Täydellinen viikonloppu

Moii! Kiitos paljon tohon videopostaukseen tulleista kommenteista, kerta siitä tykättiin niin taidan toistekki tehä (: En kyllä lupaa että milloin :D

Tää viikonloppu oli aivan täydellinen viikonloppu, yks parhaista jonka oon täällä viettäny! Kuvia tuli otettua hirmusen paljon, musta tuntuu että tartten toisen kovalevyn ennen joulua..
Mutta nyt ennen kun päästään asiaan, haluun vastata tälläi "julkisesti" yhteen kysymykseen jonka sain edellisen postauksen kommentteihin. Eräs ano kysy mun ranskan numeroa yhdeksännen luokan päättötodistuksessa. Juttuhan meni niin, ettei mulla ollut yläasteella yhtään motivaatiota opiskella ranskaa. Vihasin sitä oppiainetta ja ne tunnit oli musta täyttä ajanhukkaa, enkä tän mun asenteen takia mitään oppinukkaan. Vähän ennen viimeistä ranskankoetta mulle kerrottiin ranskannumeroni olevan kasi, jos saan vikasta kokeesta vähintään 8-. Sain kokeesta 6-... todistuksessa komeilee kaunis S suoritusmerkintänä, ja numero olis varmaan ollu jotain siinä seiskan ja kutosen välissä. Nyt kyllä kaduttaa ettei tullu sillon opiskeltua!



Tuon asian selvittyä voidaankin siirtyä itse postauksen aiheeseen. Mun täydellinen viikonloppu starttas perjantaina kahden tunnin koulupäivän jälkeen. Bussilla kotiin ja postiin hakemaan suomesta mun vanhemmilta saapunutta pakettia! Kotona revin paketin auki ja ah mikä ruisleivän tuoksu tulvi mun menään, ei harmittanu aamuinen bussista myöhästyminen enää yhtään!



Tää oli kun joulu.. Ei sillä, rakastan ranskalaista ruokaa ja etenkin patonkia, mutta kyllä sitä oikeeta leipää oli jo ikävä! Vanhemmiltani olin kans jo kinunu panttereita, mutta purkat, suklaa ja lehdet tuli ihan täydellisinä ylläreinä. Kiitos kiitos kiitos kiitos! Pitää yrittää nyt hillitä ittensä noitten kanssa mutten tiiä voinko :D

>Kate (USA), Olivia (Canada), Camille (USA), Finley (Australia)

Lauantai-aamuna napattiin Olivian ja Finleyn kanssa juna Thionvillen rautatieasemalta kohti Nancya. Menomatka meni pienessä aamuhorroksessa, mutta juna-asemalta napattu kroisantti ja mäkkäriateria kyllä piristi! Oltiin päätetty tyttöjen kanssa nähdä Nancyssa joku viikonloppu, ja alkuviikosta lyötiin lukkoon tää päivä. Oli kyllä tosi kiva nähdä tyttöjä pitkästä aikaa, tajus miten niitä ja niiden juttuja oli jo ikävä! :D

Kierreltiin vähän kauppoja, hengailtiin Place Stanislas -nimisellä aukiolla ja sen jälkeen suunnattiin läheiseen puistoon. Syötiin churroja ja jätskiä, naurettiin ja juteltiin. Vietettiin vaan niin simppeli ja täydellinen lauantai!



Tää aukio oli kyllä ehdottomasti yks kauneimmista paikoista missä oon ikinä käyny, mun kamera ei valitettavasti osannu ikuistaa sitä teille (vikahan siis ei oo kuvaajassa tietenkään köhköh).

