Minä, rotaryvaihtari?

Tai voiko mua edes vaihtariks vielä sanoa kun on jalat tukevasti Suomessa vielä.. 69 aamua enää, ihan kohta mä lähen!!

Tässä tulee nyt tää lupailemani postaus siitä ihanasta hakuprosessista, joka piti tehdä päästäkseen rotaryvaihtariksi (: Ite olisin ainakin ollut tosi kiitollinen jos oisin voinu/tajunnu jostain lukee apua tai ohjeita ennen kuin hakemaan ryhdyin, mulle koko prosessi oli nimittäin taistelua ja paljon kovaa työtä :D Mutta siitä lisää pian!



Kuten oon ennenkin täällä blogissa kertonu, oon halunnu jo pienestä pitäen lähtee maailmalle. Jenkkilään tottakai, sinne missä kaikki on suurempaa ja mahtavampaa! Ostin kaupasta kaikki demien ja missmixien sun muiden irtonumerot joissa vain mainittiinkin vaihto-oppilas, tilasin kotiin vaikka kuinka paljon EF:n esitteitä ja innostuin ihan mielettömästi, kun kuulin yhden opettajan olevan siinä EF:n tiimissä, joka päättää vaihtoon lähtijät.
Viime vuonna aloin "hienovaraisesti" mainostamaan vanhemmilleni ideaa maailmalle lähtemisestä. Ensin olivat ilmeet vähän epäilevät ja jopa torjuvat, mutta asiaa vähän sulateltuaan he olivat hyvillä mielin. Selailin eri blogeja, ja haaveilin lähteväni joko EF:n, Exploriuksen tai STS:n vaihtariks jenkkeihin. Isi sitten mulle muistutti vaarini kuuluvan Heinolan Rotary-klubiin, ja rotaryjen myös järjestävän vaihtareita maailmalle!

Jonkin ajan kulttua sain vaariltani Heinolan klubin nuorisovaihtoasiamiehennaisen puhelinnumeron, jonne innosta pihisten sitten soittelinkin. Sain käskyn tehdä vapaamuotoisen hakemuksen heidän klubilleen, ja varoituksen, että eräs paikallinenkin tyttö oli hyvin kiinnostunut lähtemään vaihtariksi saman klubin kautta...
En ollut tuolloin lukenut yhtäkään rotaryvaihtarin blogia, en kuullutkaan vaihtarifoorumista, eikä kukaan mun tuttu ollu menny rotaryjen kautta. Olin siis hieman hukassa mutten antanut sen häiritä :D Lähetin erittäin vapaamuotoisen hakemukseni Heinolan Rotaryille ja jäin jännäämään vastausta. Päätin maavalintani n. minuutissa, ja jauhoin vaan siitä miten innokas olen lähtemään :D haha ihan karmeaa luettavaa, ihme suorastaan että sain tuolla hakemuksella klubin puolelleni :D



Rotaryklubilta tulikin sitten kutsu haastatteluun, ja niin hyppäsin bussiin suuntana Heinola (Heinolan klubi siis vaarini takia, vaikka asun itse yli sadan kilometrin päässä Muuramessa). Kävin heidän klubikokouksessaan, jonka jälkeen minua haastattelivat mm. klubin presidentti ja nuorisovaihtoasiavastaava, vain muutamia mainitakseni. Vähän jännitti mutta hyvin se meni! Haastattelijat kyselivät paljon itsestäni, harrastuksistani ja luonteestani, sekä tietenkin kiinnostuksestani vaihtoon lähtemistä kohtaan.
Heinolan klubi valitsi minut heidän vaihto-oppilaakseen, ja niin sain kutsun piirini (1390) haastatteluun Jyväskylään. Sitä haastattelua jännitin aika paljon, ja eräänä aamuna olikin sitten tuo paljon pelätty hetki... Haastattelussani käytiin jälleen läpi maavalintani, harrastukseni ja intoni lähteä vaihtariksi. Haastattelu tuntui kuitenkin ennemmin turvalliselta jutustelulta kuin varsinaiselta haastattelulta, ja aika paljon me puhuimme klubistani ja vaaristani. Piirini nuorisovaihtoasiamies tunsi vaarini, joten musta tuntuu vieläkin vähän siltä, että oon päässy vaihtariks mun sukunimen ansiosta.. haha :D

Pari viikkoa sain haastattelun jälkeen jännätä, ja sitten tuli se huojentava puhelu: minut oli valittu Heinolan Rotaryklubin vaihto-oppilaaksi!! Kyllä tuli monet onnenkyyneleet sinä iltana itkettyä :D



