TON COEUR A EU DES NOUVELLES COULEURS

Terve taas! Jostain syystä en saanu viime yönä hirveen hyvin nukuttua ja heräsinkin jo 8 aikaan aamulla. Tästä suunniteltua aikasemmasta herätyksestä johtuen (normistihan heräilen siinä 11 pintaan..) pääsin postaamaan jotain pientä teille. Yritän vielä yhden postauksen kirjoittaa huomiselle ja sen jälkeen joskus vikoja kuulumisia Suomesta. Tarkotuksena ei oo ainakaan nyt jatkaa blogin kirjottamista sitten Suomessa enää, en usko että mun elämä siellä ketään niin paljoo kiinnostaa :D 

Viime perjantai-iltana pidettiin mun vika illallinen kaikkien mun hostperheitten + tutorin kanssa, ja rakas veljeni Thomas alko sitten vihjailemaan, että karjalanpiirakoita olis kiva syödä. Eihän siinä, iskin kaulimen Thomasin kauniiseen käteen ja käskin hommiin. Jos piirakat ei ulkonäöllisesti ehkä silmiä hivellyt, oli ne ainakin makunsa puolesta ihan napakymppi!

Edellisenä viikonloppuna pystytetty teltta sai taas käyttöä, illaksi oli luvattu rankkasateita ja tällä kertaa säätiedotus piti paikkansa, vettä tuli nimittäin kuin saavista kaatamalla.. 

> Tutor Marc, 2. hostisä Bernard ja 2. hostäiti Ann-Marie sekä Marcin vaimo Anne 

Yhdellä Thionvillen rotaryclubeista (ei omallani) oli saman viikonlopun aikana käynnissä yhteisprojekti parin muun Euroopan klubin kanssa. Ihan täysin kartalla en hommasta oo, mutta ilmeisesti rotaryt olivat valinneet eri Euroopan maista 50 nuorta, joiden kanssa he kiersivät EU-maita. Alkuperäisen suunnitelman mukaan meille piti tulla erään suomalaisen tytön täksi viikonlopuksi, mutta hän ei ikinä vastannut sähköposteihin eikä näinollen päässyt paikalle (jos nyt luet siellä näytön toisella puolella niin HAHA et tiedä mitä missasit), mutta sensijaan mun toiseen perheeseen majoittui viikonlopun ajaksi kaksi poikaa, toinen Ruotsista ja toinen Liettuasta. Ja koska meillä sattui olemaan mun illallinen samaan aikaan kun poikia piti hakea ravintolasta majoittumiskoteihin, tulivat he poikkeamaan mun pippaloissa. Ihan innoissani yritin jopa alottaa ruotsiks keskustelua toisen pojista kanssa, mutta tää yritys sitten päätty siihen kun kyseinen herrasmies alkoi nauraa vedet silmissä mun taidoille :D Osa illasta menikin sitten näiden kahden sinipaitaisen kanssa jutellessa, kumpikaan kun ei puhunut sanaakaan ranskaa eikä mun hostit oo tunnettuja englannintaidoistaan.. :D

Jossain vaiheessa ihan yllättäen mun hostäiti tuli telttaan laulaen ja kantaen kakkua. Kakun oli leiponut Thomasin serkku, ja olin ihan vain kakun nähdessäni jo tosi otettu ja yllättyny. Mutta sitten kun leikattiin tuo alareuna irti niin kyllä loksahti meikäläisellä leuka lattiaan ja saattoi sieltä suusta päästä putain. Kakun ideahan oli siinä, että ulospäin mä olen ja tulen aina olemaan suomalainen tyttö, mutta että sisältäpäin mun sydän on saanu uudet värit.. ❤

Sain mä kakun lisäksi parit läksiäislahjat. Pieni kirja on täynnä Lorrainen alueen reseptejä, iso musta "raamattu" on omistettu ranskalaisille leivonnaisille, ja tämän kirjan tosi moni singeerasi. Säästöpossu onkin sitä varten että pääsen ens kesänä takaisin, pari euroa tuolta sisältä jo löytyykin! :D

