IL Y A TROIS SEMAINES

Torstaina 17. heinäkuuta heräsin aamulla 9 aikaan, heitin jotkut vaatteet vaan päälle, arskat silmille ja lähdin hakemaan kroisantteja meille aamupalaks. Saavuin kotiin, kävin suihkussa, muuntauduin takasin ihmisen näköseks ja menin avaamaan oven Olivialle, joka tuli meille aamupalalle. Siinä mun veli Hugo heräili meidän seuraks kanssa ja vedettiin kroissanttia naamatauluun. Annoin Olivialle avaimenperän mitä olin hautonu jo kauan aikaa, ja aloin vääntämään Quiche Lorrainea meille päivälliseks. Olivian piti sit siinä yhdentoista pintaan lähteä, halattin ja sanottiin heipat ja meikäläinen jatkoi piiraitten valmistamista.

Puol 12 aikaan mun toinen hostiskä Bernard tuli kylään ja heti hänen perässään mun ensimmäinen hostäiti Marie-Paule paukkas sisään Sarahin kanssa, joka tuli just viisaudenhampaitten poistosta, raukka näytti iha hamsterilta. Sarah ojensi mulle pinssinsä ja käyntikorttinsa ja sitte tulikin jo hyvästien aika. Itkuhan siinä tuli, mutta nopee se meni ohitse ja pääsin takasin ruoan laittoon ja työntämään piiraat uuniin.

Puoli 1 mun hostäiti tulee kotiin ja samaan aikaan mä otan piiraat ulos uunista. Vihreetä salaattia ja roseviiniä kyytipojaks, me juodaan kokonainen pullo kahdestaan mun hostäidin kanssa. Jutellaan vaikka mistä, Hugon tulevasta vuodesta Zimbabwessa, mun lähtemisestä ja takaisin tulemisesta ensi kesänä, kesäsuunnitelmista ja täysi-ikäisyydestä joka kolkutteli ovella. Piiras oli tosi hyvää, söin ite varmaan puolikkaan kun tiesin etten sais moneen tuntiin mitään ruokaa. Jälkkäriks mun hostäiti oli hakenu kaupasta juustokakkua ja sitä sitten vuorostaan.

Varttia vaille kolme me havadutaan, että alle puolen tunnin päästä pitäis olla tien päällä. Vaihan vaatteet ja kannan Hugon avustuksella matkalaukut alakertaan, juoksen takasin ylös ja haen mun bleiserin. Hostäiti siellä alakerrassa jo pyyhkii silmäkulmiaan kun mä pistän viimeisen tekstiviestin mun ranskanumerosta ja annan sitten simkortin hänelle. Siirrytään koko konkkaronkka talon eteen ottamaan viimeiset lähtökuvat, päivitän vielä nopeesti facebookin talon ulkopuolelle ylettyvällä wi-fillä ja hyppään Bernardin KUUMAAN autoon. Suunta kohti Luxembourgia ja lentokenttää.

Niinkuin mun saapuessa, tälläkin kertaan moottoritie oli tukossa ja jouduttiin ajamaan pikkuteitä pitkin lentokentälle. Reilun puolen tunnin matkan jälkeen saavutaan kentälle, isken bleiserin päälle ja vedetään Hugon kanssa mun laukut sisälle. Siellä mun kolmas hostisä jo ootteleekin, käyn hoitamassa check in:in ja jäädään oottelemaan mun tutoria siihen (joka ei kyllä ikinä ehtinyt saapumaan paikalle). Annoin mun pienet läksiäislahjat, ja viisi minuuttia ennen boardingin alkua joudun viimein sanomaan vikat hyvästit. Hostäitin kanssa itketään meikkimme poskille, halaan jokaista mun perheenjäsentä ja lupaan tulla takasin ja niin mä marssin turvatarkastuksen kautta pois. Vielä tarkastuksessa henkilökunta kyselee mun vuodesta ja kehuu mun takkia, läpäistyäni sen vilkutan vielä viimeistä kertaa mun rakkaille perheenjäsenille ja astun nurkan taakse. Ja alan itkemään ihan hervottomasti.

Lennot meni hyvin, Kööppenhaminassa mulla oli kaksikymmentä minuuttia aikaa ehtiä kentän toisesta päästä toiseen ja niin mä juoksin mun kilisevän bleiserin kanssa pitkin lentokenttää ja keräsin katseita. Aasialaiset mummot tulivat luvatta hiplaamaan mun takkia ja ranskalaiset lapset nauroivat juustorasialle mikä mun selässä roikku. Kummankin lennon ajan luin matkalukemistani Nos etoiles contraires eli tähtiin kirjoitettua virhettä ja kuuntelin ranskalaista musiikkia.

Helsinkiin vihdoin saavuttuani lähetin nopeasti perheille viestit facebookin ja tekstiviestien kautta ja lähdin etsimään matkalaukkuani, jota ei sitten ikinä tullutkaan. Ilmoitin laukun hukkuneeksi ja astuin sermin toiselle puolelle.

Siellä oli mun pikkusisko ja -veli isin kanssa mua odottamasa kera "Nemoa etsimässä" kyltin. Siitä ajettiin kotia ja tänne saavuttiin kolmen aikaan aamuyöllä. Herätin koiran joka oli mulle vihainen, äitin ja mun kaksi muuta pikkusisarusta. Juteltiin vähän aikaa ja mentiin sitten nukkumaan. Ja niin mä olin takaisin täällä.

Viimeisen kolmen viikon aikana on sitten ehtiny tapahtua. Oon nähny mun kavereita ja viettäny pienimuotoisia tupareita. Kulkenu kylällä ja kaupungissa ihan turistina ja mökkeilly. Ostanu koulukirjat ensi vuotta varten (joka alkaa muuten huomenna...), ja käyny Kuopiossa moikkaamassa Thomasia. 18 vuotta tuli täyteen viime sunnuntaina ja näinollen Jyväskylän yöelämäänkin on tullu tutustuttua. Ennen kaikkea oon rauhassa lomaillu ja totutellu yli kulttuurishokista siihen malliin, että oon huomenna valmis palaamaan koulutyöhön.