Oli tosi rentouttavaa vaan höpötellä englantia koko päivä, kun ei tarttenu juuri käyttää energiaa ja voimavaroja lauseitten muodostamiseen ja verbien taivuttamiseen :D Lepopäivä mun aivoille! Näiden tytsyjen kanssa hengaaminen myös muistutti mulle miten onnekas oon kun pääsin Ranskaan, opettelemaan kunnolla kielen jota en vielä osaa. Mun englanti siis tosiaan sujuu siihen malliin että pystyn ihan tosta vaan juttelemaan ihmisten kanssa, jotka sitä äidinkielenään puhuu. Helpompi vuosihan mulle olis tullu jos oisin Jenkkeihin menny, mutta tää vuosi tulee antamaan mulle kielitaidollisesti(?) niin paljon enemmän kun saan viettää sen täällä Ranskassa. Ja ei, tarkoituksena ei oo vähätellä kenenkään vaihtovuotta, tää on vaan mun henkilökohtanen mielipide mun omasta vuodesta :D Älkää vetäkö herneitä nenään.

> Iloinen Kate (USA), Finley, Camille ja Olivia

Nähtiin kahet häätkin! 

Niin niin ranskalaista, bleireri ja kaikki!

Rotary on kaikkialla.. puiston keskellä olevan leikkikentän oli ilmeisesti sponsoroinu Nancyn rotaryclubi. Melkein pelottavaa tämmönen, törmättiin nimittäin rotarylogoon ruokakaupassa ja eräässä lahjatavaramyymälässäkin. Isoveli valvoo.

Mara (Australia) ja Kate

Nancystä hyppäsin illan tullen jälleen junaan Finleyn ja Camillen kanssa, mutta tällä kertaa jäin ite jo Metzin kohalla pois. Mun hostperhe oli myös lähteny reissun päälle eivätkä olleet kotona, joten menin mun kolmannen hostperheen luo yöks. Niiden poika Thomas nappas mut siis Metzistä kyytiin ja sieltä me kahdestaan köröteltiin sen pikkusella kippoautolla kotiin. Thomas on siis tämä veli joka itse oli Suomessa vaihdossa kaksi vuotta sitten (tarkalleen ottaen Kuopiossa), eli puheenaiheita meillä riitti.

Ilta vieteltiin rennosti pizzaa syöden, Dance avec les stars -ohjelmaa katellen ja jutellen. Oltiin siis ihan kahdestaan, muu perhe oli Metzissä jossain tapahtumassa. Jotenkin ihan hassua miten Thomas tuntuu jo nyt niin isoveljeltä, vaikka me ollaan tunnettu vaan muutama hassu kuukaus. Ihanaa, mulla ei enne oo isoveljee ollukkaan! Mentiin nukkumaan ennen muun perheen kotiin tulemista, ja aamulla olikin sitten vähän awkward kun Thomas lähti töihin ja mä jäin perheen kanssa tietämättä tavoista yhtään mitään.. Loppujen lopuksi ihan turhaa stressasin, perheen äiti tuli vanhassa kulahtaneessa yökkärissä ja tukka sekasin aamupalalle. Oli niin outoa olla yötä siellä kun tietää, että se on vielä tän vuoden aikana mun huone, mun koti ja mun perhe! Mutta en valita, tosi mukavalta vaikuttavat (:

Tänään leivoin vielä viikonlopun kruunuksi korvapuusteja ja käytiin pelaamassa koko perheen voimin katukorista läheisellä koriskentällä. Ja tottakai me muksut voitettiin aikuiset mennen tullen ;) Tälläsiä viikonloppuja sais mun puolesta olla vaikka jokainen, nyt taas jaksaa painaa kovan kouluviikon!

 **
Translation is coming, I swear!

Un mois en France - ca va?

Yksi kuukausi Ranskassa - mitä kuuluu?



Tulipa tosi ilosen näkönen alotuskuva :D No kuiteski. Tasan kuukauden verran ranskalaista elämää takana (yritin ajastaa tän mun lentokoneen laskeutumisaikaan, toivon täällä sormet ja varpaat ristissä että onnistuu!) ja sen kunniaks latasin tätä videota youtubeen päälle 10 tuntia. Toivottavasti nyt tykkäätte...

Mun mielestä oli kivaa kuvata tää ja saada vähän erilaista matskua välillä tänne mun blogiin. Mutta mitä mieltä te ootte? Haluutteko nähä lisää videoita vai saiko tää jäädä ensimmäiseks ja viimeseks kerraks?

