Viimeiset viralliset

Arvatkaapa mitä postimies toi!



Jep, pitkän odotuksen jälkeen myös minä sain rotarybleiserini, ja muuntautuminen joulukuuseksi voi alkaa! Kateellisena seurasin vierestä monta päivää kun muut vaihtarit ja etenkin rakkaat ranskattaret ilakoivat takeistaan, eikä mun omasta kuulunut mitään.. Tosin paketti joutuikin seikkailemaan postista toiseen meidän käännettyä kaikki posti loman ajaks tänne mökille :D Odotus kuitenkin palkittiin! Mun takki on kokoa isompi kuin olisin tarvinnut, mutta Lahdessa meitä käskettiin jättämään "hieman" kroisanttivaraa takkiin, jotta se mahtuisi päälle myös loppuvaihdosta mahdollisesti tuleviin edustustilaisuuksiin.. krhm. En jaksa oottaa enää että saan eräänä elokuisena aamuna pistää tän päälle ja suunnata kohti Helsinki-Vantaata! Bleiseristään rotaryvaihtari tunnetaan ;)

Pakko muuten mainita vielä, että oon tosi tyytyväinen ja ilonen tosta Suomen bleiserin väristä! Joka maallahan on vähän erivärinen bleiserinsä, esim. kanadalaisilla punainen ja australialaisilla maastonvihreä. Etenkin noi Kanadan takit on tosi kivoja kans, mutta mun mielestä tää tummansininen on ehdottomasti paras :D




Oon nyt reilun viikon nauttinu putkeen täällä mökkielämästä, ja olikin kiva päästä torstaina vähän ihmisten ilmoille ja kesäaleihin! Itse shoppasin ihan maltilla, jälleen.. Oon jo tutuille tästä valittanutkin, mutta mä en osaa enää ostaa itelleni oikein mitään :D Lähden aina kaupoille kiertelemään mutta palaan tyhjin kätösin kotiin, kun mielessä pyörii vaan tuleva reissu ja ne rajoittavat kilot, joiden puitteissa sitä kamaa saa olla mukana.. Vaatekaupoista paita ja villaneuletsydeemi tarttuivat Lahdesta mukaan, ja kummankin tuun pakkaaman myös Thionvilleen.

Niin ja tarttuihan mukaan myös muutakin.. Käytiin samalla reissulla ostamassa mulle Samsoniten pinkki paholainen, 118.5 litrainen matkalaukku, suurin jonka saa varmuudella ottaa ruumaan mukaan :D Värin pitäisi erottua Luxemburgin lentokentällä (elleivät kaikki turvaudu samaan suunnitelmaan..) ja noh, onhan se muutenkin söpö. Ja iso, mutta silti liian pieni :D Nään jo painajaisia tulevasta pakkaamisesta, saa tulla antamaan vinkkejä jos joltakulta niitä löytyy!



Eilen illalla olin Heinolan Rotary-clubin järjestämässä vitjanvaihto-tilaisuudessa, eli tilaisuus, jossa klubin presidentti vaihtui. Esittäydyin lähettävälle clubilleni, ja sain heiltä Thionvillen viemisiksi viirin, ja kotiin viemisiksi ruusun. Ruusu oli kuulemma äidilleni, kiitoksena hyvistä koulunumeroistani ja siitä, että minut on hyvin kasvatettu :D Kiitos äiti <3

Nyt on kaikki virallinen Rotaryhomma täällä päässä hoidettu! Tai no, pinssien askartelu on vielä pahasti kesken (hmm mulla on ehkä 40 pinssiä? :D + Rotarypinssit), mutta muuten. Enää olis jäjellä loppujen reilun 50 päivän kituuttaminen ja lentokoneeseen hyppääminen! Aika menee tosi lujaa, tuntuu siltä kuin vasta ihan äsken juhlistin sataa päivää ja nyt enää 50 ja rapiat! Loppukesäkin on niin täydeen buukattu, on töitä, isostelua, kavereita, miittiä, Thomas (mun tuleva hostveli) tulee Suomeen niin sitä pitäis nähä, mökkeilyä kaverin mökillä, siivoamista, huoneen tyhjentämistä Carolille ja vaikka mitä.. Mutta ennemmin näin päin kuin että olisin vain yksin kotona ja laskisin tunteja lähtöön :D

**

I love my mailman, but I love my new blazer more! Now i really feel like an exchanger. I love the colour of that blazer, proud to be a finn! I also love my new pink baby, who is gonna carry all my stuff to France. Poor her :( This might be the best thing that I've ever bought from summersales! And yeah, I'm gonna take my little brother with me. 

