Happylist

Moi! Ulkona sataa, mua väsyttää ja venailen tässä karateharkkojen alkua (joo, kerron siitä lisää joskus toiste :D). Kaikki muut tekee läksyjä mut mä en edes tiedä mitä tehdä, kun en ymmärrä opettajia niin hyvin vielä. Sen kunniaks aattelin tulla vähän päivittelemään tänne!

Oon tässä viimesen vajaan kolmen viikon ajan kirjotellu itelleni pientä happylistaa tulevien huonojen päivien varalle. Siihen oon listannu kaikkia pikkujuttuja mitkä saa mut täällä iloseks, hetkiä jolloin oon ollu tosi ylpee itestäni ja siitä että päätin lähtee. Tällä hetkellä mulla on täällä kaikki tosi hyvin, mulla on kavereita ja ihana perhe ja ranskakin etenee, mutta tiiän että pahin on vielä edessä. Sen takia on hyvä olla varautunu!

Sarahin koulu

• Vajaan kolmen viikon jälkeen osaan jo kulkee täällä busseilla. Tiedän mihin aikaan menee suorat linjat kotiovelta koululle, sekä milloin pitää vaihtaa ja missä. Osaan myös kävellä bussipysäkiltä "hieman" sokkeloisia Thionvillen katuja keskustaan ja suunnistaa siellä.
• Koulussa mulla on jo kavereita ja tuun tosi hyvin toimeen mun luokkalaisten kanssa! Me puhutaan enimmäkseen enkkua, mutta nää yrittää kokoajan auttaa mua oppitunneilla mm. kopioimalla mulle omia muistiinpanojaan ja kääntämällä sanoja enkuks. Ja joka kerta kun luen ranskaks jotain ääneen tunnilla saan isot aplodit :D
• Myös mun hostperhe vaatii multa jo kieliopillisesti enemmän. Ne tarttuu hanakammin ääntämiseen ja aikamuotoihin, mikä kertoo mun mielestä vaan edistymisestä. Ymmärrän perheen sisäistä ruokapöytäkeskustelua jo paljon paremmin ja pystyn jopa liittymään siihen. 

Leffassa kattomassa Kick Ass 2 Sarahin kanssa ja mulla oli Eiffeltornin muotosia karkkeja!

• Tän perheen autossa tuoksuu ihan mielettömän hyvälle! Me lauletaan aina mun hostäidin ja Sarahin kanssa automatkoilla, ikkunat on auki ja aurinko lämmittää. 
• Mun koulun rehtori kuuluu mun hostclubiin täällä, eli luvassa on vähän speciaalimpaa kohtelua ;) Mm. tarvittaessa nää voi järkkää mulle ja Nurialle omia ranskantunteja!
• Mulla on ihana perhe täällä ja ihanat isovanhemmat joiden luona me käydään syömässä joka keskiviikko ja perjantai.  

Aurinkoista Thionvilleä auton ikkunasta Mosellen läheltä

• Ranskalainen ruoka.. ❤
• Science economics & socialen (niimpä..) opettaja selitti tälle luokalle jonkun jutun esimerkin avulla, ja meikäläinen ymmärs sen! Tajusin myös säännöt liikkatunnilla ja pystyin liittymään parin mun luokkalaisen tytön keskusteluun. 
• Alan jo tottumaan nimiin Eno ja Eino.. :D Pari kaveria mun luokalta on myös keksiny ovelasti Aino = I know, ja näitä vitsejähän riittää! 

Mustikkakukko nam

• Sain innostettua Sarahin hakemaan vaihtariks Rotaryjen kautta!! Eikä siinä vielä kaikki, sen maavaihtoehdot oli 1. Uusi-Seelanti 2. SUOMI ja 3.Kanada. Oon ihan varma että se päätyy Suomeen, sillä siellä on aina lähtijöitä enemmän kuin saapuvia. Oon tästä lähes yhtä innoissani kun olin omasta hakemisestani haha :D
• Leivoin ekaa kertaa ikinä mustikkakukon mun hostperheelle ja siitä tuli ihan mielettömän hyvää, oisin voinu syödä yksin koko leivoksen :D Ilmeisesti mun hostperhe tykkäs kanssa, sillä mun vastuulla on nyt 20 hengen ruokkiminen Lucien synttäreillä lauantaina... Ja suomalaisella ruoalla nimenomaan. Milloin olis hyvä hetki paljastaa etten oikeesti osaa kokata mitään? 

