Love travelling hate packing

Hellurei!

Otsikko jo hyvin tiivistääkin mun tänhetkiset tuntemukset. Ollaan viikonlopuksi suuntaamassa Vosgien vuoristoon laskettelemaan, ja vaikka oon oottanu reissua jo ihan innolla, ei mun tekis yhtään mieli pakata. Voi saispa ajatuksen voimalla vaan heitettyä oikeet tavara matkalaukkuun ja lähdettyä, mua pelottaa aina ihan hirveesti että jotain unohtuu! Nimim. unohdin tänne tullessa kaikki urheilurintsikat kotiin.. 



Nyt alkaa kuitenkin (toivottavasti) kaikki olla ihan hyvin jo laukkuun tungettuna ja matka vuoristolle starttaa muutaman tunnin päästä. Mulle ei vielä itellenikään oo ihan selvillä minkä jengin mukana meen, mutta ei sillä niin väliä. Mukana on 12-27 vuotiaita nuoria ja muutama ihan "kunnon" aikuinenkin, eli hauskaa pitäis olla! Ja koska rakas hostisukki lupas maksaa matkan kaikille lapsilleen, tää on mulle ihan ilmasta lystiä ❤ Bernard, si tu es en train de lire ca, merci beaucoup!



Viime viikolla ei oikein tapahtunu mitään hirveen erikoista, en ainakaan muista että olis. Koulubussissa tuli pojat kyselemään että mitäs sinne mun kotimaahan Iso-Britanniaan kuuluu, luin Nälkäpeli-vihan liekit kirjaa jo päälle 200 sivua ranskaks (ekan kirjan oon lukenu jo!), paaaljon paljon hyppytunteja ja lintsailuja esim tänään. Ei vaan ois ollu mitään järkeä herätä klo 6 aamulla ja istua tunti bussissa suuntaansa yhtä enkuntuntia varten. Jäin siis kotiin nukkumaan ja aijaijai kun teki hyvää! Niin ja matikankokeesta sain 4.5/20 hahahah

Kavereitten kaa tosin on ollu vähän vaikeuksia tällä viikolla. Viimeeksi ehdin just iloitsemaan oman porukan löytymisestä, niin eikö yhdessä yössä ollu niitten ihmisten mielipiteet muuttunu. Mutta ei hätä oo tän näköinen, mulla on tosi paljon kavereita mun ghettolukiossa eli aina löytyy joku, jonka kanssa aikaa viettää. Tosiystävän kaipuu olis suuri, mutta ehkä niitä sellasia ystävyyksiä ei tällä sitten viiden kuukauden aikana solmita. Aika näyttää miten käy.



Puoliväli tais jäädä taakse tossa eilen, viikko sitten, joskus? En ees tiiä kun ei mulla oo vieläkään paluupäivää tiedossa. Mun gf tosiaan sano paluupäiväks heinäkuun 23. päivän, mutta ilmeisesti mun pitäis mennä kotiin jo aikaisemmin. Haluisin kuitenkin viettää Ranskan itsenäisyyspäivän täällä ja tulla takaisin joskus 17 tai 18 päivä aikaisintaan, mutta katellaan nytten.

Tällänen pikapikkupostaus siis tällä kertaa. Vielä ehtii käydä kysymässä kysymyksiä tohon kysymyspostukseen (johon on tullu tosi hyvin kysymyksiä, kiitos paljon!), pistän sitä vissiin ens viikon lopussa tulemaan. Tai milloin ikinä ehdin :D Hyvää viikonloppua kaikille! ❤

KYSY-DEMANDEZ-ASK

Vaihtovuosi on ehtiny jo melkein puolivälin paikkeille (APUA EI EN HALUU ÄÄ MITÄ IHMETTÄ EI VOI OLLA TOTTA MISSÄ VÄLISSÄ MUKA ÄÄÄÄÄÄ) joten aattelin pistää käyntiin kysymyspostauksen! Kysymyksiä saa heitellä mistä aiheesta tahansa (vaihtariuus, ranskalaiset, kulttuuri, minä itte, mistä ikinä haluutkaan tietää!) mutta hyvän maun rajoissa. Ja mulla on valta päättää mihin kysymyksiin vastaan ja mihin en.