Kaiken kaikkiaan ilta oli tosi mukava, mulla ainakin oli hauskaa. Hyvästit jouduin jättämään mun toiselle perheelle joka lähtee tänään Japaniin moikkaamaan mun hostveljen Charlesin tuttuja. About puoli kahden aikaan vieraat lähtivät koteihinsa ja me mentiin nukkumaan. Kolmen aikaan aamuyöstä tuli Thomas kuitenkin koputtamaan mun ovea ja ilmoittamaan, että nyt mennään yöuinnille ja niinhän me mentiin! Bikinit päälle ja altaaseen ja sen jälkeen vielä trampoliinille pomppimaan, mistä näitä hulluja ideoita oikeen tulee..

Maanantaina 14. heinäkuuta juhlistettiinkin sitten Ranskan kansallisuuspäivää. Päivän mittaan se ei täällä näkynyt mitenkään ihmeellisesti, mitä nyt aamulla katsottiin telkkarista Champs-Élyséellä kulkevaa paraatia. En tiedä mutta veikkaan että jossain keskemmällä Ranskaa tää kansallisuuspäivä olis ollu isompikin juttu, täällä se ei oikeen siltä tuntunu kun reippaasti yli puolet väestöstä oli töissä tai shoppailemassa Saksan- tai Luxembourgin puolella. Sitä tää rajalla asuminen teettää...

Illalla lähdettiin kuitenkin hostvanhempien kanssa kattomaan ilotulituksia Tervilleen järven rannalle. Thionvillen omat ilotulitukset oli jo 12. päivä futiksen mm-kisojen takia ja ite missasin ne ihan täysin kaverin synttäreitten takia. Mentiin siis Tervilleen joka on tälläinen pienempi kunta ihan Thionvillen välittömässä läheisyydessä ja jossa ite tällä hetkellä tosiaan asustelen. Paikan päällä oli vaikka mitä kojua, sai ostaa piirasta, makkaraa, kaljaa ja karkkia ja lavalla esiintyi jokin paikallinen bändi. Ihan hyvin ihmiset oli mukana keikalla, tanssijalka tais vipattaa monellakin!

Suzannekin tuli paikalle pikkuveljensä kanssa! 

Ja olihan ne ilotulitukset ihan mielettömät. Kuvailun sijasta tyydyin ihan vaan katselemaan ja oli kyllä sen arvoista. Musiikki soi ja valot välkky, mulla meni ihan kylmät väreet selkäpiitä pitkin! Erikoismaininnan saa Adelen Skyfall-biisin tahtiin ajoitettu kultaisten ilotulituksien show, josta sai ihan oikeesti fiiliksen että sky fall, taivas tippuu. Hommahan tietty päättyi sitten Marseilles:in tahtiin sinisten, valkoistenja punaisten ilotulitusten mukaan. Oli kyllä ehdottomasti yks vaihtovuoteni parhaista päätöksistä jäädä tänne vielä kokemaan tää juhla.

Ja niin, huomenna olis paluu takasin Suomeen. Valtavan lavan täynnä roinaa ja viiniä lähetin kotiin (eilen sitä vihdoin tultiin hakemaan!), matkalaukkuja oon pakannu ja oonkin melkein valmis jo ja hostperheitten ja tutorin läksiäislahjat on kiitoskortteja vaille valmiit. Iltapäivällä mennään sulkemaan mun ranskan pankkitili ja sen jälkeen suuntaan vielä keskustaan kavereitten kaa viimeistä kertaa.

Pari kuukautta sittenhän mä melkein panikoin Suomeen paluuta, mutta nyt on oikeestaan ihan hyvät fiilikset. Suurin osa vaihtarikavereista on kuitenkin jo lähteny ja Thomaskin lähti maanantaina takasin Kuopioon, että kyllä se on munkin aika tulla kotiin. Ikävä tätä elämää ja näitä ihmisiä ja hetkiä täällä kuitenkin tulee ihan hirveesti, ja yks päivä mä vielä palaan tänne takaisin, se on varma.