Je vous aime

Melkein neljä viikkoa vaihdossa ja meikäläinen onnistu nappaamaan tän kuuluisan "vaihtariflunssan". Keskiviikkona alko koulussa hieman päätä kivistämään (normaalia kuuntelin-ranskaa-koko-päivän-ja-nyt-sattuu-määrää enemmän) ja kotimatkalla bussissa tärisin jo vilusta. Päätin suosiolla jättää torstaisen yhdeksän tunnin koulupäivän (joka ei oo ees pisin mun päivistä.. ) väliin ja jäädä nukkumaan. Herättyäni marssin alakertaan, ja huomasin hostäitini käyneen leipäkaupassa hommaamassa mulle parane pian- croisantin, pizzaa ruoaksi jääkaappiin ja jälkkäriks eclairin. Kyllä kelpas sairastaa!

Asiasta toiseen, multa on jo jonkin aikaa pyydetty perhepostausta. Tässä oon jo neljän viikon ajan kattellu mun ekan perheen touhuja ja aattelin nyt jotain näistä höpöistä ranskalaisista raapustaa.



Tällä hetkellä mulla on kaksi pikkusiskoa. Lucie (vasemmalla) täytti tässä justiinsa kymmenen, ja Sarah on kuusitoista. Lisäksi tähän perheeseen kuuluu vielä 18-vuotias poika Gaultier, joka on tällä hetkellä itse vaihdossa Meksikossa. Facebookkiin päivittyvien kuvien mukaan sillä näyttäis ainakin hauskaa olevan siellä.. :D
Lucie on tosi energinen ja ilonen muksu, ja nimenomaan muksu. Oon huomannu aika selkeesti tän eron kymmenenvuotiaissa suomalaisissa ja kymmenvuotiaisissa ranskalaisissa (mun pikkuveli ja -sisko täyttivät nimittäin eilen 11, onnea vaan heille!). Luciella on huoneen seinät täynnä kuvia barbeista, se laulaa suihkussa ja tanssii musakanavilta kuuluvien biisien tahtiin. Sillä ei oo facebookkia, whatsappia eikä edes minkään sorttista puhelinta. Ekoina koulupäivinäpäivinä mentiin Sarahin kanssa sitä koululle vastaan (oli siellä kaikkien muidenkin muksujen sisarukset tai vanhemmat) ja käveltiin yhdessä kotiin se melkein puolen kilometrin matka. Mulle ei Suomessa olis tullu mieleenkään viime vuonna lähtee vastaan mun pikkusisaruksia :D Mutta ihanaa että saa olla vielä lapsi!

Sarah on tosi kiltti ja mukava, aika herkkä ja vähän ujo tyttö. Se tykkää katella paljon leffoja ja kuunnella just sellasta musiikkia täysillä mistä en ite tykkää (One Direction, Justin Bieber, Miley Cyrus, mitä näitä nyt on...). Pituutta löytyy päälle 180cm eli meikäläinen sulautuu hyvin mukaan :D Sarah tosiaan haki nyt ite ensvuodelle Rotareitten kautta vaihtoon ja se ihan innoissaan keräilee jo kaiken maailman Thionville-pinssejä ja ihastelee mun bleiseriä. Tullaan tosi hyvin toimeen Sarahin kanssa, ja mä tiedän että se viettää ens vuonna ihan mahtavan vuoden, riippumatta siitä mihin maailman kolkkaan se päätyy! (SUOMI!!)

Gaultierista en osaa sen enempää sanoa, kun että se on palomies ja tykkää ilmeisesti juhlia :D Joka ilta melkeempä kokoonnutaan perheen kanssa ipadin ympärille ja katellaan mitä kuvia Gaultier on facebookkiin ladannu, ja joka kerta se on jossakin bilettämässä. En sitten tiiä onko se vaan perus meksikolainen elämäntapa... Itseasiassa Gautchin eka toivemaa oli Suomi, eikä se ihme kyllä sinne päässy!