Yesterday I visited my sponsor club, the Rotary Club Heinola. I got some souvenirs o France from them (as you can see), and a rose for my mum. They wanted to thank my mum for my good behaviour and success in school. Thanks mum! <3

Everything official is done now (expect the pins....). 50+ days to go and then to airplane! Time is going so fast and I have so much to do, we'll see if I have time for everything :D But I like it more this way, it would suck to just sit alone at home and count for hours to France... 

Tieteellistä

Tiiän, kaikilta tulee jo juhannuskuvat korvista ulos, mutta vielä kerta kiellon päälle! Seurana oli oma perhe, mummo, täti ja sen aviomies sekä mun paras kaveri Jenni.

Se tunne, kun hostclubisi kirjeenvaihtaja kertoo funktiolaskimelle tulevan käyttöä ensi vuonna... Niinpä niin, juuri kun ehdin huokaista helpotuksesta lukioni suhteen (joka ei ole tiedelukio vaan tiedelinjaa painottava lukio), vedetään matto jalkojen alta. "Lycée Colbertissa vaihto-opiskelijat laitetaan hyvin usein tiedelinjalle".

Myönnetään, olin päättänyt opiskella ens vuonna matikkaa ihan mielenkiinnon kannalta, mutta että fysiikkaa ja kemiaa ja vaikka mitä tiedeaineita? Mut tuntevat voi kertoa miten paljon tykkään fysiikasta ja kemiasta muutenkin, ja nyt niitä pitäisi takuta oikein olan takaa vielä ranskaksi :D Tästä voi tulla hyyyyvin mielenkiintoista..

Vähän muutenkin ärsyttää nuo koulun nettisivut, missään ei lue opiskelijamäärää eikä mitään kunnon tietoja, ainakaan niin että ite niistä mitään ymmärtäisin. Ruokalistan onnistuin kyllä esille onkimaan: Alkuruoka, Kanaa cordon bleu, kasvisgratiinia, juustotarjotin ja jälkkäriks jätskiä ja hedelmiä. Kaikki yhdellä aterialla.  Vaihtarikilot, täältä tullaan! :D

Toivottavasti masensin nyt jokaista teitä siellä mun koulujorinoilla haha :D Mullahan alkaa koulu vasta 2. syyskuuta eli vielä on sellaset 68 aamua jälellä.. ;) Tosin meen kyllä parina päivänä käymään täällä Suomessa koulussa ennen lähtöäkin.

Hyvää myöhästynyttä juhannusta!
Ps. Olisko teillä kiinnostusta lukea postausta mun odotuksista ja to-do -listassa Ranskassa? (:

**

The awkward moment when your hostclubs counselor tells you that you might need your calculator next year... Yeah, sciences for me next year! I admit, I planned to study math next year, but now I will have math and chemistry and everything that I don't really like in school. But hey, at least the school food sounds amazing! I will get so fat.

I'm so happy that my school starts almost one month later than here in Finland, on 2nd of September. I have like one month more holidays than my friends, HAH! But I will visit in my Finnish high school anyway before I leave. I will miss it.

À bientôt mon amie chere!

Tänään oli vähän surullinen päivä. Mun rakas ranskalainen ystävä Océane lähtee lauantaina takaisin kotiin, ja me pidettiin sille jäähyväispiknik. Hän oli tän lukuvuoden rotaryvaihdon kautta meidän lukiossa, ja tää lukuvuosi on ollu ihan mieletön. Annoin sille yhden mun hienoista pinsseistä ja askartelin sille A2 kokosen kortin, johon liimailin kuvia meistä ja kaikkee muuta kivaa. Mulla on niin tyhjä olo nyt.