Kiitos muuten paljon niistä edelliseen postaukseen tulleista postausideoista! Perhe-esittelyä on tulossa jossakin vaiheessa ja varmaan jonkin sortin videonkin yritän kuvailla. Erilaisuuksiakin oon alkanu jo listaamaan, mutta niitä pistän sitten vasta kun oon ollu täällä oikeesti jo jonkin aikaa! Postausideoita saa tästä eteenpäinkin aina heitellä ja pyrin niitä sitten parhaani mukaan toteuttamaan (:

Ihan outoo, tuntuu siltä kun oisin ollu täällä jo monta kuukautta, vaikka kalenteri näyttää vaan paria hassua vikkoa. Kelpaa mulle!

Hello MTV, and welcome to my crib!

Moi! Multa on kyselty jo vähän tätä talon esittelypostausta niin aattelin nyt pistää sen tulemaan. Asun siis Illange -nimisessä pikku kunnassa ihan Thionvillen ulkopuolella (alle 10min autolla Thionvillen keskustaan), täällä on about 3000 asukasta.

Tää talo on kuulemma hyvin tyypillinen Lorrainen alueen talo, ikkunoineen ja väreineen kaikkineen. Parkkipaikka jää kuvan toiselle puolelle (selän taakse, miten tän nyt sanois..)



Ovesta sisääl tullessa päästään tälläseen kapeeseen käytävään, jonka oon huomannu olevan melkein joka talossa täällä. Käytävän päässä on vessa, vasemmalta pääsee autotalliin ja kodinhoitohuoneeseen, ja oikealta itse taloon. Ja ei, mulla ei oo mitään käryä mitä noi kaks kurpitsaa tossa tekee :D Mutta ne on ollu siinä sitä asti kun mä tänne tulin. 



Olkkarissa on maailman pehmein sohva ja telkkari, jossa on ainakin 17 eri musavideokanavaa. Musiikki siis raikaa täällä ihan kokoajan, sopii kyllä mulle! Tää mun hostperhe on aina ihan ihmeissään kun tiiän kaikkien englannin kielisten biisien sanat ulkoo ja laulan mukana. Se on kuulemma harvinaista ahah :D



Olkkarista oikeelle mennessä päätyy tälläseen huoneeseen. Tää on kuulemma ruokailuhuone, muttei me olla vielä kertaakaan täällä syöty :D Sen sijaan tää tuntuu olevan epävirallinen naulakkohuone tai jotain, ainakin mun käskettiin vaan heittää mun takki tohon tuolin selkänojalle. Toisin sanoen mulla ei oo mitään käryä tän huoneen ideasta.



Olkkarista suoraan eteenpäin mentäessä päätyy keittiöön. Yks suuri ero verrattuna kotoSuomen lähes jokaiseen keittiöön on se, ettei näillä oo mikroa! :D Siitä voitte sitten päätellä miten paljon täällä syödään eineksiä, vastaus on ettei ruokana juuri yhtään. Tosi yleistä on myös jääkaapin ns. piilottaminen, näiden keittiössä se löytyy tosta Sarahin (punahupparinen) selän takaa kaapin sisästä.

Tää kuva on meidän kolmen sisaren viimeseltä lomapäivältä kun vanhemmat oli töissä ja meidän piti itse kokata ruoka. Tehtiin pastaa ja tomaattikastiketta ja jälkkäriks suklaakakkua joka ehkä saattoi palaa uunissa eheheh. Sarah on siis 16 vuotta ja Lucie täytti just 10.



Keittiöstä pääsee näitten ihanalle takapihalle! Ton pöydän ääressä ollan syöty tosi usein kun on ollu hyvä sää ja kerran vaikka satokin. Takapiha on tollanen tosi pitkän mallinen, ja sen perältä löytyy mm. omena- luumu- ja mirabellepuut. Lisäks siellä kasvaa mm. tomaattia, kurkkua ja sipuleita. Lähiruokaa arvostetaan paljon!

