UN MOIS

1 kuukausi, 30 päivää, 720 tuntia, 43 200 minuuttia, 2 592 000 sekuntia. Mun suurin unelma ikinä, asia josta mä oon ihan  pikkunatiaisesta asti unelmoinu, on käymässä ihan pian toteen. Mitä ihmettä tapahtu? :D Tuntuu iha eiliseltä kun juhlistin jäljellä olevia sataa päivää, ja nyt on jäljellä enää vajaa kolmasosa siitä!



Mun perheet oottaa mua Ranskassa kuulemma ihan innoissaan, valmiina ottamaan mut heidän tyttärekseen ja tehdäkseen mun vuodesta unohtumattoman, parhaan vuoden mun elämässä! Mä oon niin innoissani, onnellinen, mä oon niin onnekas. Just minä, kaikista mun ikäsistä nuorista, pääsen vaihtariks ja saan tavata niin paljon uusia, ihania ihmisiä. Mä en oo varmaan vieläkään tätä tajunnu, toivottavasti viimestään lentokentällä sitten :D

Koko viimeviikko oli yhtä juoksua, ja tällä viikolla sama meno jatkuu. Töitä painan hautausmaalla seitsemästä puoli neljään, jonka jälkeen on tässä nyt lähes päivittäin ollut jos jonkinlaista kissanristiäistä ja viidettoista konfirmaatiojuhlat. En kuitenkaan valita, kaikki meno ja kiire tähän mennessä on johtunut vain kavereista, ja niiden kanssa mä haluankin nyt viettää paljon aikaa! Nytkin pitäis jo olla menossa keskustaan kahville kavereitten kanssa kun tätä kirjoittelen... hups :D



Tottakai on myös haikeeta jättää kaikki tänne Suomeen, perhe, ystävät, kaverit, rakkaat ihmiset. Asteikolla 1-10, haikeus on tasolla 3 ja innostuneisuus +5000. Toisaalta ihanaa, että on niin vähän aikaa, mutta toisaalta ihan kamalaa :D Kuten oon aikasemminkin sanonu, mulla on vielä ihan hirveesti tekemistä ja niiiiiiiiiiiiiiiiiiin vähän aikaa. Pakko saada jossain välissä kaikki pakolliset hommat tehtyä, ei paljoo muu auta.



Mä en jaksa odottaa, mä haluun jo mennä ja elää ja kokee ton vuoden! Haluun jo kävellä pitkin Thionvillen katuja ja vaan nauttia elämästä, jutella mun hostsisarusten ja -vanhempien kanssa, opiskella ranskaa ja ottaa paljon valokuvia, skypettää Suomeen ja tehdä kaikki kateudesta vihreiksi, haluun tavata muita vaihtareita ja kerätä bleiserin täytee pinssejä, haluun kuulla ranskaa mun ympärillä ja saada uusia ystäviä. Ihanaa, en jaksa oottaa!

**

1 month, 30 days, 720 hours, 43 200 minutes, 2 592 000 seconds. So little time before my biggest dream EVER will come true! What the heck happened, it was just a while ago when I was happy to have only 100 days? :D
My families are all waiting for me anxious, and I can't wait to meet them either! I'm so happy, I'm so lucky to be an exchange student. I will meet so much new, awesome people and have so good time. I haven't even yet realized that this is really happening!

I've been very busy lately, but I blame my friends from it. It's okay, I will miss them anyway next year so it's good to spend some time with them as long as I can. I have so little time here and so much to do haha, I just have to survive :D