paikallinen bändi. Ihan hyvin ihmiset oli mukana keikalla, tanssijalka tais vipattaa monellakin!

Suzannekin tuli paikalle pikkuveljensä kanssa! 

Ja olihan ne ilotulitukset ihan mielettömät. Kuvailun sijasta tyydyin ihan vaan katselemaan ja oli kyllä sen arvoista. Musiikki soi ja valot välkky, mulla meni ihan kylmät väreet selkäpiitä pitkin! Erikoismaininnan saa Adelen Skyfall-biisin tahtiin ajoitettu kultaisten ilotulituksien show, josta sai ihan oikeesti fiiliksen että sky fall, taivas tippuu. Hommahan tietty päättyi sitten Marseilles:in tahtiin sinisten, valkoistenja punaisten ilotulitusten mukaan. Oli kyllä ehdottomasti yks vaihtovuoteni parhaista päätöksistä jäädä tänne vielä kokemaan tää juhla.

Ja niin, huomenna olis paluu takasin Suomeen. Valtavan lavan täynnä roinaa ja viiniä lähetin kotiin (eilen sitä vihdoin tultiin hakemaan!), matkalaukkuja oon pakannu ja oonkin melkein valmis jo ja hostperheitten ja tutorin läksiäislahjat on kiitoskortteja vaille valmiit. Iltapäivällä mennään sulkemaan mun ranskan pankkitili ja sen jälkeen suuntaan vielä keskustaan kavereitten kaa viimeistä kertaa.

Pari kuukautta sittenhän mä melkein panikoin Suomeen paluuta, mutta nyt on oikeestaan ihan hyvät fiilikset. Suurin osa vaihtarikavereista on kuitenkin jo lähteny ja Thomaskin lähti maanantaina takasin Kuopioon, että kyllä se on munkin aika tulla kotiin. Ikävä tätä elämää ja näitä ihmisiä ja hetkiä täällä kuitenkin tulee ihan hirveesti, ja yks päivä mä vielä palaan tänne takaisin, se on varma.

UNE FÊTE ÉTERNELLE

Kukkuu! Täällä taas pikapäivitystä iskemään. Sadepäivää ollaan täällä pidelty (tottakai mun vikalla kokonaisella viikolla on kaatosadetta luvattu joka ikinen päivä...) ja leffoja kateltu. Ostin La Reine des Neiges- nimisen leffan (paremmin tunnettu nimellä Frozen) ja oon sitä tuijottanu silmät ristissä koko päivän, miks en oo aikasemmin sitä nähny ??

No kuiteski, mennään asiaan. Viime keskiviikkona lähin kaupunkiin Julien kanssa. Keskustaan oli pystytetty isot markkinakojut ja ihmisiä ja roinaa oli ihan joka puolella! Ite en tosin ostanu ku yhet puhelimen kuoret ja jäätelöä, ja sitten me mentiinkin jo puistoon istuskelemaan.

Tän kollaasin tein vähän tyhmästi keskiviikon ja perjantain kuvilla jättäen torstain tyysti välistä, mutta selitetään näistä kahdesta päivästä nyt vielä. Keskiviikoiltana menin karateen jonka tällä kertaa veti itse Gilbert Gruss. Tunnin jälkeen olimme kaikki rivissä Grussin edessä, kun hänen vaimonsa (joka toimii seuran sihteerinä) tuli sisään saliin shamppanjapullon kanssa. Koko jengi alkoi taputtamaan mulle, kun Gruss vaimoineen kiitti tästä vuodesta ja sano että he tulevat mua ikävöimään. Sain shamppanjapullon ja yhteiskuvan sensein kanssa ja parit hyvästit piti muutamalle kaverille jo tossa välissä jättää. 