Mun hostisä on tosi mukava, rento ja urheilufanaattinen. Se puhuu välillä liian nopeesti enkä ymmärrä mitään, mutta useimmiten se muistaa hillitä vähän vauhtiaan. Yhtenä iltana katottiin sen kanssa Ranska-Liettua korismatsia telkkarista ja sain ranskaks selittää kaiken maailman kolmen pisteen heittoa ja vapareita... :D Pakko myöntää että meinas sanasto loppua kesken siinä vaiheessa. Hostisä osaa myös laittaa vähän ruokaa, se työskentelee Luxembourgissa ja sillä on joka ikinen päivä ollu kauluspaita päällä :D



Mun hostäiti on tosi mukava kanssa, ja tarkkana siitä että puhun kotona vaan ranskaa. Mikä on kyllä ihan positiivinen juttu! :D Hän on hyvä kokki, unohtaa seurata liikennevalojen vaihtumista punaisesta vihreään, pitää huolta koko perheen asioista ja tykkää suomalaisesta ruisleivästä!
Kuvassa mun hostäidin kanssa on mun host-isovanhemmat :D He asuvat ihan tossa lähellä, ja me käydäänkin joka keskiviikko ja perjantai niiden luona päivällä syömässä, kun mulla ja Luciella on lyhyet koulupäivät. Hostisovanhemmat on tosi sydämmellisiä ja niistä näkee, että niiden lapsenlapset merkitsee niille paljon. Hostmummin kanssa juttelenkin jonkin verran, mutta hostisoisä puhuu aiiiiivan liian nopeesti mulle :D Nää omistaa pienen maatilan jossa on kanoja, vuohia, lampaita ja lehmiä ja tietty pieni kasvimaa. Syödään siis ihan oikeesti lähiruokaa :D




Ja näin nätisti katotaan jokainen vähän eri suntaan. Mutta tällänen konkkaronkka meitä on, enkä vois olla ilosempi. Ihan täydellinen hostperhe!

Viikonloppua

Kamalan kiireistä tää vaihtarin elämä.. No ei oikeestaan, koulua vaan on joka päivä niin pitkään ettei oo juuri vapaa-aikaa tehdä yhtään mitään. Nyt ehdin kuitenkin postailla teille "vähän" mun viimeviikonlopusta, joka oli kyllä oikeestikkin kiireinen ja tosi uuvuttava!



Lauantai-iltana vietettiin siis mun hostsisko Lucien ja hostäidin yhteissynttäreitä. Lucien synttärit oli jo ainakin viikko sitten, mutta parempi myöhään kun ei milloinkaan. Edellisen postauksen lukeneet saattaa muistaa, että meikäläinen oli nakitettu vastaamaan pääruoasta. Pikkusen aikaa asiaa pohdittuani päädyin tekemään lihapullia ja perunamuussia (vaikka ne on vissiin ruotsalaista alkuperää?). Lauaintai-aamuna sitten kello kymmenen aikaan aamulla alotettiin Sarahin kanssa armoton lihapullasessio, ja kyllä me niitä ainakin se kuuskytä kappaletta pyöriteltiin.

Ylpeä kokki, hostisän sisko ja veli

Tarjolle pistettiin myös suomalaiseen tapaan kurkunviipaleita (niistä nää ranskikset ei innostunu) ja kannettiin yhdessä hostäidin kanssa lautaset pöytään. Ihan suomeksi kerroin sitten ruokalistalla olevan lihapullia ja perunamuussia ja hostäiti käänsi sen ranskaksi. Kyllä tuntu hyvin uppoovan näihin, kaikki esille laitetut tuli syödyiksi! Tykkäsin kyllä itekkin, oli ihana lihapullan tuoksu koko talossa. Ihan ku Suomessa ❤



Ranskalaiseen tapaan tääkin ilta sitten veny ja paukku... vieraat saapu seitsemän aikaan illalla ja alkupaloihin päästiin käsiksi puoli yhdeksän aikaan. Pääruokaa oli tarjolla kymmenen aikaan ja jälkkärit ja synttärikakut vasta puoli kahdeltatoista. Allekirjoittanut oli hieman väsynyt siinä vaiheessa, jatkuva kahdestakymmenestä suusta tuleva ranskanpälpätys, sen kuunteleminen ja kääntäminen suomeks on tosi väsyttävää. Tosi mukava ilta oli kyllä, sain opettaa suomea näille ja vieraat kehu mun ranskantaitoja.