Mun vaihtovuosi oli aivan mieletön kokemus ja lähtisin vaikka saman tien uudestaan jos vaan annettaisi mahdollisuus. Ehdottomasti paras vuosi tänastisesta elämästäni, en kadu sekunttiakaan sitä että lähdin. Ikävä Ranskaa ja Thionvilleä ja ihmisiä sielä on jo nyt aika kova, mutta ensi kesänä mä menen sinne takaisin.

Blogi varmaan jää nyt tähän, käyn kuitenkin aina välillä tsekkailemassa kommentit eli niitä saa edelleen jättää. Instagramissa ainojuu -nimellä löytyy tästäkin eteenpäin.

Kovasti tsemiä kaikille niille jotka nyt ovat lähdössä/ovat jo lähteneet omalle vuodelleen. Älkää pelätkö, siitä tulee teidän elämänne paras vuosi vaikka oliskin vaikeeta. Ja kaikille niille ketä haaveilee maailmalle lähdöstä mä haluun sanoo yhden asian: lähtekää nyt. Sieltä pääsee aina takaisin mutta menetettyä mahdollisuutta ei saa enää koskaan takaisin.

Au revoir, gros bisous

Aino 

TON COEUR A EU DES NOUVELLES COULEURS

Terve taas! Jostain syystä en saanu viime yönä hirveen hyvin nukuttua ja heräsinkin jo 8 aikaan aamulla. Tästä suunniteltua aikasemmasta herätyksestä johtuen (normistihan heräilen siinä 11 pintaan..) pääsin postaamaan jotain pientä teille. Yritän vielä yhden postauksen kirjoittaa huomiselle ja sen jälkeen joskus vikoja kuulumisia Suomesta. Tarkotuksena ei oo ainakaan nyt jatkaa blogin kirjottamista sitten Suomessa enää, en usko että mun elämä siellä ketään niin paljoo kiinnostaa :D 

Viime perjantai-iltana pidettiin mun vika illallinen kaikkien mun hostperheitten + tutorin kanssa, ja rakas veljeni Thomas alko sitten vihjailemaan, että karjalanpiirakoita olis kiva syödä. Eihän siinä, iskin kaulimen Thomasin kauniiseen käteen ja käskin hommiin. Jos piirakat ei ulkonäöllisesti ehkä silmiä hivellyt, oli ne ainakin makunsa puolesta ihan napakymppi!

Edellisenä viikonloppuna pystytetty teltta sai taas käyttöä, illaksi oli luvattu rankkasateita ja tällä kertaa säätiedotus piti paikkansa, vettä tuli nimittäin kuin saavista kaatamalla.. 

> Tutor Marc, 2. hostisä Bernard ja 2. hostäiti Ann-Marie sekä Marcin vaimo Anne 

Yhdellä Thionvillen rotaryclubeista (ei omallani) oli saman viikonlopun aikana käynnissä yhteisprojekti parin muun Euroopan klubin kanssa. Ihan täysin kartalla en hommasta oo, mutta ilmeisesti rotaryt olivat valinneet eri Euroopan maista 50 nuorta, joiden kanssa he kiersivät EU-maita. Alkuperäisen suunnitelman mukaan meille piti tulla erään suomalaisen tytön täksi viikonlopuksi, mutta hän ei ikinä vastannut sähköposteihin eikä näinollen päässyt paikalle (jos nyt luet siellä näytön toisella puolella niin HAHA et tiedä mitä missasit), mutta sensijaan mun toiseen perheeseen majoittui viikonlopun ajaksi kaksi poikaa, toinen Ruotsista ja toinen Liettuasta. Ja koska meillä sattui olemaan mun illallinen samaan aikaan kun poikia piti hakea ravintolasta majoittumiskoteihin, tulivat he poikkeamaan mun pippaloissa. Ihan innoissani yritin jopa alottaa ruotsiks keskustelua toisen pojista kanssa, mutta tää yritys sitten päätty siihen kun kyseinen herrasmies alkoi nauraa vedet silmissä mun taidoille :D Osa illasta menikin sitten näiden kahden sinipaitaisen kanssa jutellessa, kumpikaan kun ei puhunut sanaakaan ranskaa eikä mun hostit oo tunnettuja englannintaidoistaan.. :D

Jossain vaiheessa ihan yllättäen mun hostäiti tuli telttaan laulaen ja kantaen kakkua. Kakun oli leiponut Thomasin serkku, ja olin ihan vain kakun nähdessäni jo tosi otettu ja yllättyny. Mutta sitten kun leikattiin tuo alareuna irti niin kyllä loksahti meikäläisellä leuka lattiaan ja saattoi sieltä suusta päästä putain. Kakun ideahan oli siinä, että ulospäin mä olen ja tulen aina olemaan suomalainen tyttö, mutta että sisältäpäin mun sydän on saanu uudet värit.. ❤

Sain mä kakun lisäksi parit läksiäislahjat. Pieni kirja on täynnä Lorrainen alueen reseptejä, iso musta "raamattu" on omistettu ranskalaisille leivonnaisille, ja tämän kirjan tosi moni singeerasi. Säästöpossu onkin sitä varten että pääsen ens kesänä takaisin, pari euroa tuolta sisältä jo löytyykin! :D

Kaiken kaikkiaan ilta oli tosi mukava, mulla ainakin oli hauskaa. Hyvästit jouduin jättämään mun toiselle perheelle joka lähtee tänään Japaniin moikkaamaan mun hostveljen Charlesin tuttuja. About puoli kahden aikaan vieraat lähtivät koteihinsa ja me mentiin nukkumaan. Kolmen aikaan aamuyöstä tuli Thomas kuitenkin koputtamaan mun ovea ja ilmoittamaan, että nyt mennään yöuinnille ja niinhän me mentiin! Bikinit päälle ja altaaseen ja sen jälkeen vielä trampoliinille pomppimaan, mistä näitä hulluja ideoita oikeen tulee..

Maanantaina 14. heinäkuuta juhlistettiinkin sitten Ranskan kansallisuuspäivää. Päivän mittaan se ei täällä näkynyt mitenkään ihmeellisesti, mitä nyt aamulla katsottiin telkkarista Champs-Élyséellä kulkevaa paraatia. En tiedä mutta veikkaan että jossain keskemmällä Ranskaa tää kansallisuuspäivä olis ollu isompikin juttu, täällä se ei oikeen siltä tuntunu kun reippaasti yli puolet väestöstä oli töissä tai shoppailemassa Saksan- tai Luxembourgin puolella. Sitä tää rajalla asuminen teettää...