Vastauspostausta aloittelen varmaan jo maanantaina (mikäli niitä kysymyksiä on hyvin tullut) ja yritän kahden viikon sisällä saada sen ulos. Eli hopi hopi vaan pistämään kysymyksiä kommenttiboksiin!

- - - - - -

Since my exchange year is almost half way through (WHAT NO WHAT THE HELL I DON'T WANNA SINCE WHEN DID THIS HAPPEN), I decided to give you people a change to ask me basically anything. So if there's something you've always wanted to know about me, (my experiences here in France, my life as an exchange student, the culture here or whatever you have on your mind) this is your chance. But at the end, I have the right to decide which questions I will answer and which I won't. So hurry up and hit me with some questions!

----

Mon année comment une etudiante d'echange est déjà dans le milieu (C'EST PAS POSSIBLE CA JE NE VEUX PAS PUTAIIIN), donc j'ai decidé de vous donner une possibilité de poser des questions de moi, mon echange, ma vie ici en France, la culture francaise et tout qu'est-ce que vous voulez. C'est votre seule chance ;) J'attends votre questions !

Mitä kuuluu Marja-Leena

Moi!

Mulla olis tanaan alkanu koulu vasta klo 11, mutta koska asun keskella ei-mitaan, piti mun raahautua tanne jo yhdeksaksi. Oon nyt siis koulun koneella kirjottamassa joten ääkköset jaa nyt puuttumaan. Toivottavasti ei haittaa liikaa!

Sain eilen Nellilta haasteen (jonka oon kylla saanu myos Heidilta ja Essilta, anteeks miljoonasti tytot mutta mullla ei vaan oo ollu aikaa!), ja talla kertaa kun haasteen kysymykset oli selkeesti suunnattu just meille ranskavaihtareille, paatin tan toteuttaa.

 >Hostiskä Bernard, minä, Charles, Remi (hostveli), Remin vaimo Amandine ja niiden pikkutyttö Linoa

 Muokkaan tata haastetta kuitenkin vahasen. Yhdentoista faktan sijasta kerron 11 pienta tapahtumaa ja juttua viime viikolta, en keksi uusia kysymyksia enka haasta ketaan. Taa haaste on kuitenkin pyoriny eri blogeissa jo niin kauan, etta varmaan melkein jokainen bloggaaja on tahan jossain vaiheessa tormanny. Vahan soveltaen siis mennaa!

 Riemuidiootti Luxemburgissa

 Ja Ranskassa kans!

• Hostiskan kanssa sujuu jo paremmin. Otan sen huomautukset jo enemman huumorilla, ja lisaks mun hostveli on noussut puolustamaan mua. Loppujen lopuks en voi kuitenkaan sanoa etta toi jatkuva virheiden huomioiminen olis vaan huono juttu, etenkin mun lausuminen ja artikkeleitten kaytto on parantunu jo ihan hirveesti viimesen kahden viikon aikana! Mutta kylla se silti edelleen arsyttaa.

• Lisaks taa mun hostiska kerto mun puhuvan jo nyt paremmin ranskaa, kun nailla vuos sitten ollut Taiwanilainen tytto puhu lahtiessaan. Jotenkin niin hassua, etta kotona ollessa mua korjaillaan ja vitsaillaan mun taidoista, mutta kylaan mennessa kuulen ylistysta ja kehuja toistensa peraan! :D

• Oon viimeisen kahden viikon aikana syony ainoastaan yhden kerran ruokalassa ruokavalkalla. Normaalisti syon siella kolme kertaa viikossa, mutta jotenkin nyt oon ollut niin lennossa etten oo siela juuri kaynyt. Ollaan menty tosi usein kavereitten kanssa kaupunkiin syomaan tai sitten multa on vaan koulu loppunut niin, etta oon tullut takasin kotiin ja syony siella. Lompakko ei tilanteesta tykkaa, mutta ennemmin ma lahden kavereitten kanssa muualle syomaan kun meen yksin ruokalaan.