Sunnuntai-aamuna meillä olikin puoli yhdentoista aikaan Metziin katsomaan tennistä. Sarah oli saanut viime keväänä stipendinä liput Mosellessa järjestettävään tennisturnaukseen, joten olihan meidän sinne suunnattava. Ite en oo koskaan oikeen innostunu tenniksestä, eli multa meni tää vähän ohi :D Vähän eri juttu kun jääkiekko tai koripallo... Myös ihmisten pukeutuminen oli ihan toinen kuin kotoisalla Synergia-areenalla Jyväskylässä: miehillä oli kaikilla bleiserit päällä ja naisilla kalleimmat trendivaatteet. Nimimerkillä harmaa trikoopaita ja farkut.

Yhden pelin jälkeen lähdettiin Metzin keskustaan syömään ja kiertelemään. Sunnuntai oli joku special-päivä jolloin sai ilmasiks käydä kiertämässä mm. oopperaa, kaikkia kirkkoja, poliittisia rakennuksia yms.

Täällä ei ikävä kyllä ehitty käydä sisällä, ens kerralla sitten!

Metz on ihan mielettömän kaunis kaupunki. Niin, niin ranskalainen kuin voi vain olla! Hetken aikaa keskustassa kierreltyämme hypättiin tollaseen vihree-valkoseen turistijunaan, jonka kyydissä päästiin näkemään lisää Metziä. Kuulokkeista kuului matkanvarrella selostusta kuuluisista paikoista, mutta arvatkaapa vaan toimiko se englannin kielinen nauha just sunnuntaina...



Tonne menen kyllä vielä monta kertaa, onneksi Thionvillestä junalla matka kestää vain puolisen tuntia.

Voisin tähän loppuun vielä pistää alkuviikon kuulumisia. Eilen kävin koulun jälkeen nopeasti pyörähtämässä Thionvillen keskustassa itsekseni. Oli tosi kiva vaan pyöriä siellä ympäriinsä, katsella kauppoja ja kahviloita, olla hetken aikaa ihan yksin omissa ajatuksissa (: Illalla sitten lähdinkin jo Lucien ja mun hostisoäidin kanssa sirkukseen! Strapetsitaiteilija, pari norsua, neljä kamelia ja laamaa, koiria, villisikoja ja pari klovnia.
Tänään koulu alkoikin vasta yhdeksältä (kesti tosin kuuteen asti..) ja piti sisällään mm. liikkaa ja taloustieteitä. Vähän on haastavaa välillä tää koulunkäynti kun en ymmärrä juuri mitään, ei oo mulle tää taloussanasto hirveen tuttua edes suomeks :D Onneks mut kuitenkin pistettiin istumaan yhden mun luokkalaisen pojan viereen, joka puhuu enkkua. Kotimatkalla bussi hyyty liikennevaloihin mutta onneks päästiin jatkamaan matkaa ja nyt oon täällä kotona villasukat jalassa.❤  Mulla on taas ihan hirvee nälkä, en oo kai vieläkään tottunu tähän että syyään vaan kolmesti päivässä! :D

**

Saturday we had my hostsisters and hostmums birthday party with 20 people. Whole night they all spoke french to me and I was so tired after that, but hey I understood something! :D The main course was made by me, mashed potatoes and meatballs. It was so good and reminded me of Finland. 

On Sunday we went to Metz to watch some tennis game. It was super boring, but luckily it wasn't very long. After that we went to downtown Metz to eat and see the city. It was so beautiful, I'm definitely going there again! Thank god it's only 30 minutes from Thionville to Metz by train.

Yesterday I went to circus and today it has been a rainy day. Soon I will get food, I'm starving!