Illalla lähdettiin kuitenkin hostvanhempien kanssa kattomaan ilotulituksia Tervilleen järven rannalle. Thionvillen omat ilotulitukset oli jo 12. päivä futiksen mm-kisojen takia ja ite missasin ne ihan täysin kaverin synttäreitten takia. Mentiin siis Tervilleen joka on tälläinen pienempi kunta ihan Thionvillen välittömässä läheisyydessä ja jossa ite tällä hetkellä tosiaan asustelen. Paikan päällä oli vaikka mitä kojua, sai ostaa piirasta, makkaraa, kaljaa ja karkkia ja lavalla esiintyi jokin paikallinen bändi. Ihan hyvin ihmiset oli mukana keikalla, tanssijalka tais vipattaa monellakin!

Suzannekin tuli paikalle pikkuveljensä kanssa! 

Ja olihan ne ilotulitukset ihan mielettömät. Kuvailun sijasta tyydyin ihan vaan katselemaan ja oli kyllä sen arvoista. Musiikki soi ja valot välkky, mulla meni ihan kylmät väreet selkäpiitä pitkin! Erikoismaininnan saa Adelen Skyfall-biisin tahtiin ajoitettu kultaisten ilotulituksien show, josta sai ihan oikeesti fiiliksen että sky fall, taivas tippuu. Hommahan tietty päättyi sitten Marseilles:in tahtiin sinisten, valkoistenja punaisten ilotulitusten mukaan. Oli kyllä ehdottomasti yks vaihtovuoteni parhaista päätöksistä jäädä tänne vielä kokemaan tää juhla.

Ja niin, huomenna olis paluu takasin Suomeen. Valtavan lavan täynnä roinaa ja viiniä lähetin kotiin (eilen sitä vihdoin tultiin hakemaan!), matkalaukkuja oon pakannu ja oonkin melkein valmis jo ja hostperheitten ja tutorin läksiäislahjat on kiitoskortteja vaille valmiit. Iltapäivällä mennään sulkemaan mun ranskan pankkitili ja sen jälkeen suuntaan vielä keskustaan kavereitten kaa viimeistä kertaa.

Pari kuukautta sittenhän mä melkein panikoin Suomeen paluuta, mutta nyt on oikeestaan ihan hyvät fiilikset. Suurin osa vaihtarikavereista on kuitenkin jo lähteny ja Thomaskin lähti maanantaina takasin Kuopioon, että kyllä se on munkin aika tulla kotiin. Ikävä tätä elämää ja näitä ihmisiä ja hetkiä täällä kuitenkin tulee ihan hirveesti, ja yks päivä mä vielä palaan tänne takaisin, se on varma.

UNE FÊTE ÉTERNELLE

Kukkuu! Täällä taas pikapäivitystä iskemään. Sadepäivää ollaan täällä pidelty (tottakai mun vikalla kokonaisella viikolla on kaatosadetta luvattu joka ikinen päivä...) ja leffoja kateltu. Ostin La Reine des Neiges- nimisen leffan (paremmin tunnettu nimellä Frozen) ja oon sitä tuijottanu silmät ristissä koko päivän, miks en oo aikasemmin sitä nähny ??

No kuiteski, mennään asiaan. Viime keskiviikkona lähin kaupunkiin Julien kanssa. Keskustaan oli pystytetty isot markkinakojut ja ihmisiä ja roinaa oli ihan joka puolella! Ite en tosin ostanu ku yhet puhelimen kuoret ja jäätelöä, ja sitten me mentiinkin jo puistoon istuskelemaan.

Tän kollaasin tein vähän tyhmästi keskiviikon ja perjantain kuvilla jättäen torstain tyysti välistä, mutta selitetään näistä kahdesta päivästä nyt vielä. Keskiviikoiltana menin karateen jonka tällä kertaa veti itse Gilbert Gruss. Tunnin jälkeen olimme kaikki rivissä Grussin edessä, kun hänen vaimonsa (joka toimii seuran sihteerinä) tuli sisään saliin shamppanjapullon kanssa. Koko jengi alkoi taputtamaan mulle, kun Gruss vaimoineen kiitti tästä vuodesta ja sano että he tulevat mua ikävöimään. Sain shamppanjapullon ja yhteiskuvan sensein kanssa ja parit hyvästit piti muutamalle kaverille jo tossa välissä jättää. 

Torstaista kerron alempana mutta perjantai-iltana lähdettiin Suzannen kanssa keskustaan katsomaan futispeliä Ranska-Saksa. Me oltiin ensin mosellen rannassa, mutta nähtiin pian twitteristä kaikkien kavereitten menevän läheiseen puistoon ja niin me juostiin sinne pelin jo alkaessa. Nopeesti löydettiinkin meidän kaverit ja istuttiin heidän seuraan sitte. Paikanpäälle oli viritetty valtava screeni ja ihmisiä oli ihan hirveesti paikalla sini-valko-punasiin sonnustautuneita. Meteli oli korvia huumaava, harmi vaan että Ranska nyt sit hävis tän pelin :( Pelin jälkeen otin bussin kotia, laittauduin nopeesti ja lähdin viimeistä kertaa tyttöjen kanssa viihteelle. Kyseessä oli eka viikonloppu ranskalaisen BAC:in eli ylioppilaskokeen jälkeen ja porukkaa oli paikalla aivan älyttömästi.. Mutta oli tosi tosi kiva ilta!

