Packing for dummies

Pakkaaminen, tuo jokaisen vaihtarin kauhu. Rajoittavat kilot ja tila matkalaukussa, eikä kotiin ole mitään asiaa seuraavaan vuoteen. Koko elämä pitäisi saada pakattua muutamaan kymmeneen kiloon. Joko pukkaa stressihikeä?

Mua ainakin stressas ja kauan stressaskin, kunnes viimein sain itteeni niskasta kiinni ja matkalaukut lattialle levälleen. Mitenniin jätän asiat aina muka viimetippaan? Onhan tässä vielä kaksi päivää aikaa..



Koko pakkaamisprojektissa pahinta ehdottomasti oli mun mielestä vaatteet. Niitä on liikaa, ne painaa liikaa, enkä millään haluais ihan koko garderoobia uusiks pistää. Käärin siis hihat ja hyökkäsin mun vaatehuoneen kimppuun tyhjentäen koko sen sisällön pois. Ainoastaan bleiseri sai jäädä paikalleen.



Ja tadaa. Kyllä meinas pikku itkupotkuraivarit tässä kohdassa iskeä. Vertasin ylläolevaa läjää mun matkalaukkuihin ja ei, kaikki tää kangasmäärä ei hyvällä tahdollakaan mahtuis mitenkään mukaan. Oli siis alettava karsimaan.

Lujatahtoinen ja määrätietoinen ihminen kun olen (krhm), päätin tehdä vaatteistani kaksi läjää: Ei-pino ja kyllä/ehkä-pino. Urakan puolivälissä mun kyllä/ehkä-pinossa oli about kahdet farkut ja pari neuletta, mutta loppuvaiheessa se oli kaks kertaa isompi kuin mun ei-pino. Vertasin pinoa jälleen mun matkalaukkuihin, eikä se näyttänyt vieläkään mahtuvan. Karsin lisää ja olin loppujen lopuksi ihan tyytyväinen lopputulokseen.



Kaikki ei-pinon vaatteet heivasin isoihin kauppakasseihin, ja kyllä/ehkä-pinon antimet pistin nätisti muutamaan pinoon mun vaatehuoneeseen. Mutta kuten arvata saattoi, pinot ei ollu lähelläkään ton näkösiä enää parin päivän jälkeen.. Otin vaatteita pois, lisäsin toisia ja käytin kolmansia. Lisäksi voitin missmixin ristikkokisasta (ahahahah) 100€ lahjakortin MicMac:in nettikauppaan, ja olihan se ilmainen raha käytettävä... Tilanne näytti siis ihan järkyttävältä.



Tein pienet kasat (ai voiko vaatteita viikatakkin?) mukaan lähtevistä vaatteista. Etenkin toi neulepino huolestutti mua ihan kauheesti, ja olin jo varma etten sais niitä kaikkia mukaan.



Käsimatkatavaralaukkuun tungin mun farkut, kollarit ja hupparin, sekä lisäks vähän vaihtovaatteita, mikäli saavutaan mun laukun kanssa eri aikaan Luxemburgiin.



Pinssit, asusteet, kengät (=korot, reinot, salikengät, lenkkarit, rantaläpsyt), valokuvat, läksiäislahjat, laskin ja maol, Finlande-kirja, rotaryvaatteet.. Tuliaiset sentään heitin käsimatkalaukkuun. Hiki nousi otsalle ja tehtävä tuntu vielä tässä vaiheessa mahdottomalta toteuttaa.



Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin. Pinkki paholaiseni painaa sisältöineen päivineen nyt n. 16kg, eli mulla on vielä kuusi kiloa hiustenkuivaajille ynnä muille syystakeille!! Ihan mieletöntä. Käsimatkalaukku on vielä puolityhjä, sinne menee vielä läppäri ja loput tuliaiset ainakin.

Tarinan opetuksena voisin sanoa, että pakkaamisestakin selviää. Tai ainakin minä selvisin. Nyt vaan loput hassut päivät yritän tulla toimeen mun ei-pinon vaatteilla. Älkää siis välittäkö jos näytän tältä:



**

I started and almost finished my packing. So proud of myself, my pink devil weights only 16 kilos now! And I can take 23 kilos. I'm happy!
I hated packing, so now I'm happy that it's over. I just have to try to manage next 2 days with clothes from my no-pile, so I'm probably gonna look like something above.. :D