Jos joku henkilö on auttanu mua tässä koko vaihtojutussa, se on ollu nimenomaan Océane. Hän on jaksanut kuunnella kuinka mä innoissani puhun mun lähdöstä ja tulevasta vuodesta, hän oli mun apuna kun täytin mun kaavakkeita ja kirjoittelin kirjeitä. Hän oli niiden ensimmäisten ihmisten joukossa joille kerroin lähteväni Ranskaan.
Ihan järkyttävää miettiä, ettei Océane ole meidän koulussa enää. Syksyllä kun meen morjestaa kavereita, niin tää ranskatar puuttuu! Enkuntunneilla opettaja nauro meidän jutuille kun me sätittiin toisiamme. Juostiin toistemme perässä koulussa ja naurettin ihan tosi lujaa :D Vietettiin monta monta hyppytuntia yhdessä, juoruttiin, vitsailtiin ja jopa juteltiin ranskaks. Tää nainen sai mut elämään pikkusen sponttaanimmin ja autto mua tajuamaan mun tulevan vuoden hyviä, mutta myös kipukohtia.

Nää ei oo hyvästit vaan näkemiin. Ranskassa me asutaan reilun 300 kilometrin päässä toisistamme, mutta paikallisilla luotijunilla välimatka kestää puolitoista tuntia. Mä tiedän että me nähään ensi vuoden aikana, Océane tulee Thionvilleen ja mä haluan mennä sen luokse.

Mä en haluu ees ajatella miten vaikeeta muista hyvästeistä heipoista tulee...

Tu me mangues Océane.

**

Today I had to say good bye to my dear friend Océane. It was kinda happy and kinda sad day, she is really my friend and she helped me so much when I needed help, especially with this exchange-stuff. She teached me to live in a moment!

But this isn't a really good bye. Next year, there will be only 300 kilometres between us, and I want to take the advantage of that. We will see each other next year. I know it. 

I really, really miss you Océane. 

Minä, rotaryvaihtari?

Tai voiko mua edes vaihtariks vielä sanoa kun on jalat tukevasti Suomessa vielä.. 69 aamua enää, ihan kohta mä lähen!!

Tässä tulee nyt tää lupailemani postaus siitä ihanasta hakuprosessista, joka piti tehdä päästäkseen rotaryvaihtariksi (: Ite olisin ainakin ollut tosi kiitollinen jos oisin voinu/tajunnu jostain lukee apua tai ohjeita ennen kuin hakemaan ryhdyin, mulle koko prosessi oli nimittäin taistelua ja paljon kovaa työtä :D Mutta siitä lisää pian!



Kuten oon ennenkin täällä blogissa kertonu, oon halunnu jo pienestä pitäen lähtee maailmalle. Jenkkilään tottakai, sinne missä kaikki on suurempaa ja mahtavampaa! Ostin kaupasta kaikki demien ja missmixien sun muiden irtonumerot joissa vain mainittiinkin vaihto-oppilas, tilasin kotiin vaikka kuinka paljon EF:n esitteitä ja innostuin ihan mielettömästi, kun kuulin yhden opettajan olevan siinä EF:n tiimissä, joka päättää vaihtoon lähtijät.
Viime vuonna aloin "hienovaraisesti" mainostamaan vanhemmilleni ideaa maailmalle lähtemisestä. Ensin olivat ilmeet vähän epäilevät ja jopa torjuvat, mutta asiaa vähän sulateltuaan he olivat hyvillä mielin. Selailin eri blogeja, ja haaveilin lähteväni joko EF:n, Exploriuksen tai STS:n vaihtariks jenkkeihin. Isi sitten mulle muistutti vaarini kuuluvan Heinolan Rotary-klubiin, ja rotaryjen myös järjestävän vaihtareita maailmalle!

