because I'm HAPPY

Tervee!

Ehdin kuin ehdinkin tulla väsäämään vielä yhden postauksen ennen reissun päälle lähtöä! En nimittäin tänään(kään) mennyt kouluun, mulla olis ollut vaan 1 tunti matikkaa mutta matkoihin ja kaiken maailman odotteluihin olis mennyt joku 4 tuntia niin jäin ihan suosiolla pistämään matkalaukut valmiiks. Hirveen vaikee muuten pakata tonne reissuun kun en yhtään tiiä millasta varustusta tarttisin sitten loppujen lopuks mukaan... noh, eiköhän tästä selvitä!



Aattelin sitten pitkästä aikaa tulla vaan kertoilemaan erinäisiä kuulumisia. Mulla tuli eilen kuitenkin tasan kuusi kuukautta täyteen tätä Ranska-elämää, ihan hullua ajatella mihin tää aika on kadonnut! Porukka puhuu siitä miten tää vuosi menee nopeeta, mutta tälläsestä vauhdista mulla ei ollu ajatustakaan. Eka bussimatka starttaa ylihuomenna, reilun kuukauden päässä siintää viimeinen perheenvaihto, Pariisi-konferenssikin on jo ihan nurkan takana eikä siihen eurotouriinkaan oo kun vajaa 100 päivää enää... Tekemistä siis ainakin riittää.

Pariisin konferenssista tulikin mieleen, että meikämandariini nakitettiin sinne esiintymään. Näillä näkymin me tullaan vetämään Niklaksen kanssa duetto päälle 600:n ihmisen edessä ja oon jo aivan innoissani! Rakastan esiintymistä, mutta tiiän kyllä että viimeiset viisi minuuttia ennen esityksen alkua oon varmasti aivan hermona... Noh, sinne nyt on vielä niin paljon aikaa.





"Hiihto"loma (luntahan täällä ei tänä talvena ollu...) mulla alkaa täällä nyt ensi maanantaina, vaikka ite otan varaslähdön lähtemällä tonne bussireissulle. Muutenkin lomasuunnitelmat kuullostaa aika hyviltä, luvassa olis vissiin ainakin tanssiesityksessä käynti mun kolmannen perheen kanssa, Thomasin synttärit, vaihtarikamujen kanssa hengailua ja ehkäpä visiitti Pariisin Disneylandissa, jo toista kertaa mun vaihtovuoden aikana! Tylsää ei tuu siis ainakaan olemaan!

Mä en ees tienny että meillä on tommone kala-allas enne ku kävin kuvailemassa... :D 

Pariisissa tulee muutenkin käytyä nyt aika tiuhaan, sillä mun rakkaat vanhemmat Suomesta varasivat lentoliput Pariisiin ja tulevat näinollen mua tänne moikkaamaan! Seitsemän kuukauden jälkeen pääsen näyttämään niille mun elämää täällä ja muutenkin tätä mun toista kotimaata, ja plussana kaupan päälle saan ehkä ujutettua jotain niitten matkalaukkuun helpottamaan mun pakkailuja täällä sitten joskus kun sen aika koittaa... Totta puhuakseni mulla on ikävä takaisin ja osaan suhtautua Suomeen palaamiseen tosi positiivisesti, mutta en mä osaa kuvitella enää elämääni siellä ilman näitä ihmisiä täällä. Ilman mun perheitä, ilman mun karateseuraa ja kavereita. Lähtemisestä tulee vaikeeta, mutta kuten joku viisas on joskus sanonu, pitää lähteä pystyäkseen palaamaan. Ja takaisin mä olen tänne kyllä tulossa!

Pakko vielä kertoo, että eilen kun piiitkästä pitkästä aikaa kävin vaa'alla, näytti se mun lihoneen viimeisen puolen vuoden aikana huimat 200 grammaa :D kaikki vanhat vaatteet menee kyllä vielä päälle, mutta etenkin reisistä ja kasvoista huomaan että painoa on kertynyt... Mutta mitäs pienistä, aion kyllä nauttia ranskalaisesta keittiöstä niin kauan kuin mahdollista.

Aurinko paistaa, ulkona on +15 astetta lämmintä ja meikäläisen olis vähän pakko mennä nyt takaisin noihin pakkaamishommiin eli eiköhän tää olis nyt tässä. Palaillaan sitten bussireissun jälkeen, ciao!

LA MEILLEURE ANNÉE DE TA VIE

Moi

Luin tänään yhden blogipostauksen, jossa kerrottiin vaihtarivuoden huonoista puolista, ja siitä miten vaihtvuosi tulee olemaan se vaikein vuosi koko elämän aikana. Mulla tuli nyt jotenki hirvee halu kertoa oma kantani asiaan, eli pientä avautumista tulossa. Alkuperäsen postauksen voi muuten lukee täältä.

Mulla ei oo ollu niin rankkoja hetkiä mun vaihtovuoteni ajalla, kun Annikalla on ollu. Tai sitten oon vaan osannu suhtautuu niihin erilailla. Kertaakaan en oo itkeny silmiäni päästä sängyn päällä, enkä kertaakaan oo ajatellu luovuttamista tai kotiinpaluuta. Rotarit meille hyvissä ajoin jo varotteli, että vuodesta tulee rankka. Ja miten se ei sitä muka olis?

Tosi moni, ellei kaikki järjestöt mainosta vaihtovuotta unelmien vuotena. Sun koko elämä on kuin ruusuilla tanssimista sen jälkeen, uusia kavereita tulee sormia napsauttamalla ja oot sujuva vaihtomaan kielessä kahden kuukauden jälkeen. Joka viikonloppu lähet reissuun hostperheesi kanssa, sulla ei oo koskaan mitään ongelmia heidän kanssaan ja kaikki tehään niin, että juuri sinun vuodestasi tulee paras elinvuotesi ikinä. Ai huonoja puolia? Ei niitä ole.