Torstaista kerron alempana mutta perjantai-iltana lähdettiin Suzannen kanssa keskustaan katsomaan futispeliä Ranska-Saksa. Me oltiin ensin mosellen rannassa, mutta nähtiin pian twitteristä kaikkien kavereitten menevän läheiseen puistoon ja niin me juostiin sinne pelin jo alkaessa. Nopeesti löydettiinkin meidän kaverit ja istuttiin heidän seuraan sitte. Paikanpäälle oli viritetty valtava screeni ja ihmisiä oli ihan hirveesti paikalla sini-valko-punasiin sonnustautuneita. Meteli oli korvia huumaava, harmi vaan että Ranska nyt sit hävis tän pelin :( Pelin jälkeen otin bussin kotia, laittauduin nopeesti ja lähdin viimeistä kertaa tyttöjen kanssa viihteelle. Kyseessä oli eka viikonloppu ranskalaisen BAC:in eli ylioppilaskokeen jälkeen ja porukkaa oli paikalla aivan älyttömästi.. Mutta oli tosi tosi kiva ilta!

Torstaina tosiaan pidettiin yllätysläksiäiset Niklakselle! Enemmänkin kuvia otettiin, mutta nää on ainoot jotka sain käsiini tähän mennessä. Juhlat oli Niklaksen paikallisen parhaan kaverin Marien järjestämät, meitä oli about 10 henkee ja minä ainoana edustin vaihtareita. Iltapäivästä vielä tekstailin Niklaksen kanssa, kerroin sille makaavani uima-altaan reunalla kun todellisuudessa stressasin Thionvillen juna-asemalla myöhässä olevia junia. Marie tuli mua keskustasta hakemaan ja niin me lähdettiin niiden kesämökille (josta tuli muuten vahvasti Suomi-fiilis) muiden Marien ja Niklasin kavereitten kanssa. Paikalle päästyämme koottiin teltat ja pistettiin ruoat valmiiksi ja sitten piilouduttiinkin jo mökkiin Niklasia oottamaan. Ja sieltähän vihdoin viimein herra saapui hostvanhempiensa kanssa, osasi kuulemma jotain odottaa muttei olis ikinä uskonu mun olevan paikan päällä kanssa :D Vietettiin tosi kiva ilta ja seuraavana aamuna olikin vähän haikeeta sanoo heipat Niklakselle, josta on viimeisten kymmenen kuukauden aikana tullut yks mun parhaista kavereista. Tällä hetkellä kun tätä kirjotan herra on matkalla Amsterdamista Detroitiin ja ootan vaan viestiä ja tietoa siitä, että hän on päässy perille hengissä ja hyvinvoivana. 

Lauantaina tyttöjenillan jälkeen heräilin puolen päivän aikoihin ja riensin auttamaan hosteja ulkoteltan pystyttämisessä. Meillä oli Hugon läksiäisjuhlat, ja koska illaks (ja oikeastaan koko päiväks) oli luvattu sadetta, meidän piti löytää joku ratkasu, kaikki päälle 40 vierasta kun ei ois mitenkään mahtunu sisälle taloon. Aamupäivä menikin teltan pystyttämisessä, iltapäivällä vedin kevyet kolmen tunnin tirsat ja sitten olikin jo juhlan aika!

Läksiäiskakku joka oli Hugon serkun leipoma.. Puolet täytteestä suklaata ja banaania ja toinen puoli mascarpone-juustoa ja mangoa <3 

En muista oonko ennen kertonutkaan, mutta edelleenkään kolmen kuukauden jälkeen mun hostsuku ei oo kykeneväinen lausumaan mun nimeä, ja niin oon saanut mitä erikoisempia lempinimiä. Välillä mua kutsutaan Unoksi korttipelin mukaan ja välillä joku sukulainen kajauttaa kuuluville vaan litanian eri vokaaleita mua kutsuakseen. Kaikista lempparein (ja eniten käytetty) on ehdottomasti hostiskän veljen keksimä nimi Nemo. Ja niin, muutaman oluttuopin ja viinilasillisen jälkeen mun hostiskä ja -setä saivat hyvän idean mun lempinimeen liittyen ja lopputuloksen voittekin nähdä tosta videolta. Olin parhaillani kommentoimassa kaunista (sarkasmi) kuvaa jonka mun hostiskä oli pistäny musta facebookkiin kun setä tuli vetämään kännykän pois kädestä ja mitäs sitten kävikään..