Jonkin ajan kulttua sain vaariltani Heinolan klubin nuorisovaihtoasiamiehennaisen puhelinnumeron, jonne innosta pihisten sitten soittelinkin. Sain käskyn tehdä vapaamuotoisen hakemuksen heidän klubilleen, ja varoituksen, että eräs paikallinenkin tyttö oli hyvin kiinnostunut lähtemään vaihtariksi saman klubin kautta...
En ollut tuolloin lukenut yhtäkään rotaryvaihtarin blogia, en kuullutkaan vaihtarifoorumista, eikä kukaan mun tuttu ollu menny rotaryjen kautta. Olin siis hieman hukassa mutten antanut sen häiritä :D Lähetin erittäin vapaamuotoisen hakemukseni Heinolan Rotaryille ja jäin jännäämään vastausta. Päätin maavalintani n. minuutissa, ja jauhoin vaan siitä miten innokas olen lähtemään :D haha ihan karmeaa luettavaa, ihme suorastaan että sain tuolla hakemuksella klubin puolelleni :D



Rotaryklubilta tulikin sitten kutsu haastatteluun, ja niin hyppäsin bussiin suuntana Heinola (Heinolan klubi siis vaarini takia, vaikka asun itse yli sadan kilometrin päässä Muuramessa). Kävin heidän klubikokouksessaan, jonka jälkeen minua haastattelivat mm. klubin presidentti ja nuorisovaihtoasiavastaava, vain muutamia mainitakseni. Vähän jännitti mutta hyvin se meni! Haastattelijat kyselivät paljon itsestäni, harrastuksistani ja luonteestani, sekä tietenkin kiinnostuksestani vaihtoon lähtemistä kohtaan.
Heinolan klubi valitsi minut heidän vaihto-oppilaakseen, ja niin sain kutsun piirini (1390) haastatteluun Jyväskylään. Sitä haastattelua jännitin aika paljon, ja eräänä aamuna olikin sitten tuo paljon pelätty hetki... Haastattelussani käytiin jälleen läpi maavalintani, harrastukseni ja intoni lähteä vaihtariksi. Haastattelu tuntui kuitenkin ennemmin turvalliselta jutustelulta kuin varsinaiselta haastattelulta, ja aika paljon me puhuimme klubistani ja vaaristani. Piirini nuorisovaihtoasiamies tunsi vaarini, joten musta tuntuu vieläkin vähän siltä, että oon päässy vaihtariks mun sukunimen ansiosta.. haha :D

Pari viikkoa sain haastattelun jälkeen jännätä, ja sitten tuli se huojentava puhelu: minut oli valittu Heinolan Rotaryklubin vaihto-oppilaaksi!! Kyllä tuli monet onnenkyyneleet sinä iltana itkettyä :D



Hyväksymisen jälkeen alkoikin koko hakuprosessin kamalin ja samalla ihanin vaihe: virallisten lippulappusten täyttö. Nivaska sisälsi kaikki henkilökohtaiset tietoni, perheeni tiedot, kirjeen hosteille, kuvia ja tottakai ne ihanat rakkaat säännöt :D Ravasin lääkärintarkastuksessa, hammaslääkärissä, opon luona ja missä kaikkialla... ja joka kerta neljän nivaskan kera, sillä aidot allekirjoitukset tarvittin jokaiseen kopioon. Tapani mukaan aloitin homman hiiiiieman liian myöhään, ja sainkin paperit postiin kolme päivää ennen deadlinea! Olin tyytyväinen itseeni saatuani laput postiin, kunnes sain eräänä lauantai-iltana kylmäävän soiton nv:ltä: lappuni olivat kadonneet. Syyksi selvisi nivaskan kannessa ollut väärä osoite, jonne olin koko neljän nipun kirjeen lähettänyt. Virallisilla lapuilla oli kuulemma kolme päivää aikaa olla Heinolassa, enkä ollut itse edes kotona siihen aikaan, vaan koripalloturnauksessa yhdeksän 12-vuotiaan kanssa!
Isäni ja vaarini minut jälleen kuitenkin pelastivat, he katsoivat osoitteen ja kävivät hakemassa kirjeen talosta, jonne olin sen lähettänyt :D Loppu hyvin kaikki hyvin, laput ovat menneet perille asti eikä minun tarvitse enää kuin odottaa...