Hyväksymisen jälkeen alkoikin koko hakuprosessin kamalin ja samalla ihanin vaihe: virallisten lippulappusten täyttö. Nivaska sisälsi kaikki henkilökohtaiset tietoni, perheeni tiedot, kirjeen hosteille, kuvia ja tottakai ne ihanat rakkaat säännöt :D Ravasin lääkärintarkastuksessa, hammaslääkärissä, opon luona ja missä kaikkialla... ja joka kerta neljän nivaskan kera, sillä aidot allekirjoitukset tarvittin jokaiseen kopioon. Tapani mukaan aloitin homman hiiiiieman liian myöhään, ja sainkin paperit postiin kolme päivää ennen deadlinea! Olin tyytyväinen itseeni saatuani laput postiin, kunnes sain eräänä lauantai-iltana kylmäävän soiton nv:ltä: lappuni olivat kadonneet. Syyksi selvisi nivaskan kannessa ollut väärä osoite, jonne olin koko neljän nipun kirjeen lähettänyt. Virallisilla lapuilla oli kuulemma kolme päivää aikaa olla Heinolassa, enkä ollut itse edes kotona siihen aikaan, vaan koripalloturnauksessa yhdeksän 12-vuotiaan kanssa!
Isäni ja vaarini minut jälleen kuitenkin pelastivat, he katsoivat osoitteen ja kävivät hakemassa kirjeen talosta, jonne olin sen lähettänyt :D Loppu hyvin kaikki hyvin, laput ovat menneet perille asti eikä minun tarvitse enää kuin odottaa...




Itse varsinainen hakuprosessi siis loppu siihen kun sain maksikirjeen perille asti, mutta hommaa on riittänyt senkin jälkeen ja tulee riittämään.. Uusi passi ja matkalaukku piti hommata, toinen laukku on vielä ostoslistalla. Lahden koulutustilaisuus tuli käytyä, ja nyt mulla on juhannuksen jälkeen Heinolan rotaryklubin tilaisuus, jonne mun pitää mennä. Käyntikortit oon tilannu ja pinssejä alotellu, lentoliput on ostettu ja perheiden kanssa viestitelty, ranskaa opiskelen parhaillaan ja ärsytän jatkuvasti kaikkia mun kavereita tällä selityksellä haha XD Pahimpana tietty edessä kummittelee pakkaaminen ja jäähyväiset mutta vielä ei oo niitten aika (:



Mun oma perhehän hostaa muutaman kuukauden elokuussa Suomeen Saksasta saapuvaa Carolia, jonka kanssa mäkin ehdin asua saman katon alla melkein kaksi viikkoa! Carol on tosi kivan olonen ja ihan samanlaine kun minä, toivon niin paljon että sille tulee ihan huippu vuosi täällä. Kahdeksan viikkoa enää sen saapumiseen meidän taloon, juhuu!



Lopuks voisin siis sanoa, että tää hakuprosessi oli oikeestaan aika simppeli ja helppo, jos vaan olis alottanu hommat ajoissa :D Toivottavasti kukaan ei pelästyny ainakaa! Myös hostperheeks kannattaa lähteä jos yhtään kiinnostaa, siitä voi oikeesti saada ystäviä koko eliniän ajaks (:

Haluisin nyt kuulla teidän mielipiteitä :D Oliko teidän oma hakemine näin haastavaa kun mun? Oliko prosessi erilainen eri järjestöillä? Kasvoko into vaan entisestään lähteä vai pelotinko kaikki tulevat vaihtarit pois? :DD Ja tassu pystyyn jokainen joka jakso lukee koko stoorin haha XD

**

69 mornings and time for a little story! Since I've been 8 years old, I've wanted to go for an exchange. I always checked the websites of different organizations and red every piece of information that I could possibly get. Last year I finally started to talk about this to my parents. First they didn't quite agreed with me, but then they thought about it more, and told me that if I really wanted to go, they would let me. My dad also reminded me about RYE, and the fact that my grandfather is part of the Rotary club of Heinola.

I wrote an application for the Rotary club of Heinola. My application sucked so bad, I made it in like 5 minutes and I really had no clue what to write in it.. I decided my countries in five minutes and sent it, hoping to get to spend the next year of my life in USA!

I got a call from the Heinolas Rotary club where they told me to come for an interview. And so I traveled +100 kilometres to Heinola. The interview was mostly about my hobbies, personality, family and my desire for an exchange. Apparently the Rotary club of Heinola liked me, because they decided to send me as their exchanger! I was so happy! Then I got another call for another interview, this time for my districts (1390). It went well also, and they decided that I would be a good exchange student!

Then started the fun part, filling the application.. I started it little too late, and finally I sent it to Heinola 3 days before deadline! I was so relieved, but then they told me that I had sent my application to wrong address! Thank god they found my application, and everything is fine now. 

Now I have ordered my business cards, started to make my pins and waiting for Carol, a German girl who will be hosted by my family next year! Life is good.