Oon myös huomannu että tollanen valtava uima-allas (joka nojailee tohon pensasaitaan) on tosi yleinen ja löytyy ainakin joka toisesta pihasta. Se on täällä vastaavassa suosiossa kun trampoliini Suomessa ja päinvastoin.



Ja takaisin sisätiloihin. Olkkarista lähtee portaat yläkertaan. Suoraan portaiden yläpäässä on vierashuone/tietokonehuone (jossa ei oo koskaan kukaan, Ipad vie voiton) ja oikealta pääsee Lucien huoneeseen. Vasemmalta lähtee käytävä, jonka varrella on oikealla puolella kylppäri ja vessa ja vasemmalla vanhempien huone.



Myös tämä paholainen majailee yläkerrassa. Kyseessä on siis lankapuhelin, joka löytyy joka talosta Ranskassa. Tää soi about 700 kertaa päivässä, mutta mä oon pyhästi päättäny olla vastaamatta siihen. Jotenkin niin outoa että täällä nää on vielä niin suosittuja, kun ei meillä kotona Suomessa oo ollu vastaavaa kymmeneen vuoteen.. :D



Käytävän päässä on meidän lasten "viihtymishuone". Täällä on siis kattava leffa- wii- ja xbox-pelivalikoima, Lucien lelut tossa oikealla ja vasemmalta pääsee Sarahin huoneeseen. Toi sohva on kanssa niin mukava aijaijaij ❤ Tästä huoneesta lähtee myös portaat kolmanteen kerrokseen, eli toisin sanottuna mun huoneeseen.



Mun huone. Mulla on iso parisänky täällä, lumilauta katossa ja kattoikkunat. Rakastan tätä huonetta ihan hirveesti ja etenkin tää sänky on maailman mukavin. Ainut huono puoli tässä huoneessa on helteellä sisään paistava aurinko, joka nostaa huoneen lämpötilan helposti +40 asteeseen. Silloin meikäläinen roudaa kaikki kamani alakertaan ja pistää ilmastoinnin hyrräämään, jotta pääsen tänne illalla taas nukkumaan. Ja joo, mun bleiseri on nykyään hiukan eri näköinen.



Tässä vielä näkymät mun ikkunasta. Kirkko on siis ihan muutaman metrin päässä, ja sen kellot soi ihan miten lystää. Aina tasatunnein, puolituntisin, varttia yli ja vaille sekä silloin milloin sattuu. Sointi kuuluu koko talossa, mutta oon jo niin tottunut siihen ettei se haittaa. Ja kertaakaan en oo menettäny yöuniani sen takia!



Siinä vielä iloinen vaihtari kameransa kanssa. Tänään leivoin hostperheelleni mustikkakukon (ekaa kertaa elämässäni ahah) ja siitä tuli ihan mielettömän hyvää, Lucie ei vaan lämmenny. Mä tykkään tästä talosta ja etenkin perheestä ihan hirveesti, mä oon oikeesti jo tän perheen jäsen. Esimerkiks tän perheen äiti on otattanu joka vuos kuvan näistä lapsista koulua varten (bussikortteihin, lounaspasseihin yms.) ja keränny ne kuvat albumiin. Ja tältä vuodelta siellä pällistelen myös minä! Lucie on ihan innoissaan, se pitää kuulemma ens viikolla koulussa esitelmän Suomesta ja pyys mua auttamaan siinä ja opettamaan sille suomenkielisiä sanoja. Korvapuustin ja hyvää yötä se osaa jo! :D Täällä mun on oikeesti tosi hyvä olla ja tällä saan olla just niin ku ite lystään. Je ils aime ❤

Nyt meen valmistautumaan tulevaan kouluviikkoon (apua), heippa! (:

Ps. Oisko teillä heitellä jotain postaustoiveita? Antaa palaa vaan kaikki hulluimmatkin ideat!

**

This is my home, here I belong. I love my family.

Koulunpenkkiä kuluttamassa

Ennätyspitkä kesäloma on takanapäin ja oon nyt päässyt ranskalaisen koulupenkin makuun. Ainakin vähän.