Torstaina tosiaan pidettiin yllätysläksiäiset Niklakselle! Enemmänkin kuvia otettiin, mutta nää on ainoot jotka sain käsiini tähän mennessä. Juhlat oli Niklaksen paikallisen parhaan kaverin Marien järjestämät, meitä oli about 10 henkee ja minä ainoana edustin vaihtareita. Iltapäivästä vielä tekstailin Niklaksen kanssa, kerroin sille makaavani uima-altaan reunalla kun todellisuudessa stressasin Thionvillen juna-asemalla myöhässä olevia junia. Marie tuli mua keskustasta hakemaan ja niin me lähdettiin niiden kesämökille (josta tuli muuten vahvasti Suomi-fiilis) muiden Marien ja Niklasin kavereitten kanssa. Paikalle päästyämme koottiin teltat ja pistettiin ruoat valmiiksi ja sitten piilouduttiinkin jo mökkiin Niklasia oottamaan. Ja sieltähän vihdoin viimein herra saapui hostvanhempiensa kanssa, osasi kuulemma jotain odottaa muttei olis ikinä uskonu mun olevan paikan päällä kanssa :D Vietettiin tosi kiva ilta ja seuraavana aamuna olikin vähän haikeeta sanoo heipat Niklakselle, josta on viimeisten kymmenen kuukauden aikana tullut yks mun parhaista kavereista. Tällä hetkellä kun tätä kirjotan herra on matkalla Amsterdamista Detroitiin ja ootan vaan viestiä ja tietoa siitä, että hän on päässy perille hengissä ja hyvinvoivana. 

Lauantaina tyttöjenillan jälkeen heräilin puolen päivän aikoihin ja riensin auttamaan hosteja ulkoteltan pystyttämisessä. Meillä oli Hugon läksiäisjuhlat, ja koska illaks (ja oikeastaan koko päiväks) oli luvattu sadetta, meidän piti löytää joku ratkasu, kaikki päälle 40 vierasta kun ei ois mitenkään mahtunu sisälle taloon. Aamupäivä menikin teltan pystyttämisessä, iltapäivällä vedin kevyet kolmen tunnin tirsat ja sitten olikin jo juhlan aika!

Läksiäiskakku joka oli Hugon serkun leipoma.. Puolet täytteestä suklaata ja banaania ja toinen puoli mascarpone-juustoa ja mangoa <3 

En muista oonko ennen kertonutkaan, mutta edelleenkään kolmen kuukauden jälkeen mun hostsuku ei oo kykeneväinen lausumaan mun nimeä, ja niin oon saanut mitä erikoisempia lempinimiä. Välillä mua kutsutaan Unoksi korttipelin mukaan ja välillä joku sukulainen kajauttaa kuuluville vaan litanian eri vokaaleita mua kutsuakseen. Kaikista lempparein (ja eniten käytetty) on ehdottomasti hostiskän veljen keksimä nimi Nemo. Ja niin, muutaman oluttuopin ja viinilasillisen jälkeen mun hostiskä ja -setä saivat hyvän idean mun lempinimeen liittyen ja lopputuloksen voittekin nähdä tosta videolta. Olin parhaillani kommentoimassa kaunista (sarkasmi) kuvaa jonka mun hostiskä oli pistäny musta facebookkiin kun setä tuli vetämään kännykän pois kädestä ja mitäs sitten kävikään..

>Hostäiti Laurence, hostisän sisko aviomiehensä kanssa ja Uno eli allekirjoittanut

Nemon uintireissun jälkeen altaaseen heitettiin vielä Hugo ja sen jälkeen ihmiset alkoivat pikkuhiljaa tekemään lähtöä (eihän kello ollut kuin 3 aamuyöllä..). Siivottiin vielä suurimmat sotkut ja laitettiin tavarat paikoilleen ja mentiin itekkin nukkumaan. Meidät oli sunnuntaina nimittäin kutsuttu koko perheellä hostiskän siskon luokse juhlimaan heidän isäänsä. Kyseinen monsieur oli nimittäin päihittänyt syövän ja laihduttanut 30 kiloa, pitäähän sitä kunnon grillijuhlalla kunnioittaa!
Koko päivä menikin sitten sujuvasti ruokapöydässä istuen, mitä nyt välissä vedettiin parin tunnin tirsat koko perheen voimin puutarhassa hedelmäpuiden alla. Sateeseen me sieltä herättiin, juotiin vielä aperitiivit ja lähdettiin kotiin katsomaan leffaa.

Ja tässä vielä virallinen perhepotreetti. Thomas, Léa, Hugo, hostvanhemmat Laurence ja Daniel ja minä.

Eilen nukuinkin vaihteeksi pommiin ja missasin bussini, ja jouduin siten kävelemään Thionvillen isompaan ostoskeskukseen. Ja pistin hei hameen päälle arkipäivänä!! Kävin hommaamassa vähän tuliaisia kotiin, piipahdin nopeasti kotona tyhjentämässä laukkuni ja suuntasin takasin keskustaan Olivian ja Nurian kanssa pitkästä aikaa. Pyörittiin vähän aikaa alennusmyynneissä (joista en ite löytäny mitään ei hätää äiti!) ja sitten jäinkin Nurian kanssa kahdestaan vielä kaupunkiin. Ikävä kyllä tällä kertaa oli hyvästien aika, Nurian vanhemmat tulevat huomenna Ranskaan ja sen jälkeen tuo tyttö reissaa niin paljon, ettei meillä oo enää mitään mahdollisuutta nähdä ennen kuin mä lähden takaisin Suomeen. Itkuhan siinä tuli, instagramissa mua seuraavat lukivatkin jo miten tärkeeks hän mulle tän vuoden aikana muodostui. Mutta vielä joka päivä me nähdään!

Eilen illalla oli myös viimeinen karatekerta. Fiilikset oli tosi haikeet jo dojolle suunnistaessa, ja kun Gruss sitten treenin lopuksi pisti meidät kaikki riviin ja toivotti mulle hyvää kotimatkaa, aloin itkemään jo toista kertaa päivän aikana. Tervettullut oon kuulemma aina, ja tavoitteena oliskin nyt mennä käymään tuolla ens kesänä uuden värisen vyön kanssa. 

Tänään oon vaan pakkaillu tavaroitani kasaan Suomeen paluuta varten ja kohta lähetään hostäidin kanssa hommaamaan viiniä pakettien jatkoksi (vielä pitäis keksiä miten saisin juustoa roudattua..). J-9 Finlande 

Ps. onko siellä enää ketään lukemassa, en oo pitkään pitkään aikaan saanut yhtäkään kommenttia!