• Muutenkin mulla alkaa vihdoin loytya se oma kaveriporukka. Oon tosiaan seilaillu tassa nyt kolmen eri porukan valia, mutta nyt voin jo sanoo yhta jengia omakseni. Jee!

•  Kaveriporukan loytymisesta huolimatta mulla alkaa pikkuhiljaa menna hermot tahan tan koulun sekoiluun. Viime torstaina esimerkiksi meidan luokalla oli ranskan koe, ja kun ei luokassa ollut tarpeeks tilaa muuten laittaa jokainen opiskelija erikseen istumaan, pyys opettaja mua ottamaan tuolini mukaan ja menemaan kaytavaan istumaan. Sanaakaan sanomatta otin kaikki mun tavarat mukaan ja lahdin samantien ulos luokasta, enka tullu kokeen jalkeen enaa takaisin. Vaihtari tai ei, mutta mulla pitais kaikkien saantojen sun muiden mukaan olla samat oikeudet olla luokassa kuin kaikilla muillakin.

•  Kaytiin viime viikolla yhtena iltana Saksassa kebabilla ja eilen Luxembourgissa syomassa kiinalaista. Tykkaan niin paljon taalla raja-alueella asumisesta, taa on niin erilaista kun mihin oon Suomessa tottunu!

• Eurotour- ja Pariisi/Barcelona -reissut on varattu ja maksettu ja ekalle niista lahdetaankin jo reilun kuukauden paasta! En malta oottaa uusien vaihtareitten tapaamista ja tottakai sita itse reissaamista ja uusien paikkojen nakemista. Me varattiin samat reissut mun homegirl Camillen kanssa, ja tiedan jo nyt etta noista parista reissusta tulee ehdottomasti mun koko vaihtovuoden parhaita hetkia!

• Meidan piirille tuli eilen jo uudet vaihtarit paivantasaajan etelapuolella olevista maista! Thionvilleen tuli tytto Argentiinasta, jonka lisaksi me saatiin porukkaa Ausseista, Brasiliasta (jos oikein muistan) ja Zimbawesta! En malta oottaa etta paastaan niitten kanssa treffaamaan, Argentiinalaista Mercedesta naan onneks kuitenkin jo perjantaina. Kauheeta ajatella miten ma oon jo nyt oldie, vastahan tanne tultiin!

• Mulla on mun Suomi-esitelma hostclubille vajaan kuukauden paasta! Alunperin sen piti olla vasta ens huhtikuussa, mutta mun hostclubi huomas mun puhuvan jo ranskaa tarpeeks hyvin sen pitamiseen. 25 minuuttia mulla olis varattuna, vahan kylla jannittaa nyt mutta eikohan se siita. 

• Taa mun toinen hostperhe syo paljon suomalaisempaa ruokaa kun mun edellinen, mika on johtanu siihen, etta mulla on iho alkanu parantua (se meni tositosi huonoon kuntoon ekan perheen luona) ja painokin on tippunu jo parin kilon verran. Ihan tervetullutta vaihtelua on siis kinkut ja kurkut aamupalapoydassa!

• Oon tosi tyytyvainen mun elamaan taalla talla hetkella, jos ei koulua lasketa. Tekemista riittaa ja jotain menoa on joka viikonlopulle maaliskuun loppuun asti melkeenpa. Perhe on loppujen lopuks tosi mukava ja oon siella jo ihan kuin kotonani, kavereita on paljon niin vaihtareitten kuin myos ranskalaisten joukosta, ja kaikki vaan menee tosi hyvin. Siihen verrattuna ainakin mita oon muilta kuulunu, niin mulla on tosi vahan mitaan vaikeuksia (yksi tytto on vaihtanut kotia jo seitseman kertaa, toinen meinattiin potkasta takaisin kotimaahansa ja kolmannen perhe ei oo koskaan kotona).