Tiistaina alko siis tämä uurtaminen. Saavuttiin yhdeksän pintaan hostäidin kanssa koulun aulaan ja törmättiinkin heti meksikolaiseen rotaryvaihtari Nuriaan, joka oli mulle jo vähän tuttu viikonlopun leiriltä. Käytiin ettimässä nimilistat ja todettiin olevamme samalla luokalla, kummallakin siis Premiere ES. Ranskassahan on siis kolme lukiolinjaa, L eli kirjallisuus, S = tiede ja ES joku yhteiskuntaopin tapanen. En siis joutunukkaa kemiaa ja fysiikkaa lukemaan juhuu!!

Käveltiin Nurian kanssa kanslistin opastuksella luokkaan, ja kuunneltiin reilu kakstuntinen ranskankielinen info. Sen jälkeen laskettiin vähän matikkaa (esimerkkilaskuna 2x=4, ratkaise x. Miks raahasin mun funktiolaskimen tänne..) ja lähdettiin kotiin.

Mä ja mun "kaunis" koulu. Sisäpihan puolella on kuitenkin remppa meneillään ja ihan hienolta näyttää, eli toivottavasti tää etupuolikin uusitaan pian!

Eilen mulla oli herätys klo. 6.25 ja pysäkillä tönötin klo. 7.20. Koulussa mulla oli matikkaa, historia-mantsaa (?) ja ranskaa. Hetken aikaa kuviteltiin jo Nurian kanssa koulun järjestävän meille erityisopetusta ranskassa, mutta ei. En tajua miks mut ja Nuria on laitettu opiskelemaan näitten ranskaa, kaiken maailman historiaa, tyylisuuntia ja kielioppia josta mulla ei oo mitään käryä. Eilen sitten opettajan selityksen jälkeen viittasin ja ranskaksi pyysin häntä toistamaan saman englanniksi (puhe oli tän päivän aikatauluista), jolloin hän aloitti saman ranskankielisen selityksen uudelleen. Pyysin uudelleen toistamaan, ja hän toisti, nyt vaan vielä nopeammin ja jälleen ranskaksi. Pyysin opettajaa sitten englanniksi toistamaan puheensa, jolloin hän piti pitkän tauon, ja vastasi sen jälkeen kylmästi: You are an exchange student in France. You have to speak only French. Tämän episodin jälkeen en oo kuullut sanaakaan kyseisen opettajan suusta englanniksi.

Muutenkin opettajien kielitaito täällä on aika huolestuttavan huono. Luokkalaiset kääntää mulle jotain juttuja englanniks, ja atk-luokassa google kääntäjä kävi kuumana. Yksinkertasesti kukaan ei puhu englantia. Toisaalta olis kiva olla kunnolla kärryillä tän koulun tavoista ja kaikista infoista, mutta toisaalta on kiva pistää ittensä nyt oikeesti tän kielen kanssa koville. 

Tänään olikin sitten kunnon koulupäivä, kahdeksasta viiteen. Aamu meni ihan hyvin, kunnes tuli ruokailun aika. Nurian kanssa tajuttiin ettei meillä ole ruokaan oikeuttavaa korttia, ja oltiin siis vaarassa jäädä ruuatta! Äkkiä kirmattiin koulun infotiskille pyytämään apua, muttei kukaan opettajista puhunut yhtään englantia. Juostiin sitten ympäri koulua kysellen jokaiselta josko he puhuisivat englantia, kunnes vihdoin tärppäsi ja saatiin homma hoidettua.

Toisin kun Suomen lukioissa, Ranskassa opiskellaan koko vuosi samalla lukujärjestyksellä saman luokan kanssa. Ainoastaan luokkahuoneet vaihtelee. Mun luokka vaikuttaa ihan mukavalta, mutta kielimuurin takia en oo voinu vielä paljon mitään jutella kenenkään kanssa. Tänään vähän enemmän jo, huomenna toivottavasti vielä lisää kun meillä on englantia :D Nurian kanssa on siis tultu hengailtua aika paljon, pitää vaan toivoa että ihmiset rohkaistuu ja meidän kielitaito paranee (: Mitä reboundeilta oon kuullu, ni parin kuukauden jälkeen alkaa helpottaa, eli ei mitään hätää vielä! :D

Tosi erilaista tää on kun Suomessa, tai etenkään Muuramen lukiossa, jossa on se vajaa 200 opiskelijaa... Mutta se onkin tän vaihtovuoden tarkotus, ja mä aion ottaa tästä kaiken irti!