Itse varsinainen hakuprosessi siis loppu siihen kun sain maksikirjeen perille asti, mutta hommaa on riittänyt senkin jälkeen ja tulee riittämään.. Uusi passi ja matkalaukku piti hommata, toinen laukku on vielä ostoslistalla. Lahden koulutustilaisuus tuli käytyä, ja nyt mulla on juhannuksen jälkeen Heinolan rotaryklubin tilaisuus, jonne mun pitää mennä. Käyntikortit oon tilannu ja pinssejä alotellu, lentoliput on ostettu ja perheiden kanssa viestitelty, ranskaa opiskelen parhaillaan ja ärsytän jatkuvasti kaikkia mun kavereita tällä selityksellä haha XD Pahimpana tietty edessä kummittelee pakkaaminen ja jäähyväiset mutta vielä ei oo niitten aika (:



Mun oma perhehän hostaa muutaman kuukauden elokuussa Suomeen Saksasta saapuvaa Carolia, jonka kanssa mäkin ehdin asua saman katon alla melkein kaksi viikkoa! Carol on tosi kivan olonen ja ihan samanlaine kun minä, toivon niin paljon että sille tulee ihan huippu vuosi täällä. Kahdeksan viikkoa enää sen saapumiseen meidän taloon, juhuu!



Lopuks voisin siis sanoa, että tää hakuprosessi oli oikeestaan aika simppeli ja helppo, jos vaan olis alottanu hommat ajoissa :D Toivottavasti kukaan ei pelästyny ainakaa! Myös hostperheeks kannattaa lähteä jos yhtään kiinnostaa, siitä voi oikeesti saada ystäviä koko eliniän ajaks (:

Haluisin nyt kuulla teidän mielipiteitä :D Oliko teidän oma hakemine näin haastavaa kun mun? Oliko prosessi erilainen eri järjestöillä? Kasvoko into vaan entisestään lähteä vai pelotinko kaikki tulevat vaihtarit pois? :DD Ja tassu pystyyn jokainen joka jakso lukee koko stoorin haha XD

**

69 mornings and time for a little story! Since I've been 8 years old, I've wanted to go for an exchange. I always checked the websites of different organizations and red every piece of information that I could possibly get. Last year I finally started to talk about this to my parents. First they didn't quite agreed with me, but then they thought about it more, and told me that if I really wanted to go, they would let me. My dad also reminded me about RYE, and the fact that my grandfather is part of the Rotary club of Heinola.

I wrote an application for the Rotary club of Heinola. My application sucked so bad, I made it in like 5 minutes and I really had no clue what to write in it.. I decided my countries in five minutes and sent it, hoping to get to spend the next year of my life in USA!

I got a call from the Heinolas Rotary club where they told me to come for an interview. And so I traveled +100 kilometres to Heinola. The interview was mostly about my hobbies, personality, family and my desire for an exchange. Apparently the Rotary club of Heinola liked me, because they decided to send me as their exchanger! I was so happy! Then I got another call for another interview, this time for my districts (1390). It went well also, and they decided that I would be a good exchange student!

Then started the fun part, filling the application.. I started it little too late, and finally I sent it to Heinola 3 days before deadline! I was so relieved, but then they told me that I had sent my application to wrong address! Thank god they found my application, and everything is fine now. 

Now I have ordered my business cards, started to make my pins and waiting for Carol, a German girl who will be hosted by my family next year! Life is good.

New homes

Moikka!