Ja sitten kysymyksiin!

1. Miten oot muuttunut tän vuoden aikana?

Oon omasta mielestani tullu paljon rohkeemmaksi ja sinnikkaammaksi kun mita olin Suomessa ja kasvanu henkisesti aika paljon. Tosi moni juttu on saanu ihan eri nakokulman ja mittakaavan ja huomaan tosi usein ajattelevani asioista ihan eri tavalla kun ennen ajattelin. Lisaks mun tyyli on kokenu pienoisen muutoksen.

2. Ketä ja mitä kaipaat eniten Suomesta.

 Mulla ei onneks oo sellasta pakottavaa tarvetta tai kaipausta juuri mitaan kohtaan. Tottakai olis kiva olla mun perheen, sukulaisten ja kavereitten kanssa, mutta tiian kuitenkin etta jo kuuden kuukauden paasta nahdaan. Suomen koulujarjestelma olis kiva, ja jotenkin se ihmisten asenne ulkomaalaisia kohtaan. Suomessa otetaan mun mielesta kaikki avosylin vastaan, mutta taalla saa oikeesti tehda toita sen eteen. 

3. Mikä sai sut viimeksi iloiseksi?

Eilen illalla rapattiin mun hostveljen kanssa Macklemoren Can't Hold Us-biisi, eika naurulta voinu valttya. Lauletaan sen kanssa muutenkin paljon ja yks ilta pidettiinkin jamit, se soitti kitarallaan Guns n Rosesin ja Slashin biiseja ja meiksi laulo mukana. 

4. Mitä tekisit elämälläsi, jos sun ei tartteis koskaan tehdä töitä?

Matkustaisin maailman ympari ja kavisin jokaisessa maassa. Mulla on nyt niin hirvee himo vaan nahda maailmaa ja menna joka paikkaan. Mulla on jo mielessa yliopistovaihto (aiti ja isi, miten olis vuosi Kanadassa?) ja miljoona muuta suunnitelmaa. Matkustamisen tarve on siis suuri.

5. Mikä on ranskan lempisanasi?

N'importe quoi, joka on saman tyylinen lausahdus kun what the hell tai mita ihmetta. Niin hyva huudahdus vaan heittaa joka valiin, kaytan tota ihan liikaa.

6. Minne haluaisit matkustaa Ranskassa?

Grenobleen viela kerran, Annecyyn, Lilleen morjestaa Océania ja jonnekkin tonne lansi-rannikollekkin olis kiva paasta, sinne vaan on niin pitka matka :/

7. Jos et olisi Ranskassa viettämässä vaihtovuotta, missä haluaisit olla ja miksi?

Hakemuksiin pistin vaihtoehdoiks USAn, Kanadan ja Aussit ja niihin maihin olis ehottomasti vielakin kiinnostusta. Mutta myos Belgia, Meksiko ja Etela-Afrikka on alkanu kiinnostaa ihan hirveesti. Jossain maassa olisin siis vaihtovuotta viettamassa joka tapauksessa.

8. Ranskan hyvät ja huonot puolet?

Tykkaan etenkin ruokakulttuurista (:D), siita ettei asioista stressata liikaa ja kaikki hoituu omalla painollaan. Ei oo kahtakymmenta astetta pakkasta, ollaan keskella Eurooppaa ja naitten logiikka on valilla ihan mahtavaa.

Huonoina puolina voisin sanoa vieraanvaraisuuden puuttuminen, sisaanpainkaantyneisyys ja ujous ulkomaalasia kohtaan. Mutta enemman taalta hyvia puolia loytyy kuin huonoja!

