"Elle a vraiment une belle vie"

Moi taas! Täällä kirjottelee tuore kesälomalainen, koulut on tältä vuodelta pulkassa ja nyt voin vihdoin keskittyä vaan lomailuun ja elämästä nauttimiseen!

Niinku viime postauksessa kerroin, edelliselle viikonlopulle mulla ei ollut oikeen mitään suunnitelmia ja niin se menikin ihan kotona. Sunnuntaina tosin juhlistettiin nyt vihdoin viimein sitä äitienpäivää, ja koska mun hostäiti on nyt laihdutuskuurilla, tein mä herkkujen sijasta karjalanpiirakoita! Kuvaa tää ei nyt suostu niistä lataamaan mutta voin ylpeesti sanoo että onnistu, Thomaskin alko melkein itkemään onnesta ne nähdessään :D Illalla käytiin vielä onnittelemassa mun kahta muutakin hostäitiä ja Suomen puolesta jännittäessä. Hopee ei oo häpee pojat!

Maanantaina palasin vielä ihan normisti koulunpenkille, mutta tiistaina alkokin sitten härdelli. Mulla oli aamusta heti kärkeen mun viimenen englannintunti täällä, ja opettaja oli mun kunniaks leiponu luokalle browniesseja! Lisäks hän pisti tuollaisen pienen muffinssivihon luokkaan kiertämään, niin että jokainen mun luokkalainen sai kirjottaa mulle vielä terveiset. Koko englannin tunti ja oikeastaan koko yhdeksän tunnin koulupäivä meni itkua pidätellessä, kuvia räpsiessä, kavereiden mua muistellessa ja kaikkien kysellessä mun vaihtovuodesta. Taloustunnilla pidin kaksi esitelmää Suomesta, liikkatunnilla tehtiin meidän voimisteluesitys jonka jälkeen juttelin opettajan kanssa pitkät porinat. 

Keskiviikko oli sitten se mun viimenen päivä Colbertissa. En ollu varautunu siihen, että hyvästien jättö tulis olemaan hirveen vaikeeta, lähin päivään ennemmin asenteella "kiitti anteeks ja hyvästi", mutta kun mun matikanopettaja kutsu mut luokan eteen puhumaan niin kyllähän meiksi alko siinä sitten vetistelemään :D Kiitin kauniisti ja kutsuin heidät kaikki Suomeen, otettiin kuvia ja juteltiin vaan musta ja vaihtovuodesta. Viimesen kellon soidessa puolen päivän aikaan kaikki luokkalaiset anto mulle poskipusut ja sanottiin heipat. Osan kanssa tullaan varmasti viel näkemään mutta osalle nää oli nyt ihan viralliset hyvästit. Voisin sanoo että koulua ei tuu ikävä mutta oppilaita kyllä.

" À Dieu, Colbert!"

Torstaina lähettiin sitten heti aamusta Thomasin, Nurian, Mercedesin ja Olivian kanssa Metziin, missä me nähtiin koko districti viimeistä kertaa. Pidettiin pienet nyyttärit, jokainen toi ruokaa ja istuttiin vaan puistossa nurmikolla koko päivä. Ranskan lippu tuli allekirjotettua, laulettiin kehässä lauluja ja juteltiin vaan. Oli tosi hyvä päivä, mutta oli kyllä paha paikka jättää tää viides perhe taakseni. Näistä ihmisistä on tullu niin tärkeitä tän vuoden aikana, en tiiä miten tuun selviimään tästä eteenpäin ilman mutta ei mulla oo vaihtoehtoja. ONNEKSI meillä on facebookit sun muut snapchatit joilla voidaan pitää yhteyttä.

Torstai-iltana lähdettiin kotiapäin Aaron kyydissä, piipahettiin 5 minuuttia kotona ja lähdettiin taas. Aaron tuli meille kylään perjantaisen Europapark -reissun takia, mutta torstai-iltana meidät oli kutsuttu eräälle tuttavaperheelle syömään. Heidän takapihallaan oli uima-allas, ja niinhän siinä sitten kävi, että meikäläinen sai perheen virallisen kasteen tossa altaassa, mun rakkaiden hostveljien Hugon ja Thomasin sekä Aaronin avulla. Sen verran ketterä olin että sain Thomasin vedettyä mun mukanani sinne! Niin ja pitää mainita, että sain jo mun hostäidinkin itkemään, kun kerroin tuolloin mulla olevan jäljellä vaan 49 päivää Ranskassa. 

Ja niin, perjantaina tosiaan reilun neljän tunnin yöunien (kiitos ranskalaisen illallisen) jälkeen meillä oli kuudelta lähtö Saksan Europaparkkiin, joka on siis Euroopan toisiksi suosituin huvipuisto Eurodisneyn jälkeen. Europapark on rakennettu niin, että lähes joka Euroopan maalla on oma alueensa, mm. Ranska, Espanja ja Islanti oli edustettuina. Suomikin löyty Scandinavia-alueelta, joka ei mun mielestä ihan Suomee kyllä muistuttanu mutta parempi sekin kun ei mitään! Ajomatkaa meillä oli sellaset kolme tuntia, ja voin kyllä sanoa joka sekunnin olleen sen arvoinen! Ihmisiä oli ihan hirveesti liikkeellä ja joka laitteeseen jouduttiin jonottamaan kauan, yhteenkin vuoristorataan päälle kaksi tuntia. Viidentoista tunnin aikana ehdittiin käydä kuudessa eri laitteessa, mukaan lukien Euroopan suurin ja korkein vuoristorata Silver Star, joka oli kyllä mun suosikki koko puistosta. Oli tosi ihana päivä, vaikka illalla oltiinkin kaikki tosi väsyneitä.

Tänään oon illalla lähdössä taas juhlistamaan yhden kaverin syntymäpäiviä, ja huomenna pakkaan tavarat matkalaukkuihin, sillä maanantaina olis vuorossa kahden viikon Eurotrip! Sinä aikana ette siis kuule musta yhtään mitään mutta heti sen jälkeen varmasti koko kahden viikon edestä.