Eipä.

Mä en voi ymmärtää, miten kukaan voi lähteä niin naiviina ja kirkassilmäsenä maailmalle. Totta hitossa vaihto-oppilasvuosi on vaikee. Sä jätät kaikki ne ihmiset ketä oot tuntenu viimeset 16 tai 17 tai kuinka monta vuotta tahansa ja otat hypyn tuntemattomaan, jäätävän harppauksen mukavuusalueen ulkopuolelle. Ja kai sen nyt voi jo päätelläkkin, että mukavuusalueen ulkopuolella on vähän epämukavaa.

Mun omassa tapauksessa se kaikista pahin juttu koko vuonna on ollu koulu. Siitä oon monta kertaa jo avautunu ja mikäli asiat ei parane, tuun siitä vielä monia kertoja avautumaan uudestaan. Ei ole ketään kuka auttaisi, en tajunnut hakea poissaolovihkoseen merkintää ja sain huudot opettajalta koko luokan edessä. Muut oppilaat nakitetaan lukemaan ääneen sillä verukkeella, kun ei tätä meidän vaihtaria voida laittaa ääneen lukemaan, eihän se ranskaa vielä osaa. Koulukaverit ei jaksa olla mun kavereita enää, kun en puhu täysin sujuvaa ranskaa kuuden kuukauden jälkeen. Eräs poika käski kääntämään englannintehtävänsä ranskaksi (kun ei sitä ite ymmärtäny), ja kun en vaikeen sanaston takia siinä ihan onnistunu, sain kuulla miten oon idiootti ja laiska kun en osaa vieläkään ranskaa. Paikallisista ihmisistä en oo löytäny vielä yhtäkään tosiystävää. Ja tätä tapahtuu ihan päivittäin.

Mutta sekuntiakaan en oo katunu tänne lähtemistä. Jokainen vaihtovuosi on uniikki eikä niitä voi verrata keskenään. Mulla ei käyny paras tuuri koulun eikä luokan kanssa, mutta esimerkiks perheiden kanssa mä oon lottovoittaja. Sain kolme niin täydellistä perhettä, ja tiedän jo nytten että nää tulee aina olemaan mun perheitä. Kylään mennessä mut esitellään uutena tyttärenä, saan olla täällä just niin kuin haluun ja kulkee just sen näkösenä kuin haluun. Ja tämä koskee kaikkia mun kolmea perhettä täällä Ranskassa, vaikka ekaks mulla olikin vähän sopeutumisvaikeuksia tähän toiseen perheeseen. Loppujen lopuksi parempia perheitä en olis voinut saada, enkä malta oottaa että pääsen esittelemään nää mun vahemmille vähän keväämmällä.

Mun tutori/counselor/nva/mikälie on maailman mukavin mies, ja hän tuntuu oikeasti välittävän musta. Karateseurasta nyt puhumattakaan..  Mä oon niin hyvissä käsissä täällä, että melkein nyt jo tulee itku, kun ajattelen Suomeen paluuta. Niin. Mun sydän on edelleen sinivalkoinen, mutta vähän punaista oon sinne jo päästäny.

Mun vaihtarikaverit on kuin mun viides perhe. Rakastan niitä aivan älyttömästi, oon saanut sieltä niin hyviä kavereita etten tiiä miten mä pärjään enää ilman niitä. Distance is a bitch ja lentoliput Jenkkeihin, Kanadaan, Ausseihin, Braziliaan, Argentiinaan ja Taiwaniin kalliita. Mutta vielä joku päivä. 

Mä en tiiä oliko tällä mun postauksella nyt mitään tärkeempää pointtia. Kai mä yritän sanoo, että jokaisella pilvellä on hopeareunat, ja pitää vaan nauttia niistä asioista mitkä on hyvin eikä takertua niihin huonoihin juttuihin. Vaihtovuoden idea on kasvattaa, ja kuka muka kasvais yhtään mihinkään suuntaan (paitsi ehkä leveyttä), jos kaikki ojennettais kokoajan hopeatarjottimella eikä mikään olis ikinä huonosti? Sen takia vaihtovuosi on sun elämäsi paras vuosi. Ei todellakaan helpoin, mutta paras.

Ja jokaisen tulevan vaihtarin olis syytä muistaa se.


Ekan viikon jälkeen vielä peukut pystyssä, kun kaikki oli kivaa ja uutta ja ihmeellistä. Ei hätää, peukut on edelleen pystyssä mutta todellisuuden taju parantunu.

Yritän tulla vielä jonkun pikasen päivityksen tekemään ennen keskiviikkoa, mutta en lupaa mitää. Silloin nimittäin koittaa lähtö ekalle bussireissulle Pariisi-Barcelona, josta saatte ihan varmasti kuulla sitten jälkeenpäin!

----

Salut Bernard, j,écris en Francais SEULEMENT pour toi (et sans google traduction). J'éspere que tu es content maintenant.. 
Tous les gens parlent que l'année comme une étudiante d'echange est l'année de tes rêves. Que chaque jour tu vas faire une fëte avec tes amis, tu es TOUJOURS trés content et tous tes rêves  deviendront réalité. Mais ce n'est pas vrai.
La vie d'une étudiante d'echange est SUPER dur, mais ca en vaut la peine. Moi j'aime enormement ma vie ici, avec tous mes familles, mon club de karaté et mes amis. Et je n'ai jamais regretté ma décision de venir ici. 
L'année comment une étudiante d'echange n'est pas pas facile, mais ca c'est parce que c'est lq meilleure année de ta vie. 

Via Nokia

Terve ja hyvää myöhäistä ystävänpäivää/wanhojentanssia/penkkareita kaikille! Ite hieman katkerana täällä facebookin ja instagramin kautta seurailin kavereitten juhlapäivää, ihan jopa siihen pisteeseen asti että aloin koulussa historian tunnilla itkemään :DD haha noh ens vuonna on sitten teidän vuoro katella kateellisena kun meikäläinen vetää kunnon prinsessamekossa pitkin tanssilattiaa! ❤

Aattelin tulla nyt kertomaan vähän parin viime viikon tapahtumia kännykkäräpsyjen kautta. Fatka on se, etten kouluun oo raahannu tota mun järkkäriä vielä kertaakaan (enkä tiiä raahaanko ollenkaan.. ei meinaan tuu ikävä sitä paikkaa) joten kännykällä tulee niitä kuvia vähän enemmän otettua.



Koulussa oli joku ihme Eurooppa-viikko vissiin meneillään ja onnistuin bongaamaan rakkaan siniristilipun tietokoneluokasta! Se oli tosin piilotettu sermin taakse, mutta siellä se oli kuitenkin! ♦ Nurian kanssa yks päivä bussin venailua. Koulu loppuu 16.50 mutta bussi tulee vasta 17.20.. ah. Ihana muuten kun täälläkin on nyt alkanu päivät pitenemään taas, kuudelta koulusta poistuessa on vielä ihan valosaa!



Pari snapchat -näpsyä! Oli vaihteeks hyvää kouluruokaa.. alueen erikoisuus choucroute eli possua, makkaraa, kaalia ja perunoita. Ite oon varmaan 7 kertaa tätä nyt maistellu enkä oo mitenkään kummallisemmin siitä innostunu.. Ei kuulu mun lemppareihin. ♦  Olipa kerran tylsää yhdellä sosiaalitalous-tiede-ekonomian (? mulla ei oo mitään käryä miten se käännetään suomeks hahah) tunnilla. Normisti luen ihan tyytyväisenä kirjaa, mutta jostain syystä nyt ei huvittanu yhtään. Sen sijaan päädyin sitten piirtelemään ja hypettämään tämäniltaista jääkiekkopeliä!



Kävin pimkiessä sovittelemassa vähän hameita! Thomasin synttäripippalot lähestyy ja sitä ennen pitäis joku hamonen käydä hommaamassa, en tosin osannu päättää vielä että kumpi. Ekasta tulee ehkä vähän liikaa joku japanilainen koulutyttö mieleen ja toisen hameen kanssa ei hirveemmin istuskella, vaikka muuten tykkäänkin siitä tosi paljon! Taidan kyllä ton mustan yksilön puoleen kääntyä, pittää nyt vielä harkita..



Äää miks toi eka kuva on noin rakeinen !?!? Meillä oli viimeviikon lauantaina rotarytapahtuma Metzissä, jonka yhtenä osana oli The Amazing Race- kilpailun tyylinen aarteenmetsästys! Joka pistellä piti lisäksi ottaa ryhmäkuva ja tehdä tuo Rotaryn polion vastaisen kamppanjan käsimerkki. Allekirjoittaneen ryhmä muuten voitti koko kisan! Allez equipe 9 ! ♦  Myöhemmin samaisena päivänä Thomasin kanssa pelleilyä. Saatiin jokainen tollanen kaulahuivi, eikä menny aikaakaan kun mun tyylikäs kohta 20v hostveljeni oli saanu tälläsen viritelmän aikaseks.. Ei hätää äiti oon ihan hyvissä käsissä täällä :D



Samaisessa rotarytapaamisessa kanadalainen Niklas päätti alkaa Punahilkaksi. En muuten vähän oo kateellinen noista sen hymykuopista!! ♦  Yhtenä iltana menossa karateen! Meillä on ilmeisesti viimeiset kaks viikkoa ollu meneillään jotkut Suomen dissaus -viikot, joka harkoissa saan kuulla miten Suomessa on kylmä ja ollaan keskellä erämaata, ja että alotin karaten vaan pärjätäkseni kotimaan oloissa sitte paremmin kun pitää niitten karhujen ja susien kaa mettässä tapella... :D Tosin yks ilta kävin ihan mielenkiintosen keskustelun yhden miehen kanssa, joka harmitteli Koivun veljesten poisjääntiä olympialaisista, pakko sanoo että yllätyin! Mutta edelleen rakastan ihan hirveesti kaikkia ihmisiä siellä, nää on jo lupautunu kaikki tulemaan Suomeen mua moikkaamaan ❤



Yks päivä mun piti oottaa bussia kotia niin kävin sitten yksikseni kaakaolla vakkaribaarissa :D Ihanaa kun ne työntekijät jo tunnistaa mut ja kyselee kuulumisia! ♦ Ihan hyvän näkönen tää mun koulun katto.. ai mitkä vesivahingot? Homeongelma? Ei meillä sellasia! Tai ei niistä ainakaan puhuta.



Meidän pieni Charlotte-kisu! Annettiin sille lempinimeks Tube (tuubi) kun ei siitä raukasta erota enää mihin loppuu vartalo ja mistä alkaa pää :D Taas yks yö muuten heräsin keskellä yötä kolmen kissan kanssa samasta sängystä, voisin pikkuhiljaa alkaa pitää sitä ovee suljettuna öisin... ♦ Bongasin perjantaina karateharkkojen jälkee viereisestä salista pignisturnauksen! 24 pingispöytää vieri vieressä, olis varmaan ollu ihan mielenkiintosta mennä kattomaan mutta en ehtiny.



Olin eilen Metzissä viettämässä päivää Niklaksen kanssa ja pongasin tälläsen tarran :D Cattenom on pieni kunta ihan mun kodin vieressä, ja tästä näkee ihmisten asenteen tätä seutua kohtaan.. ;) No ei. Tarralla vastustetaan Cattenomin ydinvoimalaa, mutta oli ihan hauska pongaus silti! ♦ Ilonen Niklas kävi ostamassa kahdellakymmenellä eurolla suklaata. Ai mitkä vaihtarikilot..? haha. Oli tosi kiva päivä sen kanssa Metzissä, kierreltiin kaupunkia ympäri kun ei pitkästä aikaa satanu yhtään.

Sellasia kuulumisia tänne. Tänään olis tarkotus pistää kisakatsomo pystyyn mun kanadalaisten kavereitten kanssa, mutta saa nähdä nyt onnistuuko se sittenkään.. Pidetään peukut pystyssä ja kannustetaan se Suomi nyt voittoon niin pääsen irvailemaan näille ja koko karatejengille jotka on kaikki Kanadan puolella!

VASTAUKSIA

Mitkä oli sun maavaihtoehdot?
1. Jenkit 2. Kanada 3. Ranska ja 4. Australia


Paras...
Paras juttu täällä on se, että Thionville on mulle kotikaupunki. Viiden kuukauden jälkeen voin sanoa tuntevani sen ja voin kutsua tätä paikkaa kodikseni. Ei se Ranskan kauneimpiin kaupunkeihin sijoitu (eikä oo ees lähellä kärkikahinoita), mutta koti tää on kuitenkin. Ja se on mun mielestä koko Ranskan paras juttu.

...hauskin...
Ei välttämättä hauskin juttu mutta mua naurattaa mun lukiolaisten puhetapa! Ghettolukiossa kun oon niin on puhetyylikin sellanen, että sen kevyesti muita lukiota käyvistä opiskelijoista erottaa :D Kaveriporukassakin aina huomaa että kuka on Colbertin kasvatti! Muita hauskoja juttuja täällä on mm. mun nykyinen hostperhe, autojen parkkeeraus ja se, että kaikki on tosi kiinnostuineita eksoottisista vaihtareista Meksikosta tai Jenkeistä, mutta suomivaihtari saa olla omillaan, koska sehän on ihan samanlainen kun Ranska.

...omituisin...
Huoltsikoilla ainut myytävä alkoholi on punaviini, hiusten lämpösuojaa ei löydy mistäään, pojilla farkkulegginsit on täysin ok, englanninkielisiä biisejä lyhennetään radioon, sokeriversion saa tyyliin jokaisesta ruoasta (mm. popparit ja sinappi), myyjäisissä voidaan maksaa shekillä, puhelinkopit ja mitähän vielä.. Näitä riittää.

...ihanin...
POSKIPUSUT! Naurakaa nyt vaan sillä näitähän mä kammoksuin jo kauan ennen lähtöä, mutta nyt oon aivan rakasunu tähän tapaan! Kauhulla ootan jo Suomeen palaamista, miten me tervehditään?!

...ärsyttävin asia/juttu Ranskassa?
Välillä ottaa päähän tää näitten logiikka täällä. Mm. koulupäivät on jo lapsille tosi pitkiä sen takia, ettei niitten tarttis olla yksin kotona kun vanhemmat työskentelee. Mutta koska muuten niillä olis liikaa viikkotunteja, keskiviikko on vapaapäivä :D ja sekin että meillä on keskellä päivää 2.5h ruokatunti, vaikka koko koulu syö tyyliin 45 minuutin aikana. Niin ja enkuntunnilla ei ollu koetta kieliopista tai sanastoista, vaan mustan väestön oikeuksien historiasta, kaikki vuosiluvut sun muut piti muistaa ulkoo... Lisäks täällä oli kerran mielenosotukset jostain aiheesta (en muista yhtään enää että mikä), jolloin se porukka päätti pistää keskelle moottoritietä rekkoja poikittain liikenteen tukkimiseks pahimpaan viikonloppuruuhkaan. Tää taas johti poliisivoimien väliintuloon ja tietullimaksujen sekoamiseen ja tottakai kaikkien ruuhkissa jonottaneiden hermostumiseen, mikä taas johti mielenosoituksen kohteen boikotointiin ja mitä kaikkee.. Välillä näitten touhuissa ei vaan oo mitään järkee :D 

Miten rahoitit vuotes?
Pappa betalar... Mun vanhemmat on periaatteessa maksanu joka sentin mun vaihtovuodesta, jossei niitä päälle viittäsataa euroa jotka ite kesätöillä tienasin lasketa mukaan. Iso kiitos kuuluu siis heille ❤

Voisitko suositella rotareita?
Ehdottomasti. Mun kohdalla rotarit on toiminu tosi hyvin, enkä vois juuri tyytyväisempi olla. Mulla on sellanen tunne, että he oikeesti välittää susta, ja niitä kiinnostaa se mitä mulle kuuluu ja että mulla on kaikki hyvin. Lisäks rotarit on kaikista halvin tapa lähteä järjestön kautta vaihtoon, ja jotenkin musta tuntuu, että kaikki me rotaryvaihtarit ollaan yhtä suurta perhettä, riippumatta siitä mistä oot kotosin ja minne oot menny.

Mihin aikaan hait?
Viime alkusyksynä soitin sponsoriclubi Heinolan nva:lle ja pistin vapaamuotoista hakemusta sisään. Eka haastattelu mulla oli syyslomaviikollaja toinen silloin kun oli jo lumet maassa. Helmikuussa sain tiedon että Ranskaan mennään.

Suosikkisanasi ranskaksi?
N'importe quoi, joka on siis sellane what the hell -tyylinen sanonta. On sillä kyllä muitakin tarkotuksia mutta eniten tulee ite käytettyä noin. Toinen kiva on bah ouais, joka on periaatteessa "no joo", mutta kärkkäästi. Joo joo, tiiän kyllä.

Paras ranskalainen ruoka?
Kamalan vaikee! Rakastan lähes kaikkia juustoja joita oon päässy tähän mennessä syömään, patonkeja ja kroisantteja nyt unohtamatta. Mutta paras ruoka ruoka taitaa olla Lorrainen alueen erikoisuus bouchée à la reine, johon tulee lihaa ja herkkusieniä, ja se tarjoillaan tuollaseen taikinajuttuun pistettynä uuniperunoitten kanssa. Toinen mun lemppari on raclette, joka on siis sulatettua juustoo esim. perunoiden, kinkun ja erilaisten kasvisten kanssa. Tykkään kyllä kanssa Quiche Lorrainesta, jossa on mm. kinkkua juustoa ja kananmunia. Ja tässä vaan kaikki suolaset ruoat... 

Mitä tapaa jne jäät kaipaamaan?
Edellämainittuja poskipusuja ainakin, kohteliaisuutta ihan tuntemattomiltakin ihmisiltä ja rentoa elämänasennetta. Sitä että nuoret syö jotakin lähes parin tunnin välein, herrasmiemäisyyttä ja isoja kaveriporukoita. 

Mitä tapaa taas et jää kaipaamaan?
Kielitaidottomuutta, sitä että ulkomaalaisia pidetään automaattisesti muita tyhmempinä, rasistisuutta, enkä muutenkaan sitä itsekkyyttä mikä osasta paikallisia ihmisiä huokuu. Mun mielestä Suomessa ollaan loppujen lopuks paljon kohteliaampia ja mukavempia kun täällä. Ja älkää nyt käsittäkö väärin, mulla on tosi paljon tosi rakkaita ihmisiä täällä, mutta joskus vaan ihmiset on niin itsekkäitä ja rasistisia myös mua kohtaan ettei mitään järkeä.

Mitä kaipaat eniten Suomesta?
Perhettä ja kavereita, ystävällistä kulttuuria ja mun kotilukiota ❤ Eikä mulla olis mitään äitin tekemiä hirvenlihapulliakaan vastaan..

Paras ranskalainen laulaja?
Tekis mieli vastaa Stromae, mutta se on belgialainen eikä Mikakaan ihan täysin ranskalainen oo.. Zazista tykkään kanssa tosi paljon ja Fauve -nimisen bändin Blizzard-biisi on kuuntelun arvonen kanssa. 

Osaaks Ranskan kansallislaulun?
Mulla ei oo mitään hajua ees miten sen melodia menee eli... :D

Mikä on parasta sun kotikaupungissa siellä?
Se, että tää on aivan kolmen maan (ja Belgiaankin vaan joku 40km) raja-aluella, täällä on hyvä julkinen liikenne (pääpiirteittäin) ja paljon hyviä kahviloita! Ja se, että se on mun koti.

Onko lauantaisin kouluu?
Ei onneks! Ja perjantaisinkin loppuu jo klo 10

Miten monta vuotta opiskelit ranskaa enne vaihtoo?
Kolme, mutta kahden ekan vuoden aikana mun opiskeluasenne oli jotain niin kielteistä etten oppinu juuri muuta kun esittelemään itteni ja sanomaan että päätä särkee. Eli periaatteessa vuoden.

Ymmärrätkö tällä hetkellä kaiken mitä kuulet?
Kyllä. Mikään ei oikeestaan mee enää ohitte, paitsi jos oon tosi väsyny enkä jaksa kuunnella. 

Kiroillaanko koulussa paljon vai vähän?
Mun koulu tunnetaan epävirallisesti nimellä Thionvillen surkein lukio, ja ihmiset on sit kanssa sen mukasia. Eli kyllä kiroillaan, ihan samaan malliin kuin Suomessakin tai enemmän. Muissa lukioissa ollaan kuulemma tosi hyvinkäyttäytyviä, mutta niistä en sen enempää tiedä.

Voitko antaa jotain esimerkkejä ranskalaisesta musiikista, josta tykkäät? Tai jokin netistä löytyvä kiva ranskalainen radiokanava?
Ennen lähtöö kuuntelin tosi paljon yhtä radiokanavaa, mutten enää muista yhtään mikä sen nimi on! Mutta Nrj Francen nettiradiota suosittelen.
Yksittäisiä lempparibiisejä on Stromaen Papaoutai, Formidable, Bâtard ja Tous les mêmes, Zaz:in On ira, Maitre Grimsin Changer, Bella & One Shot, sekä tietty jo aikasemmin mainittu Fauven Blizzard.

Tiedätkö mitään kivoja ranskankielisiä blogeja (esim. ihan tavallisia nuorten kirjoittamia)?
En tiiä sori :( Mutta jos haluu ranskaa lukee niin kannattaa vaan lompsii lähimpään kirjastoon ja lainata ranskankielinen kirja. Ite sain just loppuun ekan nälkäpeli-kirjan ja toisessakin on enää vaan päälle 20 sivua jäljellä. Ja kaiken oon ymmärtäny!

Oliko sulla kulttuurishokkia, ja jos oli, niin miten paha ja miten se ilmeni?
Mulla ei ollu ihan niin pahaa kun jenkki- ja aasiavaihtareilla, mutta oli kuitenkin vähäsen. Mulla se ilmeni niin, ettei mua kiinnostanu tehä paljon mitään ja kaikki suoraan sanottuna vitutti. Mua ärsytti se miten ranskan kielen äänenpaino kulkee, se että telkkarista tuli vaan käsipalloa tai futista ja KAIKKI ohjelmat oli (ja on toki edelleen) dupattu ranskaks. Päivän mittaan saatto tapahtuu vaikka mitä huippukivoja juttuja, mutta silti yhden pienen vastoinkäymisen jälkeen koko päivä oli pilalla.

Miten pääsit yli siitä?
Yritin vaan keskittyy kaikkiin niihin huippuhyviin juttuihin mitä täällä on, tulin pois koneelta ja olin kavereitten kanssa. Juttelin vaihtareitten kanssa ja pidin vaan pään pystyssä. Ajan myötä se helpottaa, kannattaa olla avoimin mielin.

Tuleeko vielä tilanteita, joissa et ymmärrä mitä puhutaan? Entä miten selviät niistä? 
Ei oikeestaan. Mutta aina kun tuli, totesin vaan etten ymmärrä, jolloin muut selitti tasan niin kauan että ymmärsin. 

Kun menit kouluun ensimmäisen kerran tunsitko ketää (jos sitä toista vaihto-oppilasta ei lasketa:D)?
Tunsin mun ekan hostperheen serkun, joka on samassa koulussa ylemmällä luokalla. Ketään muuta en tuntanu, eikä koulunkaan puolesta meille oltu järjestetty ketään tukioppilaita. Saatettiin ekana aamuna luokkaan ja sanottiin että tervetuloa, ja se oli siinä.

Entä menitkö itse tutustumaan muihin vai tulivatko muut tutustumaan sinuun?
Kukaan ei tullu missään vaiheessa juttelemaan, eli ite oli pakko potkii ittensä liikkeelle. Ja vaikka mentiinkin Nurian kaa reippaasti muille puhumaan, ei kukaan oikeen jutellu meille vaan jäätiin poikkeuksetta porukan ulkopuolelle. Nyt kun ajattelen noita aikoja, niin voin vaan ihmetellä miten selvisin niistä, ei meinaan ollu todellakaan helppoa.

Tuotko koulukavereitasi kotiin/ilmoitatko siitä hostperheellesi? (: 
En oo tuonu vielä kertaakaan, mutta tervetulleita ovat. Täällä ei vaan sitä vapaa-aikaa niin oo ja mä asun aika kaukana nyt, helpompi mun on mennä jonnekkin kuin jonkun tulla meille. Ja hostien kanssa ollaan sovittu että ilmotan aina heille eka (:

Miten vanhempasi reagoivat kun ilmoitit haluavasi vaihtoon?
Veikkaisin ettei se niille juurikaan yllätyksenä tullu, mähän olin 8v pikkunatiaisesta haaveillu vaihtoon lähtemisestä. Vähän oli kuitenkin eka vastahakosuutta ilmassa, mutta vähän aikaa harkittuaan he antovat mulle mahdollisuuden tähän, enkä pysty edes sanomaan miten kiitollinen oon! Loppujen lopuksi siis hyvin ja rohkasevasti suhtautuivat. Isi mulle sitten pari päivää ennen lähtöä sanokin, että jos koti-ikävän takia kotiin tuun, niin hän pistää mut seuraavalla koneella takaisin :D

Miten aloit hoitamaan asiaa?
Isi kysy mun vaarilta (joka on mun sponsoriclubin jäsen) josko heidän klubi lähettäisi ketään ensi vuonna maailmalle,  myöntävän vastauksen jälkeen soitin klubin nva:lle ja siitä se sitten lähti!

Tiesivätkö ystäväsi että haluat vaihtoon vai tuliko heille yllätyksenä että aiot lähteä? Miten he reagoivat?
Kyllä nekin ties, en usko että se tuli oikeen kenellekkään yllätyksenä :D Tosi rohkasevasti ja hyvin suhtautuivat eikä kukaan kertaakaan kyseenalaistanu mun valintaa. Päivälaskurit niillä on vissiin jokaisella puhelimessa laskemassa päiviä mun saapumiseen.

Harmittaako jotkut asiat jotka jäävät sinulta välistä Suomessa? 
Just nyt ärsyttää vanhojen tanssien skippaaminen, vaikka pääsenkin ne ens talvena ite tanssimaan. Kuitenkin tää mekko-, meikki-, hius-, mikäliehössötys on ihan kaikkialla, enkä totta puhuaksen haluais kuulla siitä sanallakaan. Lisäks ärsyttää se, että oon jo missannu parin hyvän ystävän 18v synttärit ja tuun vielä parit missaamaan. Ja ajokorttiakin pääsen alottelemaan vasta joskus ens syksynä. Mutta on tää ehdottomasti noidenkin juttujen arvosta! 

Mikä on parasta Miisassa? Mikä on Miisan hauskin juttu? Kuinka seksikäs Miisa on?

Moi Miisa

Ja onko sulla ikävä meitä?/Onko sulla ikävä jo sun kavereita?

Tottakai mutta kuuden kuukauden päästä jo nähään ❤

Mitä kadut elämässä ja mikä on opettanu sua ja miten?
Yritän elää niin ettei tarttis katua mitään mikä olis jääny tekemättä. Tottakai kadun joitain juttuja mut elämä rullaa eteenpäin. Vaihtovuodelta ei oo tullu kertaakaan mitään katumista, se ehkä etten yläasteella panostanu ranskan kielen opiskeluun kyllä yhtään. Ja koko tää vuosi on ollu tosi opettavainen kokemus, oon varmasti toivottavasti kasvanu ja saanu vähän eri näkökulmaa asioihin.

Kuinka aikuismainen oot? Ja Miisa on pirun hot!

Moi Miisa.. en tiiä, omasta mielestäni oon ihan samanlainen 14v kakara oon kun ennenki mutta kai sitä jotenkin on tullu kasvettua. Toivottavasti ainakin!

Onko sulle tullu siellä Ranskassa ollessa sellasta ajatusta et "miks ihmeessä lähin tänne, en jaksa yms"? Jos on niin millaisessa tilanteessa?
Joskus jos oon ollu jossain yksikseni pitkän aikaa, jos kaikki ei oo päivällä menny putkeen tai muuten vaan on mieli ollu vähän maassa, tai esim. kavereitten synttäreitten aikaan ja nyt varmasti wanhojen aikaan kanssa. Suomessa mulla oli kuitenkin kaikki niin hyvin, kaverit, perhe, töitä, koulu ja kaikki. Autokoulukin olis alkanu muutaman kuukauden päästä! Mutta enemmän olisin katunu sitä jos en olis uskaltanu lähteä. 

Mitä tää kulunu puolvuotta on enite opettanu sulle itestäs ja elämästä ja miten koet muuttunees matkas aikana?
Oon huomannu olevani loppujen lopuks aika sponttaani ihminen, en hirveesti mieti mitä muut musta ajattelee, se riittää että mulla ja mun kavereilla on hauskaa. Musta on tullu paljon rohkeempi ja kielitaitosempi, oon oppinu kattomaan maailmaa vähän eri näkökulmasta ja kunnioittamaan erilaisia kulttuureja. Mikään ei oo paremmin tai huonommin, kaikki on nimenomaan vaan erilaista, ja se mitä mä pidän erilaisena saattaa olla muille ihan arkipäivästä.

Oisitko halunnu viettää kesän Ranskassa vai ootko ihan onnelline et saat viettää sen Suomessa?

Heinäkuun loppupuolella kun vasta takasin tuun niin oon ihan tyytyväinen, ärsyttäis ihan hirveesti lähtee joskus kesäkuussa jo! Saan siis ihan roiman annoksen kesää täälläkin, ja oon ihan tyytyväinen näin. Vois olla liian rankka tulla takasin Suomeen vasta elokuussa ja mennä suoraan koulunpenkille viikon päästä.

Onko sulla ikävä takas jo omaa lukioo?

ON!!! Muuramen lukio pitäkää lippu korkeella. Ennen ajattelin omasta lukiostani että se on vaan yks perus lukio muitten joukossa, mut tän vuoden ghettolukiossa vietettyäni oon alkanu arvostaa niin paljon sitä, miten hyvin meillä on asiat siellä. Opettajat tuntee lähes jokaisen oppilaan ja välittää niistä, on kunnolliset tilat viettää välitunteja, opetusmenetelmät on vaihtelevia ja tunnit mielenkiintosia. 

Mikä on ollu paskinta tähä mennessä siellä?
Jotenki tää ihmisten kylmyys tuli ihan yllätyksenä mulle. Mitä facebookista oon seuraillu, niin meillä Ranskassa olevilla vaihtareilla on suurimmat vaikeudet saada kavereita, kun ei porukkaa vaan kiinnosta ottaa ylimäärästä tyyppiä mukaan hengailemaan, etenkään jos ei puhu sujuvasti Ranskaa. 

Miks et vastaa mun viestiin Skypessä? Mikä on Jullen hauskin juttu?

En oo Julle rakas saanu mitään viestiä sulta?

Vituttaako ku et pääse tanssii wanhoja Jullen kans?
Enne ei mutta NYT kun niitä hiton kuvia ja hehkutusta on joka puolella ni ärsyttää! Mutta ens vuonna sitten minäki ❤

Vituttaako ku sulla lukio kestää neljä vuotta?

Tää vuosi on jo nyt antanu mulle niin paljon enemmän kun mitä yks vuos lukiossa vois antaa, eli ei todellakaan haittaa. Nythän mä ehdin piipahtaa jokaisen mun kaverin valmistujaisissa ja ne pääsee kätevästi mun pippaloihin sit vuoden myöhässä ;) 

Noloin juttu mitä sulle on siellä tapahtunu?
No perus kaikki arkipäivämokailut (jäin kuulokkeistani jumiin ovenkahvaan/bussipysäkkiin, vastasin eri kysymykseen kun mitä multa kysyttiin ymsyms), mutta niitten lisäks ei oo mitään suuria mokia sattunu. Kerran otin vahingossa bussin väärään suuntaan ja päädyin jonnekkin pikkukylään, mutta näitä nyt sattuu jokaiselle!



Paljon sun keskiarvo oli vaihtoon lähtiessä?
Tokavikan jakson jälkee 9.2, mutta sit tippu motivaatio ja lopputulokseks tuli tasan 9.

Onko hintataso esim. vaatekaupoissa millainen verrattuna Suomeen? 
Vaatekaupoissa on samat hinnat ku Suomessaki, mutta esim. ruoka ja kosmetiikka on täällä halvempaa. 

Miten sulla riitti rohkeus lähteä vaihtoon? :-) 
Mulle se, että lähen vaihtoon on jotenki ollu aina niin itsestäänselvyys, etten oo ees ajatellu itteenki mitenkään rohkeeks kun lähin. Veri vaan veti maailmalle ja niin sitä mentiin!

Mihin kaikkeen rahaa meni/menee? Ja kuinka paljon (suunnilleen)?
Shoppailu (vaatteet sun muut), meikit ja muu kosmetiikka, ulkona syömiset ja kahvittelut kavereitten kanssa , puhelinliittymä nyt tammikuusta alkaen sekä juniin Nancyyn tai Metziin (tai milloin minnekki). Noihin varmaan eniten, plus tietty muut satunnaiset menot ja nää bussimatkat. En osaa yhtään sanoo, riippuu ihan kuukaudesta. Esim. joulukuussa meni varmaan vaan joku 40€ mutta joulualeissa palokin sitten kolmen kuukauden taskurahat aika nopiaan... oho. Keskimäärin varmaan joku 80€-120€ kuukaudessa, tosi vaikee arvioida!

Paljonko käyttörahaa per kuukausi?
Rotareilta saan sen 80€/per kuukausi, ja jos yli mennään niin pitää nöyrästi pyytää äitiltä ja isiltä. Vähän vaihdellen, ei mulla oikein oo mitään kiinteetä rajaa, mutta mitään kulutusjuhlaa en saa täällä alkaa kuitenkaa viettämään. Tarpeen mukaan, esim. nyt joulualen ja bussimatkojen aikaan menee varmasti vähän enemmän kun normaalisti, mutta just marras-joulukuussa ei menny paljon ollenkaan. 