>Hostäiti Laurence, hostisän sisko aviomiehensä kanssa ja Uno eli allekirjoittanut

Nemon uintireissun jälkeen altaaseen heitettiin vielä Hugo ja sen jälkeen ihmiset alkoivat pikkuhiljaa tekemään lähtöä (eihän kello ollut kuin 3 aamuyöllä..). Siivottiin vielä suurimmat sotkut ja laitettiin tavarat paikoilleen ja mentiin itekkin nukkumaan. Meidät oli sunnuntaina nimittäin kutsuttu koko perheellä hostiskän siskon luokse juhlimaan heidän isäänsä. Kyseinen monsieur oli nimittäin päihittänyt syövän ja laihduttanut 30 kiloa, pitäähän sitä kunnon grillijuhlalla kunnioittaa!
Koko päivä menikin sitten sujuvasti ruokapöydässä istuen, mitä nyt välissä vedettiin parin tunnin tirsat koko perheen voimin puutarhassa hedelmäpuiden alla. Sateeseen me sieltä herättiin, juotiin vielä aperitiivit ja lähdettiin kotiin katsomaan leffaa.

Ja tässä vielä virallinen perhepotreetti. Thomas, Léa, Hugo, hostvanhemmat Laurence ja Daniel ja minä.

Eilen nukuinkin vaihteeksi pommiin ja missasin bussini, ja jouduin siten kävelemään Thionvillen isompaan ostoskeskukseen. Ja pistin hei hameen päälle arkipäivänä!! Kävin hommaamassa vähän tuliaisia kotiin, piipahdin nopeasti kotona tyhjentämässä laukkuni ja suuntasin takasin keskustaan Olivian ja Nurian kanssa pitkästä aikaa. Pyörittiin vähän aikaa alennusmyynneissä (joista en ite löytäny mitään ei hätää äiti!) ja sitten jäinkin Nurian kanssa kahdestaan vielä kaupunkiin. Ikävä kyllä tällä kertaa oli hyvästien aika, Nurian vanhemmat tulevat huomenna Ranskaan ja sen jälkeen tuo tyttö reissaa niin paljon, ettei meillä oo enää mitään mahdollisuutta nähdä ennen kuin mä lähden takaisin Suomeen. Itkuhan siinä tuli, instagramissa mua seuraavat lukivatkin jo miten tärkeeks hän mulle tän vuoden aikana muodostui. Mutta vielä joka päivä me nähdään!

Eilen illalla oli myös viimeinen karatekerta. Fiilikset oli tosi haikeet jo dojolle suunnistaessa, ja kun Gruss sitten treenin lopuksi pisti meidät kaikki riviin ja toivotti mulle hyvää kotimatkaa, aloin itkemään jo toista kertaa päivän aikana. Tervettullut oon kuulemma aina, ja tavoitteena oliskin nyt mennä käymään tuolla ens kesänä uuden värisen vyön kanssa. 

Tänään oon vaan pakkaillu tavaroitani kasaan Suomeen paluuta varten ja kohta lähetään hostäidin kanssa hommaamaan viiniä pakettien jatkoksi (vielä pitäis keksiä miten saisin juustoa roudattua..). J-9 Finlande 

Ps. onko siellä enää ketään lukemassa, en oo pitkään pitkään aikaan saanut yhtäkään kommenttia!

NON MAIS ALLÔ QUOI

Ranskassa asuvat tajuaa otsikon vitsin jos on yhtään ranskalaista huippuviihdettä (paikallista Jersey Shorea) tullu seurattua..

Puhelinnäpsyjä parin viikon takaa tulossa tässä nyt nopeasti, ennen kun pitää taas lentää! Reilu kaks viikkoa jälellä ja tekemistä on kyllä sen verran ettei hirveesti ehdi tylsistymään. Parempi vaan näin!