 

9. Jos sun pitäisi asua loppuelämäsi joko Suomen tai Ranskan kotikaupungissasi, kummat valitsisit ja miksi?

Kamala. Tykkaan tosi paljon kummastakin paikasta, mutten silti haluis asua kummassakaan. Suomessa mieli teksi lahtee Tampereelle tai Helsinkiin, Ranskassa veri vetais Grenobleen tai Nancyyn. Mutta jos pitaa valita niin otan tan Thuonvillen, taalla on enemman ihmisia ja tapahtumia.

10. Oliko sulla mitään odotuksia tältä vuodelta? Miten ne on täyttynyt?

Paasin Disnelyworldiin ja Océania moikkaamaan, Pariisissa on kayty ja aika paljon oon jo matkustellu kanssa. Leiponu oon niin suomalaisia kuin ranskalaisiakin herkkuja, kavereita oon saanu ja hauskaa pitany. Aika hyvin siis on jo tayttyny, mutta onhan mulla tassa viela aikaa, en oo ees puolivalissa viela.

11. Mitä mieltä oot ranskan taidostasi?

J'ai déjà appris beaucoup, et je parle beaucoup mieux de francais maintenant, que je l'ai parlé avant partir. Mais je sais que j'ai toujours beaucoup de choses pour apprend. Je fais tout le temps des erreurs mais je crois que c'est normal.

Je parle seulement francais avec tout le monde (bah, anglais avec mes amis de Rotary) et je suis très fiere de moi. Je suis ici depuis 5 moins comme même, ce n'est pas beaucoup. Donc je suis contente avec ma francaise maintenant, mais je veux apprendre plus avant le fin d'année.

Ps. kattokaa miten sopo mun uus unikaveri on <3

Villa Pompéi

Moi! Heti kärkeen alotan pyytämällä tuhannesti anteeksi reilun viikon mittaista postaustaukoa. Fakta vaan on niin, että joka aamu oon lähteny kouluun klo 6.42 ja palannut takaisn joko klo 18 tai 19. Vapaa-aikaa ei ihan hirveesti siis ole, enkä oo sitäkään vähää sitten halunnut uhrata koneella istumiselle. Lisäksi nettiyhteys on täällä vähän heikonlainen, raja-alueella kun asutaan. Jos siis seuraavan kolmen kuukauden aikana postaustahti on vähän mitä sattuu niin antakaa anteeksi. Mä yritän vain elää mun vaihtovuotta niin täysillä kun voin.

Ja sitten iloisimpiin aiheisiin.


Kerroin tässä pari päivää sitten mun hostperheelle, miten mua jouluna vähän harmitti ottaa joulusuihku joulusaunan sijaan. Asiasta innostuneena alkoivat he välittömästi googlailemaan lähikaupungeista löytyviä saunoja ja kylpylöitä, etsien sitä kaikista parhainta.
Eilen illalla meikäläisen sitten käskettiin ottaa biksut mukaan koululaukkuun, ja niin me hypättiin suoraan koulun jälkeen hostäidin ja hostsisko Mariannen kanssa autoon, suuntana Amnéville ja kylpylä nimeltään Villa Pompéi!



Villa Pompéin ikäraja on virallisesti 18v, mutta kun kerta meiltä ei kukaan mitään ikiä kysellyt niin mentiin vaan. Rannekkeet saatuamme mentiin huoneseen täynnä vaatekauppojen sovituskoppien tyylisiä koppeja, joissa oli tarkoituksena vaihtaa uikkarit päälle. Sen jälkeen kaikki vaatteet ripustettiin valtavaan "henkariin" ja vietiin lukkokaappiin kylpyläreissun ajaksi. Miehillä ja naisilla oli sama suihkuhuone, ja ehdin jo vähän pettyä kun en ahkerasta kiikaroimisesta huolimatta nähnytkään saunaa yhtään missään.

Pyyhkeet naulakoon ja kylpylän puolelle. Villa Pompéin sisustus oli tosi roomalaistyylinen (ei varmaan nimestä voinu mitään päätellä krhm), vesi oli superlämmintä ja suolasta! Kylpylästä löyty kaksi isoa allasta, ulkoallas, kolme poreallasta, kylmäallas (jonka vesi oli saman lämpöstä kun Suomen järvissä kesäkuussa, ei mikään kamalan kylmä siis...) ja kuuma-allas. Joka altaassa oli vaikka mitä hierontoja ja poreita sun muita, oli tosi ihanaa vaan lillua sielä piiiiitkästä aikaa!