Koruvamma











Pienoinen postaustauko johtu ihan siitä syystä, että mentiin perheen kesken viikoks meidän mökille Sysmään, eikä meidän mokkula oikeen pelittäny siellä metsän keskellä.. Tai sit olin vaan laiska kaivamaa tietokonetta esille :P
Käytiin mun serkun lakkiaisissa Helsingissä lauantaina (onnee vielä Lumi!) ja siitä jäätiin sitten mökkeilemään. Iskä rakens vihdoin viimein vuosien kinuamisen jälkein meille laiturin, ja ahkerasti siitä sitten järveen hypittiin! :D



Olin myös ahkera kesälomalainen ja alotin ranska 4-kurssin läpikäymistä! Me ollaan mun lukion opon kanssa
päätetty, että kirjotan jo mun toisena vuonna ranskan ylioppilaskirjotuksissa. Mun lukio on niin pieni, ettei jokaista kurssia järjestetä kuitenkaan kuin kerran vuodessa, ja jotta saan kaikki kurssit käytyä ennen kirjotuksia, mun pitää tehä ranska 4 ja ranska 6 itsenäisinä. Nelosta tässä tosiaan alotin jo ekan kappaleen verran takkuamaan, tarkotus olis vielä mennä tekemään sen koe koulussa ennen patonkimaahan lähtöä (: Ainakin tähän asti toi tuntuu vielä ihan helpolta, katotaan sitten vähän ajan päästä uudestaan.. :D

Vihdoin ja viimein otin myös yhteyttä mun kolmanteen hostperheeseen! Lähetin kaikille mun kolmelle hostperheelle sähköpostin viime viikonloppuna, ja vain mun kolmas perhe vastasi.. hahha :D Toisaalta he olivatkin ainoita joiden kanssa en ollut vielä viestitellyt juuri yhtään perheen poikaa lukuunottamatta.

Mun ensimmäinen perhe asuu pienessä kylässä nimeltä Illange (2000 asukasta), about kuuden kilometrin päässä Thionvillestä. Perheeseen kuuluu äiti ja isä, sekä 18-vuotias hostveli ja 16- ja 9-vuotiaat siskot. Oon tosi innoissani siitä että mun sisko pelaa käsipalloa, tässä saattais olla tsäänssi välttää vaihtarikiloja... haha :D

Perhe numero kaksi asuu tosi tosi tosi pienellä paikkakunnalla nimeltä Beyren-les-Sierck, jossa on asukkaita vajaa 500... :D ahahha. Kyseinen paikkakunta on n. 20km päässä Thionvillestä eli bussit tulee tutuiksi.. Tässä perheessä mulla on isä, äiti ja neljä sisarusta, joista kaksi vanhinta asuvat jo muualla. Sisaruksista nuorin on mua vuotta vanhempi poika, joka on ollu tämän vuoden vaihdossa Japanissa! Hän on myös ainut henkilö perheestä joka osaa englantia... Voi tulla mielenkiintosta :D

Kolmas perhe asuu Tervillessä (6500 asukasta), kahden kilometrin päästä Thionvillestä. Siellä mua odottelee isä ja äiti, sekä 19- ja 16-vuotiaat veljet ja 14-vuotias sisko. Vanhempi veljeksistä oli itse viime vuonna Suomessa, Kuopiosa vaihdossa ja on tulossa visiitille tänne nyt heinäkuussa! Hän lupasi tulla morjestamaan mua ja mun omaa perhettä täällä, ihan superkivaa!



Siinä vielä kartalla noi perheiden asuinpaikat... :D (kattokaapa myös miten lähellä toi kaukasin tähti on Luxemburgin rajasta!) No tuleepa uus kokemus joka-aamusesta bussilla kouluun ravaamisesta, ei oo sille ollu ikinä ennen tarvetta. Kokemuksiahan tonne mennään hakemaan ;)

Edelleen jos on kysymisiä hakuprosessista rotaryvaihtariks tai ihan mistä muusta vaan niin kysykää! (: Ja hyvää alkanutta kesää kaikille!!

**

Finally, summer vacations! I've been spending some quality time with my family last week in our summer cottage in Sysmä, and now I'm back home. 

I'm so proud of myself, I have studied the course 4 of French! I decided with my high school, that I will do my final exam in French one year before than I should, and so I have to do some courses on my own. It's okay and fun now, but we'll see..

I also contacted all my three families, and I'm so so so happy! They all seem so nice families, I can't wait to meet them all! As you can see, I will live in three small towns around the city of Thionville (the stars on the map). I guess it will be a lot of travelling with trains and buses, but that's okay.

So excited! Happy summer for everyone (: