Je veux ci je veux ca il n'y a jamais assez pour moi

Moikka! 

Siinä missä viimeeks valitin ettei oo aikaa kirjottaa, niin nyt on kyllä ihan päinvastanen tilanne. Huomenna olis karu paluu koulunpenkkiä kuluttamaan, mikä tarkoittaa sitä että kaikki mun kaverit ovat läksyjen ja muiden kouluhommien kimpussa. Laiskan kotipäivän viettäjä täällä siis moi, ei haittaa kyllä rehellisesti yhtään. Sen verran on tultu taas juostua parin päivän sisällä!

Mitäs tänne, ei mitään ihmeellistä. En muista oonko ennen maininnu, mutta tää Lorrainen alueen sää on ihan sairas ja näköjään näin keväällä tää etenkin korostuu. Aamulla paisto aurinko silmään, päivällä tihutti jonka jälkeen keli selkeni taas, mutta about puol tuntia sitten meillä oli sellanen rankkasade että tiet ja kaikki tulvi ulkona, ja väitän että yhden pilviä halkovan salamankin näin. Ja nyt taas aurinko paistaa vaikka taivas on vieläkin tumma. Yks päivä viime viikolla oli kaiken tän lisäs vielä ukkosmyräkkä ja rakeita. On siis periaatteessa ihan mahdotonta tehdä mitään säähän perustuvia suunnitelmia, ei auta kuin vaan toivoa parasta ja mennä sillä mikä keli sattuukin osumaan. Tälläkin hetkellä puhelin näyttää kaatosadetta vaikka ulkona on kuvan mukainen keli..  Onneks saatiin rotateilta ne kauniit siniset sadeviitat... not.

Tässä just laskeskelin päiviä ja kalenteri näyttää sitä, että mulla olis 9 viikkoa vielä ranskassa jäljellä. Anteeks mitä.
Camillen kanssa viikolla aiheesta aika paljon puhuttiinkin, sillähän on itellään lähtö jo kuukauden päästä, päivä eurotourin jälkeen. En vaan saa aivojani käännettyä tän jutun ympärille, tuntuu niin jotenkin absurdille ja oudolle et pitäis vaan yhtäkkiä jättää kaikki tää ja palata kotiin. Mutta kaikki aikanaan. Allekirjotuksia oon kuitenkin alkanu jo mun ranskanlippuun keräämään, tarkotus olis kierrättää se kaikilla tän piirin ihanuuksilla mutta en tiiä riittääkö aika ja mahollisuudet. Mutta toivotaan parasta!

Tästä viimeisestä lomaviikonlopusta oon nyt kyllä nauttinu ihan täysin siemauksin. Perjantaina tosiaan juhlistettiin isolla kaveriporukalla yhden tytön synttäreitä ja näin pitkästä aikaa ihmisiä, joihin tutustuin ihan mun vaihdon alussa. Hyvänä esimerkkinä tästä mun ensimmäisen perheen "varapoika" Thibault, jota en tosiaan ollut nähny sitten joulun jälkeen. Lauantaina Niklas sitten saapui tänne meille Thionvilleen ja vietettiinkin ilta sohvalla sitten tiiviisti euroviisuja katellessa! Kanadalaisena Nik ei ollut ikinä ennen kuullutkaan koko tapahtumasta, mutta niin vain kävi että illanmittaan se latas iPodiinsa virallisen Euroviisu-sovelluksen, kerto kokoajan jotain nippelitietoa esiintyjistä ja fanitti ihan täysillä suosikkejaan, eli Islantia, Azerbaizania (??) ja Saksaa. (ja vähän Suomeakin mun kiristyksen alaisena hahah) Ja niin, voin tässä nyt julkisesti sanoa äänestäneeni Suomen poikia voittoon mutta eipä me täältä Ranskasta niille ääniä kuitenkaan pistetty. Ei sillä että voisin Ranskan omaa pistesaldoakaan kehua.. 

Mutta huominen ja kouluun paluu, ei kyllä kiinnostais pätkääkään. Nyt mulla olis vielä sellaset 3 viikkoa pulpetissa istumista ja sitten se olis kesäloma aah! Ollaan Nurian kanssa suunnitteltu mahdollista pientä ylläriä meidän luokalle viimeselle koulupäivälle, mutta katellaan nyt josko me jotain keksittäis. Mietittiin jo leivonnaisia tai muita kotimaittemme herkkuja, musiikkia tai jotain esitelmää, mutta hommasta tekee vaan aika vaikeen se, että miten me saatais sujuvasti Meksiko ja Suomi samaan juttuun mukaan. Onneks meillä on vielä muutama viikko aikaa pohtia!

Ja niin, koulua ei kyllä tuu ikävä. Kiitos ja anteeksi, mutta en malta odottaa pääsyä takaisin suomalaiseen koulujärjestelmän.

Ihan tälläin yleisenä infona aattelin vielä kertoa senkin, että mun hostperheessä on nyt aika... noh, ei kehuttava fiilis ja meininki on ollu un peu tendu eli aika jännittyny jo jonkin aikaa. Viikonloppuna nyt sitten viimein tuli sitten se viimeinen korsi joka katkaisi kamelin selän, ja homma päättyi siten, että eräs perheeni jäsenistä pakkasi kymmenessä minuutissa tavaransa kasaan ja lähti määrittelemättömäks ajaks pois kotoa ilman kotiavainta. Sen tarkemmin en ala juttua täällä julkisesti selittelemään, mutta ei oo siis hirveen kivaa olla just nyt tässä talossa. Mutta ehkä tää tästä.

Että tälläisiä kuulumisia tällä kertaa. Ens sunnuntaina mun piti alkuperäisten suunnitelmien mukaan mennä tulevien outboundien konferenssiin Nancyyn, mutta enää en ookkaan siitä niin varma, katsellaan viikon mittaan.

JA HYVÄÄ ÄITIENPÄIVÄÄ KAIKILLE ÄIDEILLE ❤ etenkin sille omalle rakkaalle, viettäkäähän oikeen ilonen juhlapäivä!

Ps. kerrotaan nyt vielä sekin, että kävin tosiaan hostäitiäkin jo onnittelemassa vaikka paikallinen äitienpäivä on vasta parin viikon päästä.. oho.