NON MAIS ALLÔ QUOI

Ranskassa asuvat tajuaa otsikon vitsin jos on yhtään ranskalaista huippuviihdettä (paikallista Jersey Shorea) tullu seurattua..

Puhelinnäpsyjä parin viikon takaa tulossa tässä nyt nopeasti, ennen kun pitää taas lentää! Reilu kaks viikkoa jälellä ja tekemistä on kyllä sen verran ettei hirveesti ehdi tylsistymään. Parempi vaan näin!

Indonesialainen Kevin pisti mulle yks iltapäivä viestiä, että se oli Thionvillen juna-asemalla ja sillä oli kuulemma mulle asiaa. Otin sit seuraavan bussin, menin sitä moikkaamaan ja samalla kertaa sanomaan hyvästit, oli meinaan viimenen kerta kun tätä veijaria näin! Les au revoirs cassent mon coeur..  ♦  Niklaksen kaa perus facetime taas, kumpiki oli liian väsyneitä tekstaamaan haha. Tällä kertaa Niklas intoutu sit laulamaan mulle ja yhtäkkiä mun hostäiti juoksee mun huoneeseen kysymään onko kaikki hyvin, se kun oli kuullu kamalaa kiljuntaa.. :D

Suzannen, yhen mun paikallisen parhaan kaverin kanssa jätskillä!  ♦  Aurinkoinen Thionville, kelit on kyllä helliny tänä kesänä. On ollu kuulemma kummallisen lämpimät kelit tänä vuonna, kelpaa kyllä mulle!

Vaatekriiseilyä enne Gaultierin tervetulo- ja Sarahin läksiäisjuhlia. Kattokaa muute ostin hameen alennusmyynneistä, tytöille jo vannoin miten tuun asumaan tossa koko loppukesän :D  ♦  Itse juhlakalu, pikku Sarah lähtee tosiaan 19. päivä elokuuta Michiganiin vaihtariks ja piti läksiäisjuhlansa jo etukäteen, kun suurin osa porukasta on reissussa lähdön aikaan.

Léa valmiina kannattamaa Les Bleus:it voittoon !  ♦  Thioniville eilen illalla Nigeria-pelin jälkeen.. Ite en tuolla ollu kun ekan erän verran, mutta tän kuvan nappasin sitten twitteristä. Jengi oli pysäyttäny liikenteen keskustassa ja hypänneet sitten paikallisbussin katolle. Joku oli kanssa käyny varastamassa ranskan lipun pormestarin talon edestä.. :D Eikä kyseessä ollu ees mikään finaali.

Mun fête de la musique tiivistettynä yhteen kuvaan (ei hätää hostperheen valvovan silmän alla olin koko ajan!)  ♦  Gaultier (Sarahin Meksikosta palannut veli) ja Emilio (meksikolainen vaihtari johon siis tutustuin bussireissun aikana) kannustamassa Meksikoa voitton. Ihan ei poikien kannustus kuitenkaan riittäny, ja tappion jälkeen etenki Emilio oli tosi pettyny.

Vyökokeesta napsahti sitten loppujen lopuksi toi oranssi vyö juhuu! Nyt vaan karateseuran etsintää Jyväskylästä päin...  ♦  Eilen vietin päivän Astréen kanssa!

Ihana Julie pisti mulle maailman sulosimman tekstiviestin yks päivä <3  ♦  Tyylikkäästi viiniä, rotarylasista tietenkin. Yritän kovasti saada jostakin ainakin yhden tuollasen lasin kotiinviemisiks, Thionville Rive Droite kun on mun hostclubi nimittäin..

Thionvilleen pystytettiin Rotaractin toimesta seinä, jossa oli kuvia eri rotaryhenkilöistä. Thomas sieltä löyty pällistelemästä, ite en joukkoon päässy mutta bongasin bussireissulta tutun Iiron kuvan! Sinänsä hassua, Iirohan asuu Pariisissa mutta jotenkin se oli tänne päässy...  ♦  Ja itehän olin yksi päivä paikallislehden kannessa. Sanallakaan mua ei tosin mainittu mutta sainpahan oman naamani sinnekkin!

Tästä lähenkin tunnin päästä kavereitten kanssa keskustaan ja illalla vielä sukuloimaan. Huomenna pitäis nähdä Julieta ja illalla mennä karateen, mulla on enää kaks kertaa jäljellä, en oo valmis lopettamaan!!

En tiiä ehinkö miten usein sit nyt enää tulla päivittelemään tänne, yritän ainakin parisen kertaa vielä. Instagram päivittyy ehkä vähän useemmin (sieltä löytää nimellä ainojuu) ja twitteriä päivitän kokoajan, ranskaks tosin. Sieltäki mut löytää samalla nimellä ainojuu.

LA FÊTE DE LA MUSIQUE

Hellurei sinne kylmään ja lumiseen Suomeen! Täällä mä istuskelen terassilla shortsit ja t-paita päällä tätä postausta kirjottamassa, vieressä lasi vettä ja vähän suklaamuroja. Aurinko paistaa lähes pilvettömältä taivaalta ja lämmintä on melkein 25 astetta. Ja paikalliset sanoo, että kesä on vasta alkamaisillaan..

Toivottavasti teillä kaikilla oli kuitenki kiva juhannus sateesta riippumatta. Allekirjottaneella itellään meni kyseinen juhla ihan ohi, mutta sen sijasta pääsin 21. päivä eli viime lauantaina vähän juhlistamaan la fête de la musique:ta eli musiikkijuhlaa näin suomalaisittain. Muistan miten kuulin tästä juhlasta ekaa kertaa viime vuonna eräällä ranskantunnilla, ja sillloin vaan haaveilin että josko pääsisin sen vuoden päästä kokemaan, ja tadaa näin siellä sitten oltiin!

Outfit of the day, oon ihan addiktoitunu tohon onepiece- viritelmään minkä Promodista saalistin! Käytän sitä vähintään kolmena päivänä viikossa hahah :D Ja huomatkaa muuten toi mun hiustenväri, sehän oli melkein musta kun mä tänne saavuin.. 