Indonesialainen Kevin pisti mulle yks iltapäivä viestiä, että se oli Thionvillen juna-asemalla ja sillä oli kuulemma mulle asiaa. Otin sit seuraavan bussin, menin sitä moikkaamaan ja samalla kertaa sanomaan hyvästit, oli meinaan viimenen kerta kun tätä veijaria näin! Les au revoirs cassent mon coeur..  ♦  Niklaksen kaa perus facetime taas, kumpiki oli liian väsyneitä tekstaamaan haha. Tällä kertaa Niklas intoutu sit laulamaan mulle ja yhtäkkiä mun hostäiti juoksee mun huoneeseen kysymään onko kaikki hyvin, se kun oli kuullu kamalaa kiljuntaa.. :D

Suzannen, yhen mun paikallisen parhaan kaverin kanssa jätskillä!  ♦  Aurinkoinen Thionville, kelit on kyllä helliny tänä kesänä. On ollu kuulemma kummallisen lämpimät kelit tänä vuonna, kelpaa kyllä mulle!

Vaatekriiseilyä enne Gaultierin tervetulo- ja Sarahin läksiäisjuhlia. Kattokaa muute ostin hameen alennusmyynneistä, tytöille jo vannoin miten tuun asumaan tossa koko loppukesän :D  ♦  Itse juhlakalu, pikku Sarah lähtee tosiaan 19. päivä elokuuta Michiganiin vaihtariks ja piti läksiäisjuhlansa jo etukäteen, kun suurin osa porukasta on reissussa lähdön aikaan.

Léa valmiina kannattamaa Les Bleus:it voittoon !  ♦  Thioniville eilen illalla Nigeria-pelin jälkeen.. Ite en tuolla ollu kun ekan erän verran, mutta tän kuvan nappasin sitten twitteristä. Jengi oli pysäyttäny liikenteen keskustassa ja hypänneet sitten paikallisbussin katolle. Joku oli kanssa käyny varastamassa ranskan lipun pormestarin talon edestä.. :D Eikä kyseessä ollu ees mikään finaali.

Mun fête de la musique tiivistettynä yhteen kuvaan (ei hätää hostperheen valvovan silmän alla olin koko ajan!)  ♦  Gaultier (Sarahin Meksikosta palannut veli) ja Emilio (meksikolainen vaihtari johon siis tutustuin bussireissun aikana) kannustamassa Meksikoa voitton. Ihan ei poikien kannustus kuitenkaan riittäny, ja tappion jälkeen etenki Emilio oli tosi pettyny.

Vyökokeesta napsahti sitten loppujen lopuksi toi oranssi vyö juhuu! Nyt vaan karateseuran etsintää Jyväskylästä päin...  ♦  Eilen vietin päivän Astréen kanssa!

Ihana Julie pisti mulle maailman sulosimman tekstiviestin yks päivä <3  ♦  Tyylikkäästi viiniä, rotarylasista tietenkin. Yritän kovasti saada jostakin ainakin yhden tuollasen lasin kotiinviemisiks, Thionville Rive Droite kun on mun hostclubi nimittäin..

Thionvilleen pystytettiin Rotaractin toimesta seinä, jossa oli kuvia eri rotaryhenkilöistä. Thomas sieltä löyty pällistelemästä, ite en joukkoon päässy mutta bongasin bussireissulta tutun Iiron kuvan! Sinänsä hassua, Iirohan asuu Pariisissa mutta jotenkin se oli tänne päässy...  ♦  Ja itehän olin yksi päivä paikallislehden kannessa. Sanallakaan mua ei tosin mainittu mutta sainpahan oman naamani sinnekkin!

Tästä lähenkin tunnin päästä kavereitten kanssa keskustaan ja illalla vielä sukuloimaan. Huomenna pitäis nähdä Julieta ja illalla mennä karateen, mulla on enää kaks kertaa jäljellä, en oo valmis lopettamaan!!

En tiiä ehinkö miten usein sit nyt enää tulla päivittelemään tänne, yritän ainakin parisen kertaa vielä. Instagram päivittyy ehkä vähän useemmin (sieltä löytää nimellä ainojuu) ja twitteriä päivitän kokoajan, ranskaks tosin. Sieltäki mut löytää samalla nimellä ainojuu.