Ja niin, löysin mä sen saunankin loppujen lopuks, oikeen kaksin verroin! Toisessa oli lämpöä n. 80 astetta ja toisessa 95, vettä ei saanu kiukaalle missään nimessä heittää mutta muuten olivat aivan kuin aitoja suomalaisia saunoja! ❤ Istuin yhteensä varmaan puoli tuntia saunomassa, olisin jaksanut pitempäänkin mutta hostäidin ja Mariannen kasvot alko jo punertaa aika kovasti.. :D Oli niin ihanaa päästä viiden kuukauden jälkeen kunnolla saunomaan. En mä Suomessakaan oo ikinä hirveesti sitä tehny, mutta kyllä sitä jotenkin silti osas jo kaivata.



Kaksi tuntia pulikoitiin ja saunottiin, käytiin mäkkäristä hakemassa vähän vatsantäytettä ja palattiin kotiin. Just nyt väsyttäis kyllä siihen malliin että katotaan vaan mitä illan karatereeneistä on tulossa.. :D Mutta ai että teki hyvää!

Postauksen kuvat kaikki täältä

Karatekid

Ette varmaan ikinä arvaa mistä aattelin tänää postata! 

Elikkäs joo. Kauan kaivailtu karatepostaus on nyt vihdoin viimein tulossa. Oikeestihan oon yrittänyt tehdä tätä jo vaikka miten pitkään, mutta aina on homma kaatunu joko kuvien puutteeseen, ajan puutteeseen tai tideon puutteeseen. Tällä kertaa aikaa nyt on, kuvia muutama hassu vyökokeesta ja tietoa neljän kuukauden rautaisella kokemuksella.

Mä olin siis päättänyt jo ennen lähtöä alkavani harrastamaan jonkinsorttista urheilua täälläpäin. Suunnitelmissa oli koittaa jotain uutta lajia (eli ei siis kirmata suoraan korisreeneihin) ja olin jo harkinnu mm. käsipallon tai lentopallon alottamista. Totta puhuen, mitkään muut urheilulajit ei käyny mulla ees mielessä kuin pallolajit.
Oisko se sitten ollu peräti mun ensimmäinen viikko, kun käytiin ekan perheen hostäidin ja Sarahin kanssa kattomassa Thionvillen liikuntakeskukselta karatevuoroja. Sarah oli jo pitkän aikaa halunnut koittaa jotain kamppailulajia, mutta se ei ollut rohjennut yksin sitä aloittaa. Niin se pyys mut mukaansa ja se oli sitten menoa!



Muistan meidän ekat harkat vieläkin tosi hyvin. Meillä oli kummallakin juoksulegginsit ja t-paidat päällä, kun kaikki muut vetivät valkosissa kimonoissaan. Meidät toivotettiin lämpimästi tervetulleiks, mut jopa englanniksi. Sensein ilme kyllä vähän eka valahti, kun kerrottiin etten oo ranskalainen.. :D Harkat meni vähän miten meni, silloin aattelin olevani tosi hyvä ja oikee luonnonlahjakkuus, mutta näin jälkeenpäin ajatellen se tais olla aika säälittävää räpellystä.. :D Selvittiin kuitenkin kunnialla lävitte ja rakkaus lajiin synty melkein heti. Tänne on pakko tulla uudestaan!

