Karatekid

Ette varmaan ikinä arvaa mistä aattelin tänää postata! 

Elikkäs joo. Kauan kaivailtu karatepostaus on nyt vihdoin viimein tulossa. Oikeestihan oon yrittänyt tehdä tätä jo vaikka miten pitkään, mutta aina on homma kaatunu joko kuvien puutteeseen, ajan puutteeseen tai tideon puutteeseen. Tällä kertaa aikaa nyt on, kuvia muutama hassu vyökokeesta ja tietoa neljän kuukauden rautaisella kokemuksella.

Mä olin siis päättänyt jo ennen lähtöä alkavani harrastamaan jonkinsorttista urheilua täälläpäin. Suunnitelmissa oli koittaa jotain uutta lajia (eli ei siis kirmata suoraan korisreeneihin) ja olin jo harkinnu mm. käsipallon tai lentopallon alottamista. Totta puhuen, mitkään muut urheilulajit ei käyny mulla ees mielessä kuin pallolajit.
Oisko se sitten ollu peräti mun ensimmäinen viikko, kun käytiin ekan perheen hostäidin ja Sarahin kanssa kattomassa Thionvillen liikuntakeskukselta karatevuoroja. Sarah oli jo pitkän aikaa halunnut koittaa jotain kamppailulajia, mutta se ei ollut rohjennut yksin sitä aloittaa. Niin se pyys mut mukaansa ja se oli sitten menoa!



Muistan meidän ekat harkat vieläkin tosi hyvin. Meillä oli kummallakin juoksulegginsit ja t-paidat päällä, kun kaikki muut vetivät valkosissa kimonoissaan. Meidät toivotettiin lämpimästi tervetulleiks, mut jopa englanniksi. Sensein ilme kyllä vähän eka valahti, kun kerrottiin etten oo ranskalainen.. :D Harkat meni vähän miten meni, silloin aattelin olevani tosi hyvä ja oikee luonnonlahjakkuus, mutta näin jälkeenpäin ajatellen se tais olla aika säälittävää räpellystä.. :D Selvittiin kuitenkin kunnialla lävitte ja rakkaus lajiin synty melkein heti. Tänne on pakko tulla uudestaan!

Ennen vyökoetta! > Astrée, Sarah, minä, Maxime & miesjonkanimeäenmuistamuttaseonleipuri

Ja uudestaan ollaan menty. Harkat meillä on kaks kertaa viikossa, joka keskiviikko ja perjantai. Niiden lisäks olis harkat myös lauantaina, mutta harvemmin ollaan oltu silloin kotona. Keskiviikon harkat pidetään pienellä dojolla vähän sivummalla kaupungin keskustasta, noin sadan metrin päästä mun kolmannen hostperheen talosta! Keskiviikkosin harkat on aina tosi tekniikkapainotteiset. Tehdään tosi paljon juttuja pareittain, hiotaan asennot, potkut ja puolustautumiset kohdilleen. Agressiot saa aina hyvin purettua :D Treenin lopussa on aina lyhyt kuntopiiri, siitä selvitessä on aina voittajaolo!

Perjantaisin suunnataankin Milliairelle, eli Thionvillen suurelle kamppailulaji-hallille. Alkuun meille vetää Monsieur Gilbert Gruss 45:n minuutin kuntopiirin/venyttelyn, jonka jälkeen alkaa itse tunnin ja vartin reeni. Perjantaisin tehdään kataa, eli karateen kuuluvia liikesarjoja, joita ollaan tähän mennessä opittu kolme. Tykkään ite tosi paljon myös näistä perjantain reeneistä, mun mielestä katan tekeminen on kivaa, eikä siinä kuntopiirissäkään mitään vikaa oo!

Se, mikä mut karatessa yllätti, oli kaikkien perinteiden ja sääntöjen kunnioitus. Tatamille ei saa tassutella ilman kumartamista, ja harkkojen jälkeenkin pitää kumartaa. Perinteiset aloitukset sun muut (ei tää termistö suomeks ihan pelaa..) on jo hanskassa kanssa, ja oma paikka löytyy helposti, kun ollaan vyöarvon mukaisessa järjestyksessä. Meininki on siis vähän eri kuin koripallossa!



Ite harrastan karatea siis Ecole de Karate traditionnel- nimisessä seurassa. Seuran on perustanut yhdenksän danin Monsieur Gilbert Gruss, jolla on taskussaan mm. Ranskan-, Euroopan- ja maailmanmestaruudet (viimeisin vuonna 1972 ). Hänen sijastaan meille harkkoja  pitää kuitenkin kolmen danin sensei Marc Taris, joka siis mun onnekseni puhuu sujuvaa englantia.
Kumpikin herroista ja kaikki muut karateseuralla työskentelevät ja harkoissa pyörivät ihmiset on mulle jo tosi tärkeitä ja kuin oma perhe. Tuntuu siltä, kun oisin tuntenut nää ihmiset jo vuosikausia, vaikka oikeesti takana on vain muutama hassu kuukausi. Kysellään kuulumiset ja päivitellään maailman menoa, jutellaan mistä ikinä sattuu eikä vitsailu oo missään nimessä kiellettyä! Harkkoihin on siis aina tosi kiva mennä.

Sen verran iso juttu tää karate mulle nyt on, että tuli jo tatamille ikävä tän kahden viikon joululoman aikana. Mun rotarybleiseriä koristaa iso seuran kangasmerkki, ja mikäli ensi keväänä läpäisen oranssin vyökokeen, pistän tän mun keltaisen bleiseriäni koristamaan. Ja mikäli aikataulut antaa Suomessa periksi, jatkan kyllä ehdottomasti vaihdon jälkeen. Pitää vain hyvä kolo löytää koulun, kavereitten ja muiden harrastusten välistä, ja jollain ihme keinolla raahata tää mun kimono kotiin.. :D

Jos jäi kysyttävää, niin kommenttilootaan vain! Meiksi tästä lähteein kohtapuoliin heittämään kimonoa niskaan, se olis harkkojen vuoro!