Kids of D1790

Morjes! Viime viikonloppuna pidettiin district 1790 ensitapaamis viikonloppu Madine-järven rannalla Heudicourtissa. Kaikki me tämän piirin vaihtarit, muutama ohjaaja ja kourallinen rotary-ihmisiä siis kokoonnuttin kasaan kolmeksi päiväksi, ja kyllä oli muuten hauskaa :D

Torstaina lähdin Thomaksen (mun kolmannen perheen veli, joka oli ohjaajana tuolla leirillä) ja Thionvillessä asuvan kanadalaisen Olivian kanssa autolla Heudicourtiin päin. Navigaattorin ohjeista huolimatta me eksyttiin matkalla, mutta löydettiin kuitenkin onneksi perille, vielä ensimmäisten joukossa.

Vas: Maxwell, Niklas, Olivia, Camille, Mara, Isabelle

Oik: Thomas, Brooke, Kate, Minä, Finley

Porukan saavuttua paikalle leväytettiin meidän bleiserit pingispöydälle ja aloitettiin armoton pinssien ja käyntikorttien vaihtaminen. Korvia huumaava meteli ja miljoona eri kieltä korvissa, mutta loppujen lopuksi kaikilla oli toistensa pinssit ja käyntikortit, ja päästiin purkamaan kassimme huoneisiimme. Allekirjoittanut oli pistetty samaan huoneeseen Amandan kanssa, mikä kyllä kävi mulle hyvin (:

Illan ohjelmana oli vain rentoa jutustelua ja toisiin tutustumista. Aika pian meidän laumasta erottui kolme eri ryhmää: aasialaiset, latinot ja me englantia puhuvat. Illalla syötiin ranskalaisittain ainakin kaksi tuntia, ja sitten olikin jo nukkumaan menon  aika. 

Ammattilainen

Perjantai starttasi aamupalalla ja sääntöjen kertauksella ja allekirjoittamisella, ties monettako kertaa jo. Siitä jatkettiinkin suoraan pienoiselle ranskan kielen kurssille, jossa opeteltiin keittiö- ja ruokasanastot. Oppituntien jälkeen oli taas rentoa löllöilyä ja jutustelua ja tietty ruokaa. Itse nauroin monta kertaa Jenkeistä ja Kanadasta tulleille vaihtareille, kun he jet laginsa takia torkkuivat kuka missäkin. 

Ruoan jälkeen lähdettiin katsomaan mirabellejen poimintaa. Meille selitettiin, kuinka paikallinen perheyritys tekee homman alusta loppuun asti käsin, ja ovat sen takia saaneet ympäristömerkin. Päästiin myös maistelemaan ja katselemaan poimimisurakkaa. Mirabelle on kyllä ehdottomasti yks mun lempihedelmistä ikinä, sitä ainaki tulee ikävä sitten joskus kun Suomeen palaan.

Takaisin tullessa pakkasimme itsemme autoihin, kunnes eräs rotareista tuli hädässä huutaen pomppimaan autoletkan eteen. Eräs rotaryista oli pistänyt koiransa takapaksiin ja sulkenut sen oven, jättäen myös avaimet sisälle. Siitä alkoikin sitten suuri auton sisälle murtautumis-operaatio. Hellettä oli ainakin +25, koira oli autossa sisällä eikä yksikään ikkuna ollut auki. Me vaihtaritkin paahduimme ulkona ja mun teki niin pahaa katsoa sen pikku koiran läähättävän sisällä autossa. Noin tunnin säätämisen jälkeen ovet saatiin auki, ja päästiin jatkamaan mirabellekierrosta.
Illalla päästiin suunnittelemaan meidän sunnuntaista talent-showta ja vähä ehkä tanssimaanki.. heheh :D

Tak. vasen: Niklas, Maxwell, Mara

Etu vasen: Olivia, minä, Kate ja Camille

Lauantaina meillä oli ihan ohjelmarikas päivä! Aamulla kerrattiin lisää ranskan kielen sanoja ja jakauduttiin kolmeen eri ryhmään. Meikäläisen ryhmä suuntas ekana pyörälenkille Madine-järven ympäri. Puolessa välissä matkaa ohjaaja kysy meiltä, että halutaanko käydä katsomassa läheistä Amerikan sotien muistomerkkiä. Mistään mitään tietämättä suostuin tietty hommaan, ja niin me lähdettiin polkemaan pikku nousu muistomerkille. Harmi vaan että se pikku nousu kesti tunnin verran.. Sitkeesti poljin koko mäen laelle, ja voi kyllä poltti reisissä jälkeenpäin. Mutta se tunne kun oltiin päästy tonne! Maisemat oli ihan sanoinkuvailemattoman upeat, ja meidän ryhmähenki kasvo kyllä ihan mielettömästi.



Madineen saavuttuamme torkuttiin sohvilla parisen tuntia, jonka jälkeen pakkauduttiin autoon ja lähdettiin leipomaan mirabelle-piirasta ja kuvassa esiintyvää Lorrainen alueen paistosta, johon tulee mm. kananmunia, kinkkua ja sipulia. Ihan mielettömän hyvää!



Illalle meille oli suunniteltu ylläri: etana. Jokaisen piti syödä vähintään yksi etana. Mun puolesta toi sai jäädä myös mun viimeiseksi etanaksi, ei todellakaan ollut mitään herkkua valkosipuli-basilikaöljystä huolimatta.



Sunnuntaina oli pelätyn talentshown vuoro. Meidän piti siis jokaisen esiintyä jokaisen vaihtarin ensimmäiselle hostperheelle, rotari-ihmisillle ja reboundeille. Yleisöä oli siis sellaset 120 kappaletta about. Jokaisen tehtävänä oli esitellä omaa kotimaataan taitonsa kautta, ja voitte arvata millasen paniikin se mussa aiheutti, etenkin kun paikalla ei ollut edes pianoa. Päätin sitten mennä siitä, mistä aita on matalin, ja heittää parit stereotyyppiset vitsit Suomesta ja suomalaisista, ja sen jälkeen lukea pienen suomenkielisen runon.

Oman esitykseni lisäksi vedettiin Camillen ja Olivian kanssa cup song, ja tietty tanssin kaikkien vaihtareiden kanssa jonkun ihme tanssin, en tiedä vieläkään mikä se oli olevinaan :D



Shown jälkeen otettiin rutkasti kuvia, syötiin ja lähdettiin hostiemme kanssa kotia kohti. Kids of D1790 on hyvä porukka, näitten kanssa tuun kyllä viihtymään hyvin tänä vuonnna!

**

Awesome time with kids of district 1790! I really cannot translate all this awesomeness. As a shortened version I could say that we changed pins, talked, laughed, eat mirabelle pie, locked a dog in a car and forgot the keys in too, saw a swan, laughed a bit more, sang a cup song and danced a bit.  I had so much fun with my new friends and I'm 100% sure I will have even more fun with them during this year! Love you guys ❤