Ennen vyökoetta! > Astrée, Sarah, minä, Maxime & miesjonkanimeäenmuistamuttaseonleipuri

Ja uudestaan ollaan menty. Harkat meillä on kaks kertaa viikossa, joka keskiviikko ja perjantai. Niiden lisäks olis harkat myös lauantaina, mutta harvemmin ollaan oltu silloin kotona. Keskiviikon harkat pidetään pienellä dojolla vähän sivummalla kaupungin keskustasta, noin sadan metrin päästä mun kolmannen hostperheen talosta! Keskiviikkosin harkat on aina tosi tekniikkapainotteiset. Tehdään tosi paljon juttuja pareittain, hiotaan asennot, potkut ja puolustautumiset kohdilleen. Agressiot saa aina hyvin purettua :D Treenin lopussa on aina lyhyt kuntopiiri, siitä selvitessä on aina voittajaolo!

Perjantaisin suunnataankin Milliairelle, eli Thionvillen suurelle kamppailulaji-hallille. Alkuun meille vetää Monsieur Gilbert Gruss 45:n minuutin kuntopiirin/venyttelyn, jonka jälkeen alkaa itse tunnin ja vartin reeni. Perjantaisin tehdään kataa, eli karateen kuuluvia liikesarjoja, joita ollaan tähän mennessä opittu kolme. Tykkään ite tosi paljon myös näistä perjantain reeneistä, mun mielestä katan tekeminen on kivaa, eikä siinä kuntopiirissäkään mitään vikaa oo!

Se, mikä mut karatessa yllätti, oli kaikkien perinteiden ja sääntöjen kunnioitus. Tatamille ei saa tassutella ilman kumartamista, ja harkkojen jälkeenkin pitää kumartaa. Perinteiset aloitukset sun muut (ei tää termistö suomeks ihan pelaa..) on jo hanskassa kanssa, ja oma paikka löytyy helposti, kun ollaan vyöarvon mukaisessa järjestyksessä. Meininki on siis vähän eri kuin koripallossa!



Ite harrastan karatea siis Ecole de Karate traditionnel- nimisessä seurassa. Seuran on perustanut yhdenksän danin Monsieur Gilbert Gruss, jolla on taskussaan mm. Ranskan-, Euroopan- ja maailmanmestaruudet (viimeisin vuonna 1972 ). Hänen sijastaan meille harkkoja  pitää kuitenkin kolmen danin sensei Marc Taris, joka siis mun onnekseni puhuu sujuvaa englantia.
Kumpikin herroista ja kaikki muut karateseuralla työskentelevät ja harkoissa pyörivät ihmiset on mulle jo tosi tärkeitä ja kuin oma perhe. Tuntuu siltä, kun oisin tuntenut nää ihmiset jo vuosikausia, vaikka oikeesti takana on vain muutama hassu kuukausi. Kysellään kuulumiset ja päivitellään maailman menoa, jutellaan mistä ikinä sattuu eikä vitsailu oo missään nimessä kiellettyä! Harkkoihin on siis aina tosi kiva mennä.

Sen verran iso juttu tää karate mulle nyt on, että tuli jo tatamille ikävä tän kahden viikon joululoman aikana. Mun rotarybleiseriä koristaa iso seuran kangasmerkki, ja mikäli ensi keväänä läpäisen oranssin vyökokeen, pistän tän mun keltaisen bleiseriäni koristamaan. Ja mikäli aikataulut antaa Suomessa periksi, jatkan kyllä ehdottomasti vaihdon jälkeen. Pitää vain hyvä kolo löytää koulun, kavereitten ja muiden harrastusten välistä, ja jollain ihme keinolla raahata tää mun kimono kotiin.. :D

Jos jäi kysyttävää, niin kommenttilootaan vain! Meiksi tästä lähteein kohtapuoliin heittämään kimonoa niskaan, se olis harkkojen vuoro!

Muuttolintuja talvella

Hellurei ja hellät tunteet! Toivottavasti oli kaikilla kiva uusivuosi, mulla ainakin oli. Mutta tällä kertaa muista aiheista.

Jos joku onneton on onnistunut missaamaan rotaryvaihtojen erikoisuuden eri pari kertaa vuodessa tapahtuvan perheenvaihdon, niin ihmettelen kyllä. Joka tapauksessa, 2. tammikuuta oli meikäläisen vuoro "heittää" tavarat kasseihin ja lähteä kohti seuraavaa kotia.

