LE DÉBUT DE LA FIN

Ensimmäinen postaus tuli vähän kärkkäästi, kirjoitin sen eilen illalla tosi väsyneenä ja niin siitä tuli vähän huono. Syvimmät pahoittelut jos joku loukkaantui, ei ollut tarkoitus! Ja eurotour-postaus seuraa tämän viikon aikana.

Enää 1 kuukausi, 30 päivää, 720 tuntia, 43 200 minuuttia, 2 592 000 sekuntia. Mun suurin unelma ikinä, asia josta mä oon ihan  pikkunatiaisesta asti unelmoinu, on pian ohitte. Mitä ihmettä tapahtu? J'ai l'impression que c'était hier quand je suis arrivée.

Vietin päiväni tänään Metzissä Niklaksen kanssa joenrannassa istuskellen, ja sattuneesta syystä puhuttiin aika paljon tän vuoden loppumisesta. Niklaksella on itellään lähtö edessä vähän mua aikasemmin (8. heinäkuuta jos tarkkoja ollaan) ja väistämättä tää aihe siis pyörii meidän mielissä. Mun omat fiilikset kotiinpaluuta kohti on parantu sen edellisen "avautumispostauksen" jälkeen, ja ootan jo ihan innolla mun perheen ja kavereitten näkemistä pitkän pitkän ajan jälkeen. Pääsen takaisin tuttuun ja hyvään lukioon, mielenkiintosille oppitunneille joilla voin oikeesti jopa tehdä jotain. Valmennushommatkin vissiin mua jo odottelis takasin ja se autokorttikin vähän polttelis.. Kivoja juttuja siis on vaikka millä mitalla. 

Vaikkei tää vuosi ihan vielä ohitse oo, mä oon oppinu tosi paljon. Oon oppinu asioita paikallisesta kulttuurista, oon oppinu arvostamaan omaa kotimaatani Suomea ihan uudella tavalla, mutta tärkeimpänä kaikesta oon oppinu asioita itestäni. Musta ei ikinä saa tulemaan kroonista myöhästelijää ja vieläkin revin tukkaani päästä jos joudun oottamaan jotakuta liian pitkään. Mutta mä oon kasvanu henkisesti, oon oppinu olemaan kohteliaampi, avoimempi, rohkeempi. Tiedän, että tuun pärjäämään tässä maailmasssa, heittäköön se mitä tahansa mun eteensä tuun aina selviimään. 

Pahinta tässä lopussa on nimenomaan se loppu. Mut kaikki hyvä loppuu aikanaan eiks niin? Niklaksen kanssa just puhuttiin, että parasta on vaan yrittää suhtautua siihen positiivisesti, tännekkään ei voi jäädä. Mä oon viettäny elämäni hirveemmän ja parhaimman vuoden, oon tehny asioita joista en osannu edes uneksia ennen tänne lähtöä mutta kokenu myös niitä hetkiä kun mikään ei mee niin kuin pitäs. 

Vielä 30 päivää, 30 päivää ennen kun pääsen takaisin kotiin. 

"Il n'y a pas d'homme plus complet qui celui qui a beaucoup voyagé, qui a changé vingt fois la forme de sa pensée et de sa vie"