**

My extralong summer vacation is over, and it's time to go back to school again. Damn. 

Tuesday was my first day in school. I'm in a same class with Mexican girl Nuria, studying at Premiere ES which means a lot of  social studies and stuff. But hey, it's better than the science one with chemistry and physics and stuff.. :D 

Wednesday was my first REAL school day. I woke up at 6.25 and yeah, had some hard time. No one spoke english and I understood nothing. Sucks, because I would really like to know the school habits and stuff but no. Actually no one in school speaks English, neither the students or the teachers. Kinda sucks but Im also happy to but my language skills on a true test now!
Thursday was a long day (8am-5pm), and hard as hell.  But I'm sure it will get easier with time!

This is so different from my own school in Finland, but I think that's the point of whole exchange. And I'm gonna enjoy it!

Kids of D1790

Morjes! Viime viikonloppuna pidettiin district 1790 ensitapaamis viikonloppu Madine-järven rannalla Heudicourtissa. Kaikki me tämän piirin vaihtarit, muutama ohjaaja ja kourallinen rotary-ihmisiä siis kokoonnuttin kasaan kolmeksi päiväksi, ja kyllä oli muuten hauskaa :D

Torstaina lähdin Thomaksen (mun kolmannen perheen veli, joka oli ohjaajana tuolla leirillä) ja Thionvillessä asuvan kanadalaisen Olivian kanssa autolla Heudicourtiin päin. Navigaattorin ohjeista huolimatta me eksyttiin matkalla, mutta löydettiin kuitenkin onneksi perille, vielä ensimmäisten joukossa.

Vas: Maxwell, Niklas, Olivia, Camille, Mara, Isabelle

Oik: Thomas, Brooke, Kate, Minä, Finley

Porukan saavuttua paikalle leväytettiin meidän bleiserit pingispöydälle ja aloitettiin armoton pinssien ja käyntikorttien vaihtaminen. Korvia huumaava meteli ja miljoona eri kieltä korvissa, mutta loppujen lopuksi kaikilla oli toistensa pinssit ja käyntikortit, ja päästiin purkamaan kassimme huoneisiimme. Allekirjoittanut oli pistetty samaan huoneeseen Amandan kanssa, mikä kyllä kävi mulle hyvin (:

Illan ohjelmana oli vain rentoa jutustelua ja toisiin tutustumista. Aika pian meidän laumasta erottui kolme eri ryhmää: aasialaiset, latinot ja me englantia puhuvat. Illalla syötiin ranskalaisittain ainakin kaksi tuntia, ja sitten olikin jo nukkumaan menon  aika. 

Ammattilainen

Perjantai starttasi aamupalalla ja sääntöjen kertauksella ja allekirjoittamisella, ties monettako kertaa jo. Siitä jatkettiinkin suoraan pienoiselle ranskan kielen kurssille, jossa opeteltiin keittiö- ja ruokasanastot. Oppituntien jälkeen oli taas rentoa löllöilyä ja jutustelua ja tietty ruokaa. Itse nauroin monta kertaa Jenkeistä ja Kanadasta tulleille vaihtareille, kun he jet laginsa takia torkkuivat kuka missäkin. 

Ruoan jälkeen lähdettiin katsomaan mirabellejen poimintaa. Meille selitettiin, kuinka paikallinen perheyritys tekee homman alusta loppuun asti käsin, ja ovat sen takia saaneet ympäristömerkin. Päästiin myös maistelemaan ja katselemaan poimimisurakkaa. Mirabelle on kyllä ehdottomasti yks mun lempihedelmistä ikinä, sitä ainaki tulee ikävä sitten joskus kun Suomeen palaan.