Itse lauantaina päivällä en tehnyt mitään sen erikoisempaa, nautiskelin uima-altaasta ja siivosin huoneeni. Meillä oli tosiaan edellisenä iltana ollut karatessa grilli-ilta ja sanotaanko näin että sielä meni vähän pitkään... Illalla sitten lähdettiin ensin koko perheen kanssa katsomaan Thomasin tanssinäytöstä, joka kestikin sen neljä tuntia... Sen verran tuli nälkä puolessa välissä showta, että mun hostsisko Léa lähti isänsä kanssa hakemaan meille kotoa eväitä :D Mutta hieno show oli joka tapauksessa, kyllä toi mun veliseni on taitava tanssia!

Tanssinäytöksen jälkeen (livistettiin ulos kyllä 15 minuuttia ennen virallista loppua..) otettiin suunnaksi Thionvillen keskusta. Parkkipaikkaa saatiinkin etsiä sitten joku 15 minuuttia, sillä ihmisiä oli ihan hirveesti liikkeellä. Koskaan aikasemmin en oo nähny samanlaista tungosta Thionvillessä!

Muista kaupungeista en tiedä, mutta Thionvillessä tää musiikkijuhla oli hoidettu aika hienosti kotiin. Keskustan kadut oli jaettu musiikkityyleittäin (oman katunsa olivat saaneet mm. hevi-, r'n'b-, jazz-, electro- ja irkkumusiikki ja reggaemusat oli pistetty läheiseen puistoon), punaisen ristin telttoja oli joka puolella samoin kuin erilaisia ruokakojuja, joista sai ostettua mm. jätskiä, paahdettuja pähkinöitä ja hattaraa. Käveltiin eka pääkadun lävitse puistoon, ja tultiin sitten eri sivukatujen kautta takaisin, ja saatiin näin hyvä kuva koko musiikkijuhlasta!

Tuttuja oli ihan hirveesti liikkeellä ja oli tosi mukava nähä kavereita pitkästä aikaa! Itehän oon täysin lomalla ollut jo viimeiset melkein neljä viikkoa (tai no, koko vuoden oikeastaan...), mutta kaikilla mun koulukavereilla on vasta lukuloma menossa ja ranskan ylioppilaskokeen suullinen osa vasta edessä. Näinollen en oo ehtinyt kuin ihan paria kaveria vaan näkemään ennen musiikkijuhlaa, ja nyt olikin tosi kiva vaihtaa kuulumisia kaikkien kanssa!

Juhlassa fiilis oli korkeella ja musiikki hyvää, ja jotenkin mulle tuli tästä etäisesti mieleen Jyväskylän rallit aina elokuun ensimmäisenä viikonloppuna! Niitä taas odotellessa hahah :D

Saispa tälläsen juhlan vaan Suomeenkin!

Tällä viikolla oon ehtinyt ravata kuntosalilla jo parikin kertaa (paino on tippunut nelisen kiloa sen jälkeen kun pari kuukautta sitten aloin taas salilla käydä juhuu!) ja tänään kävin pikaisesti pyörähtämässä alennusmyynneissä! Perjantaina olis karatessa seuraava vyökoe, toivottavasti palaan takaisin Suomeen oranssin vyön kanssa. Perjantai-iltana mulla on myös mun ekan hostsiskon ja hänen Meksikosta palanneen veljensä juhlat, jonne on siis kutsuttu myös Eurotourilla tutuksi tullut Emilio! Lauantaina olis vuorostaan Léan voimistelunäytös (jalkapallon mm-kisojen teeman mukaan tietysti), eli aika paljon on tekemistä tiedossa! Mutta parempi vaan näin, 22 päivää jäljellä ja mä aion nauttia niistä täysin siemauksin!

EUROTOUR 2014

Turvavyöt kiinni ja matkaevästä mukaan, täältä tulee vihdoin kauan odotettu Eurotour-postaus! Lähdin siis 2. kesäkuuta riessunpäälle, ja rehellisesti voin sanoo näiden kahden viikon olleen parhaat kaksi viikkoa mun elämästä, en vaihtais hetkeäkään pois. Yritän nyt teille muutamien kuvien ja sanojen kanssa vähäsen tätä reissua selittää, oottehan valmiina siellä ruudun toisella puolella?

Maanantaina otettiin aamulla Olivian ja Camillen kanssa juna Pariisiin ja siellä sitten tavattiinkin koko reissuporukka. Päivän parhaan hetken koin, kun ihmisiä virtasi ulos bussista ja yhtäkkiä eräs kiharatukkainen poika osoitti mua ja totesi "mä tunnen sut, sun nimi on Aino ja sä asut Thionvillessä!" Olin jo ihan paniikissa, että mistä hän mut tuntee, kunnes hän kerto olevansa Emilio Meksikosta. Emilion perhe oli mun ekan perheen pojan Gaultierin eka hostperhe, ja Emilio ja Gaultier viettivät melkein kaksi viikkoa yhdessä ennen Emilion tuloa tänne Ranskaan. Ilmeisesti pojilla oli ollu sitten puhetta musta, ei mulla ollu Emiliota facebookissakaan kavereissa.. :D

Pariisissa heitettiin tuttu kierros, nähtiin Eiffeli ja käveltiin Louvren edessä olevassa puistossa. Huomas kyllä että porukka jo ihan hyvin tuon kaupungin turistikohteet tuntee, ei ollut meistä yhdelläkään varmaan mitään hirveetä hinkua enää ottaa kuvia tuolla. Onhan se Pariisi kuitenkin edelleen kaunis!

Illalla yövyttiin Reims-nimisessä kaupungissa ja käytiin paikallisen turistinähtävyyden eli tuon kirkon pihalla hengailemassa. 

Jake, Zoé ja minä

Tiistaina hypättiin takaisin bussin penkille ja karautettiin Strasbourgiin! Itelleni tää oli eka kerta kyseisessä kaupungissa, vaikka kohtuu lähellä asunkin. Sääli sinänsä, sillä koko kaupunki oli kuin suoraan postikortista! Kathedraali (???) nähtiin ja kierrettiin oppaan kanssa pieni kierros kaupungin ympäri. Iltapäivästä meillä oli vapaa-aikaa, ja niin me kilautettiin edelliseltä bussireissulta tutuksi tulleet Strasbourgilaiset paikalle ja vietettiin heidän kanssa aikaa joenrannassa!
Illalla mentiin vielä Saksan rajan ylitse, soitettiin ulkona kitaraa ja laulettiin ja kerrottiin kummitustarinoita.

