Täydellinen viikonloppu

Moii! Kiitos paljon tohon videopostaukseen tulleista kommenteista, kerta siitä tykättiin niin taidan toistekki tehä (: En kyllä lupaa että milloin :D

Tää viikonloppu oli aivan täydellinen viikonloppu, yks parhaista jonka oon täällä viettäny! Kuvia tuli otettua hirmusen paljon, musta tuntuu että tartten toisen kovalevyn ennen joulua..
Mutta nyt ennen kun päästään asiaan, haluun vastata tälläi "julkisesti" yhteen kysymykseen jonka sain edellisen postauksen kommentteihin. Eräs ano kysy mun ranskan numeroa yhdeksännen luokan päättötodistuksessa. Juttuhan meni niin, ettei mulla ollut yläasteella yhtään motivaatiota opiskella ranskaa. Vihasin sitä oppiainetta ja ne tunnit oli musta täyttä ajanhukkaa, enkä tän mun asenteen takia mitään oppinukkaan. Vähän ennen viimeistä ranskankoetta mulle kerrottiin ranskannumeroni olevan kasi, jos saan vikasta kokeesta vähintään 8-. Sain kokeesta 6-... todistuksessa komeilee kaunis S suoritusmerkintänä, ja numero olis varmaan ollu jotain siinä seiskan ja kutosen välissä. Nyt kyllä kaduttaa ettei tullu sillon opiskeltua!



Tuon asian selvittyä voidaankin siirtyä itse postauksen aiheeseen. Mun täydellinen viikonloppu starttas perjantaina kahden tunnin koulupäivän jälkeen. Bussilla kotiin ja postiin hakemaan suomesta mun vanhemmilta saapunutta pakettia! Kotona revin paketin auki ja ah mikä ruisleivän tuoksu tulvi mun menään, ei harmittanu aamuinen bussista myöhästyminen enää yhtään!



Tää oli kun joulu.. Ei sillä, rakastan ranskalaista ruokaa ja etenkin patonkia, mutta kyllä sitä oikeeta leipää oli jo ikävä! Vanhemmiltani olin kans jo kinunu panttereita, mutta purkat, suklaa ja lehdet tuli ihan täydellisinä ylläreinä. Kiitos kiitos kiitos kiitos! Pitää yrittää nyt hillitä ittensä noitten kanssa mutten tiiä voinko :D

>Kate (USA), Olivia (Canada), Camille (USA), Finley (Australia)

Lauantai-aamuna napattiin Olivian ja Finleyn kanssa juna Thionvillen rautatieasemalta kohti Nancya. Menomatka meni pienessä aamuhorroksessa, mutta juna-asemalta napattu kroisantti ja mäkkäriateria kyllä piristi! Oltiin päätetty tyttöjen kanssa nähdä Nancyssa joku viikonloppu, ja alkuviikosta lyötiin lukkoon tää päivä. Oli kyllä tosi kiva nähdä tyttöjä pitkästä aikaa, tajus miten niitä ja niiden juttuja oli jo ikävä! :D

Kierreltiin vähän kauppoja, hengailtiin Place Stanislas -nimisellä aukiolla ja sen jälkeen suunnattiin läheiseen puistoon. Syötiin churroja ja jätskiä, naurettiin ja juteltiin. Vietettiin vaan niin simppeli ja täydellinen lauantai!



Tää aukio oli kyllä ehdottomasti yks kauneimmista paikoista missä oon ikinä käyny, mun kamera ei valitettavasti osannu ikuistaa sitä teille (vikahan siis ei oo kuvaajassa tietenkään köhköh).

Oli tosi rentouttavaa vaan höpötellä englantia koko päivä, kun ei tarttenu juuri käyttää energiaa ja voimavaroja lauseitten muodostamiseen ja verbien taivuttamiseen :D Lepopäivä mun aivoille! Näiden tytsyjen kanssa hengaaminen myös muistutti mulle miten onnekas oon kun pääsin Ranskaan, opettelemaan kunnolla kielen jota en vielä osaa. Mun englanti siis tosiaan sujuu siihen malliin että pystyn ihan tosta vaan juttelemaan ihmisten kanssa, jotka sitä äidinkielenään puhuu. Helpompi vuosihan mulle olis tullu jos oisin Jenkkeihin menny, mutta tää vuosi tulee antamaan mulle kielitaidollisesti(?) niin paljon enemmän kun saan viettää sen täällä Ranskassa. Ja ei, tarkoituksena ei oo vähätellä kenenkään vaihtovuotta, tää on vaan mun henkilökohtanen mielipide mun omasta vuodesta :D Älkää vetäkö herneitä nenään.

> Iloinen Kate (USA), Finley, Camille ja Olivia

Nähtiin kahet häätkin! 

Niin niin ranskalaista, bleireri ja kaikki!

Rotary on kaikkialla.. puiston keskellä olevan leikkikentän oli ilmeisesti sponsoroinu Nancyn rotaryclubi. Melkein pelottavaa tämmönen, törmättiin nimittäin rotarylogoon ruokakaupassa ja eräässä lahjatavaramyymälässäkin. Isoveli valvoo.

Mara (Australia) ja Kate

Nancystä hyppäsin illan tullen jälleen junaan Finleyn ja Camillen kanssa, mutta tällä kertaa jäin ite jo Metzin kohalla pois. Mun hostperhe oli myös lähteny reissun päälle eivätkä olleet kotona, joten menin mun kolmannen hostperheen luo yöks. Niiden poika Thomas nappas mut siis Metzistä kyytiin ja sieltä me kahdestaan köröteltiin sen pikkusella kippoautolla kotiin. Thomas on siis tämä veli joka itse oli Suomessa vaihdossa kaksi vuotta sitten (tarkalleen ottaen Kuopiossa), eli puheenaiheita meillä riitti.

Ilta vieteltiin rennosti pizzaa syöden, Dance avec les stars -ohjelmaa katellen ja jutellen. Oltiin siis ihan kahdestaan, muu perhe oli Metzissä jossain tapahtumassa. Jotenkin ihan hassua miten Thomas tuntuu jo nyt niin isoveljeltä, vaikka me ollaan tunnettu vaan muutama hassu kuukaus. Ihanaa, mulla ei enne oo isoveljee ollukkaan! Mentiin nukkumaan ennen muun perheen kotiin tulemista, ja aamulla olikin sitten vähän awkward kun Thomas lähti töihin ja mä jäin perheen kanssa tietämättä tavoista yhtään mitään.. Loppujen lopuksi ihan turhaa stressasin, perheen äiti tuli vanhassa kulahtaneessa yökkärissä ja tukka sekasin aamupalalle. Oli niin outoa olla yötä siellä kun tietää, että se on vielä tän vuoden aikana mun huone, mun koti ja mun perhe! Mutta en valita, tosi mukavalta vaikuttavat (:

Tänään leivoin vielä viikonlopun kruunuksi korvapuusteja ja käytiin pelaamassa koko perheen voimin katukorista läheisellä koriskentällä. Ja tottakai me muksut voitettiin aikuiset mennen tullen ;) Tälläsiä viikonloppuja sais mun puolesta olla vaikka jokainen, nyt taas jaksaa painaa kovan kouluviikon!

 **
Translation is coming, I swear!