Takaisin tullessa pakkasimme itsemme autoihin, kunnes eräs rotareista tuli hädässä huutaen pomppimaan autoletkan eteen. Eräs rotaryista oli pistänyt koiransa takapaksiin ja sulkenut sen oven, jättäen myös avaimet sisälle. Siitä alkoikin sitten suuri auton sisälle murtautumis-operaatio. Hellettä oli ainakin +25, koira oli autossa sisällä eikä yksikään ikkuna ollut auki. Me vaihtaritkin paahduimme ulkona ja mun teki niin pahaa katsoa sen pikku koiran läähättävän sisällä autossa. Noin tunnin säätämisen jälkeen ovet saatiin auki, ja päästiin jatkamaan mirabellekierrosta.
Illalla päästiin suunnittelemaan meidän sunnuntaista talent-showta ja vähä ehkä tanssimaanki.. heheh :D

Tak. vasen: Niklas, Maxwell, Mara

Etu vasen: Olivia, minä, Kate ja Camille

Lauantaina meillä oli ihan ohjelmarikas päivä! Aamulla kerrattiin lisää ranskan kielen sanoja ja jakauduttiin kolmeen eri ryhmään. Meikäläisen ryhmä suuntas ekana pyörälenkille Madine-järven ympäri. Puolessa välissä matkaa ohjaaja kysy meiltä, että halutaanko käydä katsomassa läheistä Amerikan sotien muistomerkkiä. Mistään mitään tietämättä suostuin tietty hommaan, ja niin me lähdettiin polkemaan pikku nousu muistomerkille. Harmi vaan että se pikku nousu kesti tunnin verran.. Sitkeesti poljin koko mäen laelle, ja voi kyllä poltti reisissä jälkeenpäin. Mutta se tunne kun oltiin päästy tonne! Maisemat oli ihan sanoinkuvailemattoman upeat, ja meidän ryhmähenki kasvo kyllä ihan mielettömästi.



Madineen saavuttuamme torkuttiin sohvilla parisen tuntia, jonka jälkeen pakkauduttiin autoon ja lähdettiin leipomaan mirabelle-piirasta ja kuvassa esiintyvää Lorrainen alueen paistosta, johon tulee mm. kananmunia, kinkkua ja sipulia. Ihan mielettömän hyvää!



Illalle meille oli suunniteltu ylläri: etana. Jokaisen piti syödä vähintään yksi etana. Mun puolesta toi sai jäädä myös mun viimeiseksi etanaksi, ei todellakaan ollut mitään herkkua valkosipuli-basilikaöljystä huolimatta.



Sunnuntaina oli pelätyn talentshown vuoro. Meidän piti siis jokaisen esiintyä jokaisen vaihtarin ensimmäiselle hostperheelle, rotari-ihmisillle ja reboundeille. Yleisöä oli siis sellaset 120 kappaletta about. Jokaisen tehtävänä oli esitellä omaa kotimaataan taitonsa kautta, ja voitte arvata millasen paniikin se mussa aiheutti, etenkin kun paikalla ei ollut edes pianoa. Päätin sitten mennä siitä, mistä aita on matalin, ja heittää parit stereotyyppiset vitsit Suomesta ja suomalaisista, ja sen jälkeen lukea pienen suomenkielisen runon.

Oman esitykseni lisäksi vedettiin Camillen ja Olivian kanssa cup song, ja tietty tanssin kaikkien vaihtareiden kanssa jonkun ihme tanssin, en tiedä vieläkään mikä se oli olevinaan :D



Shown jälkeen otettiin rutkasti kuvia, syötiin ja lähdettiin hostiemme kanssa kotia kohti. Kids of D1790 on hyvä porukka, näitten kanssa tuun kyllä viihtymään hyvin tänä vuonnna!

**

Awesome time with kids of district 1790! I really cannot translate all this awesomeness. As a shortened version I could say that we changed pins, talked, laughed, eat mirabelle pie, locked a dog in a car and forgot the keys in too, saw a swan, laughed a bit more, sang a cup song and danced a bit.  I had so much fun with my new friends and I'm 100% sure I will have even more fun with them during this year! Love you guys ❤