Andrew, Camille, Genelle ja mä

Keskiviikko ja Munich! Munichissa meitä odotti opaskierros ympäri kaupunkia, mutta harmiksi vettä alko tulemaan kuin saavista kaatamalla ja niin bussin ikkunoista ei nähnyt ulos paljon mitään. Käytiin kuitenkin kebabit syömässä ja linnan (?) edessä ottamassa kuvia. Ja niin, pitihän meidän käydä saksalaiset oluet maistamassa pretzeleiden kanssa, maassa maan tavalla tai maasta pois eikös se näin mee? Ite olin koko päivän Zoéssa kiinni, joka on syntynyt Saksassa mutta edustaa Jenkkejä vaihto-oppilaana täällä Ranskassa, ja näin ollen puhuu siis Saksaa äidinkielenään. Omat saksantaitonihan on siis täysin olemattomat, Ich liebe dich on pisin lause jonka tiedän.. :D 

Matteo, Zoé ja minä

Watch out Britney Spears, I'm coming!

Meidän matkan nuoriso-ohjaajat, Mouaiz ja Hacine

Torstaina jatkettiin matkaa Prahaan jossa viihdyttiin kaksi päivää. Ja pakko sanoo, että tää kaupunki nousi kyllä mun lemppariksi koko reissun aikana! Meillä oli alkuun hyvä opaskierros sympaattisen vanhan pariskunnan Oton ja Olgan avulla, sen jälkeen about 30min vapaa-aikaa ja matka hotellille. Nähtiin tosi paljon ja niin, pääsin pitelemään tota käärmettä ja se nuolas mun sormea!!!
Illalla päästiin rotareiden valvonnan alaisena jonnekkin ihme underground-klubille, jossa musa sattu päähän eikä siihen pystyny oikeen tanssimaakaan. Illalla chillasin vielä latinoiden kanssa, tutustuen mm. Emilioon paremmin, joka saapuukin tänne Thionvilleen ensi viikolla Gaultierin kotiinpalu-pippaloihin, joihin mutkin on kutsuttu!

Dem beautiful girls! Willow, Dayna, Elisa, Josefina, Hana, Sophie, Zelie, minä, Kaisa, Genelle, Megan ja Zoé

Perjantai oli Praha-päivä kaksi. Aamusta lähettiin kiertämään vanhaa linnaa ja siihen kuuluvaa kirkkoa yms rakennuksia Olgan ja Oton johdolla jälleen. Hyvin kyllä hukattiin porukkaa matkan aikana, varmaan puolet jengistä joutuivat omille reiteilleen mutta loppujen lopuksi kaikki kyllä löydettiin. Perjantaina meillä olikin sitten enemmän vapaa-aikaa Prahan keskustassa, syötiin Hard Rock Caféssa (ja ostin sen muistomukin itelleni hahah), kierreltiin kaupunkia isolla porukalla ja syötiin jäätelöä.
Illalla pelattiin Hacinen kanssa maailman hauskinta versiota totuus vai tehtävä-pelistä! Meidän hotellin viereisellä joenpätkällä oli joku bileristeily-paatti, jossa kyllä bileet loppuivat ja ihmiset huoppuivat tuhannen päissään maihin. Niinpä jokainen meidän tehtävistä koski näitä humalaisia ihmisä, mm. Kaisan piti mennä tunnustamaan rakkautensa jollekkin, Genellen piti varastaa Obelixiksi pukeutuneelta mieheltä hattu ja Daynan hypätä toisen Obelixin reppuselkään. Mun piti itteni mennä vetämään jotakuta miestä henkseleistä. Naurettiin koko porukka ihan katketaksemme, kyseiset juhlijat tuskin muistavat meitä enää mutta meillä ainakin oli hauskaa!

EUROTOUR 2014 

TEAM FINLAND! Kaisa, Iiro ja minä

TEAM FINLAND ft. Hacine ja Mouaiz

Prahan jälkeen lauantaina otettiin nokka kohti Itävaltaa ja Wieniä, jossa kyllä aikomusteni vastaisesti unohdin juoda viiniä :( Zoén perässä taas roikkuen löydettiin ittemme joen vierestä hengailemasta ja currywurstia syömästä. Opaskierros vei meitä ympäri kaupunkia bussin sisällä, ulkona kun oli kevyet 31 astetta lämmintä. Päästiin jonkun vanhan linnan puutarhaan kuvailemaan ja kuviahan siellä tuli sitten otettua. Linnan jälkeen meidät kuskattiin ylihintaisen tivolin eteen viettämään vapa-aikaa, ja ite olin tähän ratkaisuun vähän pettyny sillä olisin halunnu nähä kaupunkia enemmän. Mutta aina ei voi voittaa.

Camille ja Olivia <3 

Taylor

Zelie

Sunnuntai oli rehellisesti bussipäivä, reilusti päälle 10 tuntia vietettiin bussissa kun päämääränä oli Italia ja Lido di Jesolo. Matkaa taitettiin sujuvasti nukkumala bussissa ja kerran pysähdyttiin matkalla vielä Itävallan puolella syömässä turkoosin järven lähettyvillä. Perille vihdoin illalla saavuttuamme hotellille heitettiin laukut huoneisiin ja juostiin rannalle. Sääntöjen mukaan meillä ei ollu lupaa mennä mereen uimaan (rantalomakohde, +32 astettä lämmintä eikä lupaa uida....), mutta niin me kaikki sinne mereen päädyttiin vaatteet päällä. Kunnon vesisotaa ja merivettä silmiin pitkästä pitkästä aikaa!
Vesisodan jälkeen mentiin hotellille siistiytymään ja illalla päästiin vielä baariin tanssimaan! Kahteen asti yöllä saatiin olla ja sen jälkeen allekirjottanu oli ainakin niin väsyny, että meni suihkun kautta suoraan sänkyyn, seuraava päivä tuli olemaan nimittäin rankka...