Happylist

Moi! Ulkona sataa, mua väsyttää ja venailen tässä karateharkkojen alkua (joo, kerron siitä lisää joskus toiste :D). Kaikki muut tekee läksyjä mut mä en edes tiedä mitä tehdä, kun en ymmärrä opettajia niin hyvin vielä. Sen kunniaks aattelin tulla vähän päivittelemään tänne!

Oon tässä viimesen vajaan kolmen viikon ajan kirjotellu itelleni pientä happylistaa tulevien huonojen päivien varalle. Siihen oon listannu kaikkia pikkujuttuja mitkä saa mut täällä iloseks, hetkiä jolloin oon ollu tosi ylpee itestäni ja siitä että päätin lähtee. Tällä hetkellä mulla on täällä kaikki tosi hyvin, mulla on kavereita ja ihana perhe ja ranskakin etenee, mutta tiiän että pahin on vielä edessä. Sen takia on hyvä olla varautunu!

Sarahin koulu

• Vajaan kolmen viikon jälkeen osaan jo kulkee täällä busseilla. Tiedän mihin aikaan menee suorat linjat kotiovelta koululle, sekä milloin pitää vaihtaa ja missä. Osaan myös kävellä bussipysäkiltä "hieman" sokkeloisia Thionvillen katuja keskustaan ja suunnistaa siellä.
• Koulussa mulla on jo kavereita ja tuun tosi hyvin toimeen mun luokkalaisten kanssa! Me puhutaan enimmäkseen enkkua, mutta nää yrittää kokoajan auttaa mua oppitunneilla mm. kopioimalla mulle omia muistiinpanojaan ja kääntämällä sanoja enkuks. Ja joka kerta kun luen ranskaks jotain ääneen tunnilla saan isot aplodit :D
• Myös mun hostperhe vaatii multa jo kieliopillisesti enemmän. Ne tarttuu hanakammin ääntämiseen ja aikamuotoihin, mikä kertoo mun mielestä vaan edistymisestä. Ymmärrän perheen sisäistä ruokapöytäkeskustelua jo paljon paremmin ja pystyn jopa liittymään siihen. 

Leffassa kattomassa Kick Ass 2 Sarahin kanssa ja mulla oli Eiffeltornin muotosia karkkeja!

• Tän perheen autossa tuoksuu ihan mielettömän hyvälle! Me lauletaan aina mun hostäidin ja Sarahin kanssa automatkoilla, ikkunat on auki ja aurinko lämmittää. 
• Mun koulun rehtori kuuluu mun hostclubiin täällä, eli luvassa on vähän speciaalimpaa kohtelua ;) Mm. tarvittaessa nää voi järkkää mulle ja Nurialle omia ranskantunteja!
• Mulla on ihana perhe täällä ja ihanat isovanhemmat joiden luona me käydään syömässä joka keskiviikko ja perjantai.  

Aurinkoista Thionvilleä auton ikkunasta Mosellen läheltä

• Ranskalainen ruoka.. ❤
• Science economics & socialen (niimpä..) opettaja selitti tälle luokalle jonkun jutun esimerkin avulla, ja meikäläinen ymmärs sen! Tajusin myös säännöt liikkatunnilla ja pystyin liittymään parin mun luokkalaisen tytön keskusteluun. 
• Alan jo tottumaan nimiin Eno ja Eino.. :D Pari kaveria mun luokalta on myös keksiny ovelasti Aino = I know, ja näitä vitsejähän riittää! 

Mustikkakukko nam

• Sain innostettua Sarahin hakemaan vaihtariks Rotaryjen kautta!! Eikä siinä vielä kaikki, sen maavaihtoehdot oli 1. Uusi-Seelanti 2. SUOMI ja 3.Kanada. Oon ihan varma että se päätyy Suomeen, sillä siellä on aina lähtijöitä enemmän kuin saapuvia. Oon tästä lähes yhtä innoissani kun olin omasta hakemisestani haha :D
• Leivoin ekaa kertaa ikinä mustikkakukon mun hostperheelle ja siitä tuli ihan mielettömän hyvää, oisin voinu syödä yksin koko leivoksen :D Ilmeisesti mun hostperhe tykkäs kanssa, sillä mun vastuulla on nyt 20 hengen ruokkiminen Lucien synttäreillä lauantaina... Ja suomalaisella ruoalla nimenomaan. Milloin olis hyvä hetki paljastaa etten oikeesti osaa kokata mitään? 