Mitä piirteitä kaipaat eniten sun parhaissa kavereissa?
Täältä ei vaan yksinkertaisesti löydy yhtä mahtavia ihmisiä kun mun rakkaat, mutta ei tarttekkaan. Sitä kaipaan että saisin kulkee mun kavereitten kanssa just sen näkösenä ja niissä vaatteissa kun ikinä huvittaa, mutta kaikkee ei voi saada. Kuuden kuukauden päästä nähää ❤

Pelottaaks suakin Suomeen paluu? 
Vähäsen jännittää, mutta jos me ollaan selvitty vaihtovuodesta niin selvitään me kyllä siitäkin!

---- 

Siinä tuli nyt vastauksia! Muutama kysymys oli useampaan kertaan niin en niihin sitten vastannu kun kerran (tietenkään). Jos jäi joku asia vielä askarruttamaan niin eikun kommenttiboksiin vaan kommenttia niin meikä vastailee!
Ens viikolla mulla oliskin luvassa kauan pelätty Suomi-esitelmä mun rotaryclubille ÄÄK! Pitäkää peukkuja pystyssä mulle jooko?

Vosgeilla

Hellurei!

 Tottakai meikäläinen sai noi limenvihreet tyttösukset kun ois vaikka mitä hienoja ollu tarjolla.. 

 Mukavimmat monot joita oon ikinä pitäny jalassa! Ei ollu jalat näitten takia yhtään kipeet.

Vosgeilla näytti maisemat aika tutuilta.. vai mitä mieltä ootte?

Kuten jo viime postauksessa kuumottelin, meillä oli viikonloppuna laskettelureissu Vosgien vuoristolla, jotka sijaitsee parisen sataa kilometriä Thionvillestä eteläänpäin. Pakkailut siis sain kuin sainkin ajoissa valmiiks ja päästiin matkaan! Yllätyttekö muuten, jos sanon ettei mulla kuvia oikeen oo? Jostain syystä en uskaltanu kameraa mukanani tonne roudata...

Lähtö oli siis perjantai-iltana. Kannettiin kamat bussiin ja otettiin suunnaksi Vosgit. Lähdin siis läheisen pikkukylän nuorisotoimen (tai jonkun vastaavan porukan) mukana reissuun, meitä oli bussillisen verran porukkaa aina pienistä 10-v pojista päälle kuuskymppisiin miehenköriläisiin. Tasan mun ikäsiä oli yhdeksän itteni mukaan lukien. Parin tunnin bussimatka meni rattosasti syödessä, leffaa kattoessa ja lunta bongaillessa. Viimenen nousu osottautukin bussille sitten liian jäiseksi, ja niin me jouduttiin raahaamaan isot kassit perässämme jäistä ja lumista mäkeä pitkin majapaikkaan. Perille saavuttua kasattiin meidän -96 jengin kanssa sängyt yhteen läjään, purettiin matkalaukut ja pelattiin korttia.

Lauantaiaamuna meidät tultiin herättämään jo klo 6.45. Aamupala nassuun ja kohti laskettelukeskusta! Perille saavuttuamme meidän piti tosin jonottaa vuokrauspisteellä välineitä ensin puolitoista tuntia! Omat tiedot piti näpytellä tietokoneelle, ja aika polleena olin sen jälkeen, kun ensin löysin koneesta suomenkielisen version ja seuraavaksi kun kone ties mun asuinpaikan ja postinumeron pelkästään nimen ja syntymäpäivän syöttämisen jälkeen!

Kamat saatiin kuitenkin loppujen lopuksi vuokrattua ja laskettelu sai alkaa! Ite laskin koko päivän mun hostveljen Charlesin ja sen kaverin Gaétanin kanssa, ja tottakai heti ekana pojat päätti suunnata punaseen (eli tasoltaan vaikeaan) rinteeseen. No siinä ei sitten meikätyttösen auttanu vikistä vaan se oli perään pingottava. Hyvin kuitenkin pysyin poikien vauhdissa, enkä edes kaatunu kertaakaan! (Paitsi kerran hississtä poistuttaessa, mutta ei sitä lasketa eihän?)

Keli meitä ei tosin hirveesti helliny. Siinä missä Grenoblessa Alpeilla lasketellessa aurinko paisto ilman tuulen häivääkään, tällä kertaa oli ihan päinvastanen tilanne. Tuuli puhku ja puhalsi lunta/vettä/jäätä/räntää naamalle eikä paikoittain nähnyt yhtään nenäänsä pidemmälle. Pahimman myräkän ajaks mentiin kuitenkin syömään ja myöhemmin juotiin kuppi kuumaa. En ees tiiä montako tuntia lasketeltiin, mutta monta joka tapauksessa. Jalat oli hellinä illalla!

Kamojen palautuksen jälkeen suunnattiin takasin bussiin ja majotustiloihin. Illalla mut esiteltiin virallisesti koko jengille ja vietinkin tosi kivan illan muiden mun ikästen nuorten kanssa jutellen ja korttia pelaten! Yöllä mentiin myöhään nukkumaan, aamulla herättiin aikaseen, hengailtiin syötiin pakattiin tavaramme autoon ja lähdettiin kotia. Sen verran vähille yöunille jäin että tänään aamulla herätessä olikin sitten päänhalkaiseva migreeni. Mutta mitäs pienistä, hauskaa tuli ainakin pidettyä!

Tänä iltana ollaan vissiin vielä menossa kattomaan leffaa Yves Saint Laurentista, huomenna olis karate ja lauantaina treffataankin vaihtareitten kanssa pitkästä aikaa! Niitäkin veijareita tullu jo ikävä ❤