Kaisa

Zelie, Kaisa, Genelle ja Wallie

Taylor

Me lähdettiin nimittäin maanantaina päiväksi Venetsiaan! +36 astetta lämmintä, parin tunnin opaskierros paahtavan auringon alla, pitsaa ja veneajelu ympäri kaupunkia. Niin ja italialainen gelato tottakai! Päivän loppuhuipennus oli neljän tunnin vapaa-aika, jonka tää vaihtariporukka käytti istumalla syrjäisen kadun portailla, jonne aurinko ei porottanu liian kuumasti :D
Illalla Jesolossa käytiin vielä rannalla viimeistä kertaa ja syötiin lisää pizzaa. Italia on kyllä ehdottomasti yksi mun lempimaista!

Olivia

Taylor, Willow, Zoé, Kaisa, Zelie, Wallie, Genelle, Olivia ja meikäläinen

Enrique, Josefina, Dayna, Hana, Andrew ja meiksi

Tiistaina bussi otti suunnaksi Milanon as known as the capital of fashion! Pienen opaskierroksen jälkeen meillä olikin aikaa shoppailla, ja niin sieltä tarttukin kaks paitaa ja yksi pikkulaukku mukaan! Päivän jälkeen oltiin kaikki aivan nääntyneitä, mentiin nuorisohotelliin ja taidettiin kaikki ottaa pienet tirsat ennen ruokaa. Illalla pidettiin vaihtareiden kanssa hauskaa aina siihen pisteeseen asti, kun Wallie kaatui pimeässä portaat alas (ei siis nähnyt että edessä oli portaat) ja sai isot ruhjeet kasvoihinsa. Mitään vakavampaa ei onneksi käynyt, lähes säikähdyksellä selvittiin!

Keskiviikkona palattiin hetkellisesti takaisin Ranskaan, Chamonix- nimiselle paikkakunnalle. Päivällä hengattiin paikallisen vaihtarin kanssa ja iltapäivällä hypättiin pienen punaisen vuoristojunan kyytiin ja lähdettiin vuorille! Ylös päästyämme laskeuduttiin vajaat 500 porrasta alas katsomaan la mer de glace:a eli jäästä tehtyä luolastoa. Sisään päästyämme Suomi-vitsien määrä oli rajoittamaton hahah :D Luolasto oli tosi hienosti tehty, ainut huono puoli oli niiden samojen vajaan 500:n portaan kapuaminen takaisin ylös... Maisemat olivat kyllä ihan mielettömät tuolla, jos mä jotain rakastan niin vuoristoja!
Illalla yövyttiin Annecy-nimisen kaupungin vieressä, pelattiin never have I ever -peliä ja juhlistettiin argentiinalaisen Matteon synttäreitä!

Torstaina mentiin vielä Sveitsin puolelle Geneveen. Aamu alko kierroksella YK:n tiloissa, jonka jälkeen mentiin kaupungille ja muutaman vaihtarin (jotka asuvat kyllä Ranskan puolella mutta aivan näiden kahden maan rajalla) voimin kierrettiin sitten Geneveä ympäri. Päivän paras hetki koettiin, kun yllä oleva laiva törmäsi meidän siltaan ja viereiseen laituriin! Pian olikin poliisit ja pelastuslaitos paikalla, silta huojui ja me vaihtarit naurettiin räkäsesti huono-onniselle kapteenille :D Iltapäivällä löydettiin vielä yleisessä käytössä oleva piano, ja niin me laulettiin isolla porukalla Coldplayta Geneven keskustassa.
Bussimatkalla kohti Dijonia pistin ranskanlippuni kiertämään, Dijonissa majoituttiin ja saatiiinkin huonoja uutisia SNCF:n eli paikallisen VR:n toimesta. Kyseinen laitos oli mennyt lakkoon ja ylläri ylläri meidän paluujuna Pariisista Thionvilleen oli peruttu. Siinä sitten soiteltiin ihmisille ja kyseltiin että mitäs nytten, ja jonkinlainen ratkaisukin saatiin aikaseksi. Illalla oli vielä Hacinen ja Mouaizin puolesta järjestetty disko meille nuorisohotellin alakerrassa, mutta lähinnä se ilta meni vaan kavereiden kanssa hengaillessa viimeisen illan kunniaksi.

Perjantaina sanottiin aamusta heipat kaikille, ja jäätiin meidän piirilläisten eli Olivian, Camillen, Jenniferin, Hankin ja Benjaminin voimin odottelemaan taksia meitä hakemaan. Meidän piirin puheenjohtaja oli keksinyt meille hieman monimutkaisen keinon tulla takaisin kotiin: otimme eka taksin Dijonista pienelle paikkakunnalle nimeltään St.Die-des-Vosges, jossa sanottiin kaikki heipat seuraavana päivänä kotiin lähtevälle Camillelle. Odottelimme bussia seuraavat pari tuntia erään rotarynaisen luona, ja kun bussi vihdoin viimein saapui, ei siinä ollut tietenkään ilmastointia. Ulkona päälle 30 astetta lämmintä ja kaksi tuntia hikisessä bussissa Nancyyn, vain huomataksemme, että meidän juna kotiin oli lähtenyt viisi minuuttia aikaisemmin. Monien mutkien kautta meitä tultiin sitten autolla hakemaan kotia, mutta voin sanoa olleeni väsynyt tuon päivän jälkeen, ihan siihen malliin että seuraavana yönä nukuin melkein 14 tuntia putkeen ja vielä parit päiväunet päälle. Nyt vihdoin alkaa taas elämä voittaa!

Vaikka bussireissun loppu menikin vähän plörinäksi, en vaihtaisi tosiaan hetkeäkään pois ja oon niin ilonen, että sain tehdä tän reissun juuri näiden ihmisten kanssa. Oli ehdottomasti jokaisen pennin arvoinen reissu!

Tällä viikolla oon nytten ottanu vaan rennosti, tiistaina kävin tosiaan Metzissä Niklaksen luona ja eilen olin kaupungilla Suzannen kanssa. Tänään meillä on karaten jälkeen grilli-ilta ja huomenna olis kesänaloitusjuhla eli la fête de la musique, katotaan mitä keksitään tehdä vai tehdäänkö mitään! Siitä lisää sitten tuonnempana (:

Hyvää juhannusta kaikille sinne lumisateiseen Suomeen! ❤