Kiitos muuten paljon niistä edelliseen postaukseen tulleista postausideoista! Perhe-esittelyä on tulossa jossakin vaiheessa ja varmaan jonkin sortin videonkin yritän kuvailla. Erilaisuuksiakin oon alkanu jo listaamaan, mutta niitä pistän sitten vasta kun oon ollu täällä oikeesti jo jonkin aikaa! Postausideoita saa tästä eteenpäinkin aina heitellä ja pyrin niitä sitten parhaani mukaan toteuttamaan (:

Ihan outoo, tuntuu siltä kun oisin ollu täällä jo monta kuukautta, vaikka kalenteri näyttää vaan paria hassua vikkoa. Kelpaa mulle!

Hello MTV, and welcome to my crib!

Moi! Multa on kyselty jo vähän tätä talon esittelypostausta niin aattelin nyt pistää sen tulemaan. Asun siis Illange -nimisessä pikku kunnassa ihan Thionvillen ulkopuolella (alle 10min autolla Thionvillen keskustaan), täällä on about 3000 asukasta.

Tää talo on kuulemma hyvin tyypillinen Lorrainen alueen talo, ikkunoineen ja väreineen kaikkineen. Parkkipaikka jää kuvan toiselle puolelle (selän taakse, miten tän nyt sanois..)



Ovesta sisääl tullessa päästään tälläseen kapeeseen käytävään, jonka oon huomannu olevan melkein joka talossa täällä. Käytävän päässä on vessa, vasemmalta pääsee autotalliin ja kodinhoitohuoneeseen, ja oikealta itse taloon. Ja ei, mulla ei oo mitään käryä mitä noi kaks kurpitsaa tossa tekee :D Mutta ne on ollu siinä sitä asti kun mä tänne tulin. 



Olkkarissa on maailman pehmein sohva ja telkkari, jossa on ainakin 17 eri musavideokanavaa. Musiikki siis raikaa täällä ihan kokoajan, sopii kyllä mulle! Tää mun hostperhe on aina ihan ihmeissään kun tiiän kaikkien englannin kielisten biisien sanat ulkoo ja laulan mukana. Se on kuulemma harvinaista ahah :D



Olkkarista oikeelle mennessä päätyy tälläseen huoneeseen. Tää on kuulemma ruokailuhuone, muttei me olla vielä kertaakaan täällä syöty :D Sen sijaan tää tuntuu olevan epävirallinen naulakkohuone tai jotain, ainakin mun käskettiin vaan heittää mun takki tohon tuolin selkänojalle. Toisin sanoen mulla ei oo mitään käryä tän huoneen ideasta.



Olkkarista suoraan eteenpäin mentäessä päätyy keittiöön. Yks suuri ero verrattuna kotoSuomen lähes jokaiseen keittiöön on se, ettei näillä oo mikroa! :D Siitä voitte sitten päätellä miten paljon täällä syödään eineksiä, vastaus on ettei ruokana juuri yhtään. Tosi yleistä on myös jääkaapin ns. piilottaminen, näiden keittiössä se löytyy tosta Sarahin (punahupparinen) selän takaa kaapin sisästä.

Tää kuva on meidän kolmen sisaren viimeseltä lomapäivältä kun vanhemmat oli töissä ja meidän piti itse kokata ruoka. Tehtiin pastaa ja tomaattikastiketta ja jälkkäriks suklaakakkua joka ehkä saattoi palaa uunissa eheheh. Sarah on siis 16 vuotta ja Lucie täytti just 10.



Keittiöstä pääsee näitten ihanalle takapihalle! Ton pöydän ääressä ollan syöty tosi usein kun on ollu hyvä sää ja kerran vaikka satokin. Takapiha on tollanen tosi pitkän mallinen, ja sen perältä löytyy mm. omena- luumu- ja mirabellepuut. Lisäks siellä kasvaa mm. tomaattia, kurkkua ja sipuleita. Lähiruokaa arvostetaan paljon!