Mun fiilikset ennen muuttoo oli tosi tosi ristiriitaset. Mä tykkäsin (ja tykkään toki edelleen) tosi paljon mun ekasta perheestä. Olin täysin perheenjäsen, isosisko joka katto vähän pienempiensä perään. Mulla oli omat oikeuteni ja velvollisuuteni, tiesin mistä imuri löyty ja mistä löydän leipäveitsen. Lisäilin keskeneräseen kauppalistaan shampooni ja hoitoaineeni, tanssin Lucien kanssa Just Dance 4-peliä ja vietin oikeesti perhe-elämää. Idea siitä, että joutuis alottaa kaiken taas ihan alusta tuntu tosi karulta. "Mulla ei oo vielä ajokorttia, me juodaan maitoa joka aterialla, meidän kesämökki on järvenrannalla ja joo, mä tuun joulupukin maasta. Ja ei, me ei puhuta englantia Suomessa".

Mutta toisaalta mä olin kanssa innoissani. Olin kuullu tosi paljon hyvää mun toisesta hostperheestä, ja halusin jo kokee vähän erilaisen elämäntyylin ja erilaisen perheen. Odotin innoissani uusia reissuja, uusia tapoja ja ihan vaan uutta elämää.

Torstaiaamuna kuitenkin vähän haikein mielin kassit alakertaan ja menoksi. Automatkalla uuteen kotiin suupielet käänty jo kuitenkin ylöspäin, mua pari kuukautta nuorempi hostveli sai isänsä valvovan silmän alla ajaa meidät kotiin, eikä siinä hässäkässä voinu naurulta välttyä!

Ja nyt mä oon sitten täällä uudessa kodissa. Ei tää vielä ihan kodilta tunnu, mutta veikkaisin että kyllä tää tästä. Mulla on äiti ja isä, 17-vuotias hostveli (joka oli viime vuoden Japanissa vaihtarina), päälle parikymppinen hostsisko joka asuu vielä kotona, ja heidän lisäkseen vielä yksi sisko ja yksi veli, jotka ei asu enää kotona. Niin, ja kolme kissaa sekä hostsiskontyttö. Meikäläisestä tuli siis heittämällä täti!
Perheen keskipituus on about 165cm (itelläni on mittaa 177cm), ja nää on kaikki tosi sympaattisia ja mukavia. Huumori on sopivan sarkastista mun makuun ja sanaleikkejä viljellään paljon (tosin itse tajuan ne vasta kymmenen minuutin päästä, mutta tajuan kuitenkin!).

Mutta on niitä huonojakin, tai jos ei huonoja niin ei-niin-kivoja-puoliakin jo löytynyt. Uudesta kodista on matkaa Luxembourgiin 3km, Saksaan 7km ja Thionvilleen 13.5km. Aivan keskellä mitään ei siis olla, mutta bussi kulkee arkipäivisin vain kolme- tai neljä kertaa kaupunkiin ja kotia. Puhelimen kenttä on paikoittain aika heikko, eikä wifi toimi mun huoneessa kuin oviaukossa tai yhdessä kolossa työpöydän ja sängyn välissä. Lisäks vielä hostisä on ottanu tosi vakavan ja totisen asenteen mun ranskan oppimista kohtaan, mikä on tietty hyväkin juttu. En oo koskaan väittäny puhuvani tosi hyvää ranskaa, mutta nyt hänen poimiessa jokaisen virheen ja laittaessa mut toistamaan jokaisen pikku sanan neljään kertaan, en haluu kohta enää puhua mitään kun en tunnu tekevän kuin virheitä. Tiedän kyllä hänen tarkoittavan vaan hyvää ja ranskaahan tänne tultiin oppimaan, mutta ei se kivaa silti oo.

Nyt koitan vaan pitää pään ylhäällä ja katseen eteenpäin, enköhän mä tästäkin selviä.