Oon myös huomannu että tollanen valtava uima-allas (joka nojailee tohon pensasaitaan) on tosi yleinen ja löytyy ainakin joka toisesta pihasta. Se on täällä vastaavassa suosiossa kun trampoliini Suomessa ja päinvastoin.



Ja takaisin sisätiloihin. Olkkarista lähtee portaat yläkertaan. Suoraan portaiden yläpäässä on vierashuone/tietokonehuone (jossa ei oo koskaan kukaan, Ipad vie voiton) ja oikealta pääsee Lucien huoneeseen. Vasemmalta lähtee käytävä, jonka varrella on oikealla puolella kylppäri ja vessa ja vasemmalla vanhempien huone.



Myös tämä paholainen majailee yläkerrassa. Kyseessä on siis lankapuhelin, joka löytyy joka talosta Ranskassa. Tää soi about 700 kertaa päivässä, mutta mä oon pyhästi päättäny olla vastaamatta siihen. Jotenkin niin outoa että täällä nää on vielä niin suosittuja, kun ei meillä kotona Suomessa oo ollu vastaavaa kymmeneen vuoteen.. :D



Käytävän päässä on meidän lasten "viihtymishuone". Täällä on siis kattava leffa- wii- ja xbox-pelivalikoima, Lucien lelut tossa oikealla ja vasemmalta pääsee Sarahin huoneeseen. Toi sohva on kanssa niin mukava aijaijaij ❤ Tästä huoneesta lähtee myös portaat kolmanteen kerrokseen, eli toisin sanottuna mun huoneeseen.



Mun huone. Mulla on iso parisänky täällä, lumilauta katossa ja kattoikkunat. Rakastan tätä huonetta ihan hirveesti ja etenkin tää sänky on maailman mukavin. Ainut huono puoli tässä huoneessa on helteellä sisään paistava aurinko, joka nostaa huoneen lämpötilan helposti +40 asteeseen. Silloin meikäläinen roudaa kaikki kamani alakertaan ja pistää ilmastoinnin hyrräämään, jotta pääsen tänne illalla taas nukkumaan. Ja joo, mun bleiseri on nykyään hiukan eri näköinen.



Tässä vielä näkymät mun ikkunasta. Kirkko on siis ihan muutaman metrin päässä, ja sen kellot soi ihan miten lystää. Aina tasatunnein, puolituntisin, varttia yli ja vaille sekä silloin milloin sattuu. Sointi kuuluu koko talossa, mutta oon jo niin tottunut siihen ettei se haittaa. Ja kertaakaan en oo menettäny yöuniani sen takia!



Siinä vielä iloinen vaihtari kameransa kanssa. Tänään leivoin hostperheelleni mustikkakukon (ekaa kertaa elämässäni ahah) ja siitä tuli ihan mielettömän hyvää, Lucie ei vaan lämmenny. Mä tykkään tästä talosta ja etenkin perheestä ihan hirveesti, mä oon oikeesti jo tän perheen jäsen. Esimerkiks tän perheen äiti on otattanu joka vuos kuvan näistä lapsista koulua varten (bussikortteihin, lounaspasseihin yms.) ja keränny ne kuvat albumiin. Ja tältä vuodelta siellä pällistelen myös minä! Lucie on ihan innoissaan, se pitää kuulemma ens viikolla koulussa esitelmän Suomesta ja pyys mua auttamaan siinä ja opettamaan sille suomenkielisiä sanoja. Korvapuustin ja hyvää yötä se osaa jo! :D Täällä mun on oikeesti tosi hyvä olla ja tällä saan olla just niin ku ite lystään. Je ils aime ❤

Nyt meen valmistautumaan tulevaan kouluviikkoon (apua), heippa! (:

Ps. Oisko teillä heitellä jotain postaustoiveita? Antaa palaa vaan kaikki hulluimmatkin ideat!

**

This is my home, here I belong. I love my family.